Meitä vanhoja viime hetken graduilijoita on varmaan pilvin pimein... Graduja on nähtävästi jätetty ennätysmäärä. Kertokaa missä vaiheessa olette!
Itsellä kai päivistä kiinni, kunnes saan tuomioni, olo on kammottavan tutiseva. Olen tehnyt graduni ilman suurempaa ohjausta, joten... Kypsäri sentään meni läpi :).
Itsellä kai päivistä kiinni, kunnes saan tuomioni, olo on kammottavan tutiseva. Olen tehnyt graduni ilman suurempaa ohjausta, joten... Kypsäri sentään meni läpi :).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Omalta osaltani homma on ohi, kaikki on hyväksytty ja paperit saan ensi viikolla tiedekunnasta kätöseeni.
Hirveä suma hidasti prosessia n. kuukaudella: kypsäri ja gradulausunto juuttuivat tarkastajien käsiin. Ikäänkuin se olisi ollut laitoksella yllätys - eivät kai olleet varautuneet tilanteeseen mitenkään. Suma vaikutti myös siihen, ettei kiireisilla laitoksen ihmisillä ollut oikein aikaa mihinkään graduohjaukseen. Sähköposteihin ei saanut vastausta ja puhelimitsehan ei kiinni saanut muita kuin hallintohenkilökuntaa.
Toisaalta tuntuu, että rima on ollut myös alhaalla ja tänä keväänä on suman mukana päässyt vähemmälläkin räpistelyllä läpi. Ja jokainen tutkintohan tuo laitokselle määrärahoja...
"Eivät olleet varautuneet tilanteeseen mitenkään." Mitenkähän siihen olisi voinut varautua? Yliopistoihin ei voi mistään eilakaisloilta tilata lisää graduntarkastajia tai hallintohenkilökuntaa, vaikka kaikki koloistaan kömpineet, historian hämärissä opintonsa aloittaneet kuinka palauttaisivat gradujaan. Ja kun tämä siirtymäajan päättyminen vielä jollain loistavalla logiikalla lykättiin samaan vuodenaikaan, kun muutenkin on kiirettä mm. opiskelijavalinnoista johtuen, niin sotku olikin valmis...
useampia vuosia, joten ei voi muuta kuin ihmetellä, että se gradu kuin ihmeen kaupalla valmistui juuri loppukeväällä 2008...
Itse ryömin kolostani sentään sen verran ajoissa, että valmistuin maaliskuussa. Eipä ole kaduttanut.
Kaikille viime päiviä tuskaileville sanoisin: kestätte kyllä, kun olette tähänkin asti kestäneet. Kohta helpottaa!
itsessään ei kestänyt kuin muutaman päivän, sillä toinen tarkastajista kun on ohjaaja, joka oli jo niin hyvin perillä gradustani, että pystyi antamaan käsikirjoituksen suoraan toisen tarkastajan luettavaksi ja arvioitavaksi. Näin sain virallisen arvosanaehdotuksen jo muutaman päivän kuluttua siitä, kun jätin käsikirjoituksen tarkastukseen. Hyväksyin ehdotuksen, tilasin painatuksen samana päivänä, sain tilaamani kansitetut kappaleet painosta seuraavana päivänä, toimitin tiedekuntaan ja suoritusmerkintä oli rekisterissä parin paivän päästä.
Kaiken kaikkiaan siis noin viikossa käsikirjoituksen jättämisestä oli minulla jo suoritusmerkintä. Nyt vain tutkintotodistuksen saamisen kanssa tuntuu kestävän, joten kai se ruuhka sitten meillä iskee pahiten sille laidalle.
Sama täällä, gradu valmistu kriittisillä viime hetkillä, ja ilman sen kummempaa ohjausta- nyt hieman kauhistuttaa millasen tuomion sieltä saa. Kypsäri on alta pois- nyt vaan ootellaan mitä nillä on sanottavaa "tieteellisestä läpimurrosta" ;)
Läpi meni kaikista epäilyistä huolimatta, joten vihdoin saan nukkua yöni rauhassa. Melkoinen piinakevät on kyllä ollut!
Niille, jotka muistuttavat pitkästä siirtymäajasta jne. voin sanoa, että elämäntilanteet eivät aina ole niin yksinkertaisia. Meillä "vanhoilla" opiskelijoilla kun usein on lapset, työt ym. arjen askareet ja huolet, joten oma "itsekäs" opiskelu on usein siirtynyt sen vuoksi.
Ns. vanhojen opiskelijoiden on aivan turha kitistä mahdottomasta työkuormasta. Itse olette elämänvalintanne tehneet (työ, perhe, lapset, opiskelu) ja voi-voi kun nyt on ahdistanut.
Taitas olla paree vähä ajatella enste, kuten Simo Salminen laulussaa sanoo.
Elämä johtaa eri suuntiin, so what. Miten kukaan voi arvostella toisen valintoja?
En minä valintoja arvostellutkaan, vaan sitä, että turhaan kitistään valinnan seurauksista. Ensin hypätään vaatteet päällä järveen ja sitten itketään märkää ja kylmää oloa, jos asian vertauksella ilmaisisi.
höh