Hei vaan kaikille!
Haluasin tietää onko kellään samanlaisia kokemuksia tai osaisi neuvoa minua eräässä vaikeassa tilanteessa.
Olen nyt seurustellut vuoden yhden ihan mukavan pojan kanssa. Ongelmana on vain se, etten tunne häntä kohtaan juuri mitään. Näemme ihan kokoajan ja en saa hetkeäkään rauhaa. Haluasin, että rakastaisin häntä yhtä paljon, kuin hän rakastaa minua, mutta en vain pysty siihen. Olen yrittänyt järjestää kaikkea romanttista siinä toivossa, että alkaisin taas pitämään hänestä, mutta hänessä on niin paljon sellasia piirteitä jotka ärsyttävät minua todella paljon.
Kun aloimme seurustelemaan olin todella ihastunut häneen. Jossain vaiheessa ihastus muuttui jopa rakkaudeksi, mutta kaikkien niiden riitojen jälkeen mitä meillä on ollut en jotenkin osaa enää rakastaa häntä. Tuntuu jopa ahistavalta, kun hän roikkuu minussa kokoajan ja hokee että "mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta". Kun sanon hänellae, että minäkin rakastan häntä se tuntuu väärältä.
Olen tuntenut näin jo muutaman kuukauden. Tämä tunne saattaa mennä välillä ohi muutamaksi päiväksi, mutta aina se tulee kuitenkin takaisin. Pitäisikö minun vielä odottaa ja katsoa josko tunteet vielä palaisivat takaisin? En ole koskaan jättänyt ketään enkä varmaan pystykkään siihen. Aina kun olen yrittänyt puhua erosta poikäystävälleni olen tullut katuma päälle ja perunut koko jutun. En haluasi loukata häntä millään tavalla ,koska kuitenkin välitän hänestä.
Toivon jopa välillä, että hän tekisi jotain esim. pettäisi niin saisin edes jonkun pätevän syyn siihen, että voisin jättää hänet. Mutta kun hän on niin kiltti. Tiedän, että hän teksisi lähes mitä tahansa puolestani.
Aina kun olen maininnutkin hänella ohimennen siitä mitä JOS me erottaisiin hän on masentunut siitä ja sanonut, ettei pysty elämään ilman minua. Pelkään että jos jättäisin hänet hän pian tekisi jotain itselleen. Vaikka tiedän etten olisi vastuussa siitä tuntisin silti syyllisyyttä.
Minulla on itse niin paljon kokemusta jätetyksi tulemisesta, etten haluasi tehdä sitä kellekkään.
Mutta jos jollakin on tälläisestä kokemusta tai muuten vain halusiasi antaa jonkinlaista neuvoa olisin iloinen siitä. Itse olen niin sekaisin etten tiedä yhtään mitä tekisin..
Haluasin tietää onko kellään samanlaisia kokemuksia tai osaisi neuvoa minua eräässä vaikeassa tilanteessa.
Olen nyt seurustellut vuoden yhden ihan mukavan pojan kanssa. Ongelmana on vain se, etten tunne häntä kohtaan juuri mitään. Näemme ihan kokoajan ja en saa hetkeäkään rauhaa. Haluasin, että rakastaisin häntä yhtä paljon, kuin hän rakastaa minua, mutta en vain pysty siihen. Olen yrittänyt järjestää kaikkea romanttista siinä toivossa, että alkaisin taas pitämään hänestä, mutta hänessä on niin paljon sellasia piirteitä jotka ärsyttävät minua todella paljon.
Kun aloimme seurustelemaan olin todella ihastunut häneen. Jossain vaiheessa ihastus muuttui jopa rakkaudeksi, mutta kaikkien niiden riitojen jälkeen mitä meillä on ollut en jotenkin osaa enää rakastaa häntä. Tuntuu jopa ahistavalta, kun hän roikkuu minussa kokoajan ja hokee että "mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta". Kun sanon hänellae, että minäkin rakastan häntä se tuntuu väärältä.
Olen tuntenut näin jo muutaman kuukauden. Tämä tunne saattaa mennä välillä ohi muutamaksi päiväksi, mutta aina se tulee kuitenkin takaisin. Pitäisikö minun vielä odottaa ja katsoa josko tunteet vielä palaisivat takaisin? En ole koskaan jättänyt ketään enkä varmaan pystykkään siihen. Aina kun olen yrittänyt puhua erosta poikäystävälleni olen tullut katuma päälle ja perunut koko jutun. En haluasi loukata häntä millään tavalla ,koska kuitenkin välitän hänestä.
Toivon jopa välillä, että hän tekisi jotain esim. pettäisi niin saisin edes jonkun pätevän syyn siihen, että voisin jättää hänet. Mutta kun hän on niin kiltti. Tiedän, että hän teksisi lähes mitä tahansa puolestani.
Aina kun olen maininnutkin hänella ohimennen siitä mitä JOS me erottaisiin hän on masentunut siitä ja sanonut, ettei pysty elämään ilman minua. Pelkään että jos jättäisin hänet hän pian tekisi jotain itselleen. Vaikka tiedän etten olisi vastuussa siitä tuntisin silti syyllisyyttä.
Minulla on itse niin paljon kokemusta jätetyksi tulemisesta, etten haluasi tehdä sitä kellekkään.
Mutta jos jollakin on tälläisestä kokemusta tai muuten vain halusiasi antaa jonkinlaista neuvoa olisin iloinen siitä. Itse olen niin sekaisin etten tiedä yhtään mitä tekisin..
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä seurustelin yli vuoden.. olipa samanlainen juttu kun sulla: välitin enkä halunnut kertoa, mutta itse tajusin sitten jujun et ei nähdäkkään joka päivä ja lähetään omien kavereiden kanssa reissuun nii ettei varmasti nähdä.. joskus oltiin näkemättä jopa 2 vkoa.
Aina kun ei nähty rakkaus heräsi uudelleen ja kesti näkemisenkin jälkeen n 1 vkon. Ei sitä joka päivä, eikä edes joka toinen päivä pitäisi nähdä: kiinnostushan siinä vain menee pois. Kiinnostusta ja rakkauta puolestaan lisää se et on juuri näkemättä jopa pari kolme päivää.
Voisit ehdottaa poikaystävällesi, että hän huomioi kaverinsa nykyistä paremmin ja sinä myös. Jos joskus meinaan erootte siinä voi käydä niin ettei oikeita kavereita ole enää ympärillä. Yritä selittää tämä nätisti poikaystävällesi..
Nyt ollaan vähän yli vuoden jälkeen erottu oman poikaystäväni kanssa mutta olemme silti kavereita. Ja täytyy myöntää, nyt kun emme taas näe ja sitten jossain vaiheessa taas tapaamme huomaan että vanhat tunteet heräävät taas eloon.
tsemppiä.. :) ja mikä tärkeintä: jos tuntuu pahalta suhteessa, päästä siitä irti. Ja kuuntele sydäntäs :)
Tuo on selvä merkki psykopaattiudesta.
jos ei tunne mitään toista kohtaan niin MITÄ HITTOA sä oikein oot sen kaa, vai ootko koukussa sen munaan???