siinäpäs pulma!
Olen iän myötä hiipinut takaisin komeroon piiloon, eikä ulostulo vaikuta enään ollenkaan niin helpolta, kuin nuorempana.. Onko kenellekkään muulle koskaan käynyt niin?
(Eron jälkeen vaihdoin maisemaa, työpaikkaa jne, niin sillä tapaa kaappiutuminen onnistui helposti. Enpä vaan tiedä, oliko kovin järkevä veto.)
Olen iän myötä hiipinut takaisin komeroon piiloon, eikä ulostulo vaikuta enään ollenkaan niin helpolta, kuin nuorempana.. Onko kenellekkään muulle koskaan käynyt niin?
(Eron jälkeen vaihdoin maisemaa, työpaikkaa jne, niin sillä tapaa kaappiutuminen onnistui helposti. Enpä vaan tiedä, oliko kovin järkevä veto.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minunkin on vaikea saada sanotuksi. Minuthan ulkopuoliset ovat outanneet vastoin tahtoa, joten olen suhtautunut ulostuloon nuivasti. Sellainen olisi tavallaan sen myöntämistä että minut outanneet olivat olleet oikeassa koko ajan, ehkä jopa tehneet palveluksen.
Halu kertoa on myös vähentynyt kun arvostukseni muita ihmisiä kohtaan on laskenut. Helmiä sioille.
Ei ketään heteroa kiinnosta minun tekemiseni oikeasti ellei niistä saa revittyä skandaalia ja juorua. Minä en ryhdy kenenkään viihdyttäjäksi.
Mitä taas tulee ihmisten pakkoneurooseihin, niin esimerkiksi äidistäni tiedän, ettei hänen päätään saada millään käännytettyä. Jatkakoon samaa tietä hautaan asti. Oras Tynkkystä haittaa, etteivät ihmiset usko hänen olevan homo ja Sofi Oksasta etteivät ihmiset tajua hänen olevan bi, mutta siinä on poliitikko ja kirjailija ja molempia huvittaa puhua ja väitellä ja levittää ajatuksiaan, minua ei huvita. Minä vain ahdistun sellaisesta. Joka pitää minua xxxx:nä, pitää minua xxxx:nä eikä sitä muuta piikkilangat eikä miinakentät.
Voisi vain tukea ihmisten omia ajatuspinttymyksiä, vaikka näin:
Arvaas, mikä minun seksuaalinen suuntautuminen on?
- Sinä olet hetero!
Aivan niin, ilman muuta.
- Olenkin aina tiennyt sen!
ja
Arvaas, mikä minun seksuaalinen suuntautuminen on?
- Sinä olet lesbo!
Aivan niin, ilman muuta.
- Olenkin aina tiennyt sen!