Olemme ostamassa vanhaa taloa, johon on teetetty kosteusmittauksia ja kuntotarkastus. Myyjän mukaan taloon tulee keväisin kellariin vettä. Salaojituksesta ei ole mitään tietoa kenelläkään ja maan pinta sokkelin ympärillä ei ole ilmeisesti suurilta osin riittävän kalteva. Myös kunnolliset rännit, räystäät ym. puuttuvat kokonaan. Lisäksi kellarista puuttuu kunnollinen ilmastointi.
Riittääkö siis asian kuntoon saamiseksi, että seinän vierustoilta laitetaan maa "jyrkemmäksi", että vesi valuisi talosta pois päin eikä kellariin, rännit ja muut laitetaan kuntoon ja sadevedet ohjataan oikeaan paikkaan eikä sokkelin viereen kuten tällä hetkellä. Lisäksi kellariin asennettaisiin ilmastointiputki suoraan ulos, jotta tila pysyisi myös kuivana ja tuulettuisi. Kellari on siis vain kellarina ja tavaran säilytyspaikkana.
Riittääkö siis asian kuntoon saamiseksi, että seinän vierustoilta laitetaan maa "jyrkemmäksi", että vesi valuisi talosta pois päin eikä kellariin, rännit ja muut laitetaan kuntoon ja sadevedet ohjataan oikeaan paikkaan eikä sokkelin viereen kuten tällä hetkellä. Lisäksi kellariin asennettaisiin ilmastointiputki suoraan ulos, jotta tila pysyisi myös kuivana ja tuulettuisi. Kellari on siis vain kellarina ja tavaran säilytyspaikkana.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kosteusvaurioiden seurauksena mikrobivaurioituneet rakenteet eivät muuksi muutu, vaikka niitä kuinka kuivatettaisiin tai pidettäisiin kuivina jatkossa. Kuivuneet kasvustot ovat terveydelle yhtä haitallisia kuin tuoreetkin. Itiöiden ja mikrobien aineenvaihduntatuotteiden siirtymistä kellarista asuintiloihin on myös vaikea, ellei mahdoton, estää. Kellaritilan tuulettaminen alipaineistamalla edesauttaa sisätiloissa syntyvien kosteuksien siirtymistä rakenteisiin ja sehän merkitsee lisähomevaurioille otollisten olosuhteiden luomista.
Tuntematta tapausta tarkemmin, on tietenkin vaikea ottaa mitään kantaa. Kuvailemiesi ongelmien ja puutteiden perusteella tulee kylläkin ensimmäiseksi mieleen, että talo on lähinnä purkukunnossa. Moni on joutunut tällaisessa tilanteessa loputtomaan ja kalliiseen korjauskierteeseen eikä rakennusta ole koskaan saatu kuntoon.
Kyllä sellaisia rintamamiestaloja on paljon joihin tulee keväällä vesi kellariin, eikä aiheuta minkäänlaisia vaurioita. Pelkkä maan muotoilu talon seinustoilla ja rännien laitto on mielestäni riittävä toimenpide. Jos on pysynyt kunnossa jo 50-vuotta ilman salaojia niin mihinkä niitä nyt yhtäkkiä tarvittaisiin. Itse laitoin salaojat mutta vettä en ole niissä havainnut juurikaan. Riippuu tietysti maaperän laadusta, kovasta savesta ei vesi ainakaan kovin nopeasti mene läpi.
Kosteusmittauksissa ei mikrobikasvustoja löydetty eikä asuintiloissa ole kosteutta, kellarissa kosteusarvot olivat hieman kohonneet. Rakenteet ovat muutenkin hyvässä kunnossa ja kosteudesta johtuvaa lahoamista ym. ei havaittu. Kyseessä on juuri rintamamiestalo. Talossa on tällä hetkellä huopakatto, joka on nyt tarkoitus uusia, samalla yläpohjaan asennetaan uudet eristeet ja katoksi laitetaan peltikatto. Tosi ihania muuten nämä vanhat talot, laittamalla saa upean. Ja vanhoissa taloissa on mielestäni sitä oikean kodin tunnelmaa. Ja todella, jos talo on jo 50 vuotta säilynyt suhteellisen hyvässä kunnossa eikä rakenteissa ole mitään vikaa, niin miksi se nyt yhtäkkiä käsiin lahoaisi? Purkutuomioko? Ei missään nimessä!!!
Niin teoriasi pätee siinä tapauksessa, että mitään vaurioita ei ole päässyt syntymään. Se on kuitenkin epätodennäköistä silloin, kun näinkin paljon karkeita rakennusvirheitä on ollut olemassa. Jos esim. keväisin tulee vettä kellariin, on vaikea uskoa, etteivät rakenteet olisi päässeet homevaurioitumaan - esim. betonin kuivuminen kestää vuosia ja kosteus siirtyy siitä kapillaarisesti muihinkin rakenteisiin. Mikrobikasvustot voivat olla piilossa rakenteiden sisällä (esim. eristeissä) ja usein myyntitilanteissa on näkyvät vauriot peitetty (maalamalla päälle tms). Kehottaisin olemaan hyvin tarkkana ja varmistamaan asiat. Homevaurioihin erikoistuneen ja mikrobiologisen koulutuksen saaneen henkilön olisi ehkä syytä käydä katsomassa taloa.
Omaa hajuaistia kannattaa myös käyttää. Silloin pitää kuitenkin muistaa, että hajun esiintyminen ei ole jatkuvaa, vaan mm. ilmanpaineista johtuvaa (talvisin yleensä voimakkaampaa). Parhaimman hajuhavainnon saa juuri astuessaan taloon sisään, sillä ihmisen hajuaisti turtuu 2 sekunnissa. Hajut voivat olla monenlaisia, mutta tavallisimpia ovat maakellarimainen ja tunkkainen.
Näissä asioissa on syytä olla huolellinen. Kauppakirjaan tuleekin maininta siitä, että mikäli rakenteista löytyy joitain piilossa olleita vaurioita, on myyjä niistä vastuussa ja velvollinen ne korjaamaan/korvaamaan. Myös kiinteistönvälittäjällä on oma kymmenen vuoden vastuunsa.Olisi sääli heittää hukkaan näin hieno tilaisuus saada omaksi kodiksi tämä herttainen vanha talo kerrassaan upealta paikalta...
En mitenkään halua lannistaa ostointoanne, vaan ainoastaan neuvoa, minkälaisista asioista on varmistuttava tällaisessa tilanteessa. Kuntoarvioijat ovat kirjavaa joukkoa ja usein myyjän valitsemia (yleensä vielä halvin ja suppein tutkimus). Kosteusmittauksilla ei mitenkään voi osoittaa mikrobivaurioita. Kosteus- ja homevaurio ovat kaksi eri asiaa. Kosteus on syy ja home on seuraus. Täysin kuivunutkin rakenne voi siis olla homehtunut. Yksittäinen kosteusmittaus ei sekään kerro juuri mitään kosteustilanteesta. Tulokset vaihtelevat eri vuodenaikoina mitattuna jopa kymmeniä prosentteja. Kesällä arvot ovat yleensä matalimmillaan. Lisäksi kosteusmittaukset on tehtävä rakenteiden sisältä ja muutenkin oikeaoppisesti tasaantumisaikoineen. Pintakosteusmittaus on periaatteessa täysin hyödytön. Lahoaminenkaan ei ole se ainut vaara. Tietyt homelajit viihtyvät hyvin myös betonirakenteissa. Yksittäinen kosteusmittaus kertoo siis rakenteen tilan ainoastaan mittaushetkellä. Mikrobimääritykset antavat kuvan rakenteen tilasta pidemmältä aikajaksolta.
Toivottavasti talo on terve ja saatte siitä kunnostamalla tunnelmallisen kodin itsellenne, mutta varmistukaa kuitenkin asiasta ennen ostopäätöstänne.
OK. Huomasin tämän viestisi vasta jo vastattuani edelliseesi. Jos olette saaneet kauppakirjaan tuollaisen ehdon, niin tilannehan on sitten aivan toinen ja todistaa, että myyjä on rehellinen eikä ainakaan pelkoa siitä, että vaurioita olisi peitelty ole.
Onnea tulevaan kotiinne !
Tuskin kukaan laittaa tuollaiseen paperiin nimeä. Sehän tarkoittaisi sitä, että myyjä korvaa kyselemättä kaikki vaadittavat remontit eli käytännössä sitoutuu siihen, että talo vastaa uutta. Jos kyseessä on 50 vuotta vanha talo, niin lähtökohtaisesti siitä löytyy aina jotain vaurioita. Onko kyseessä hintaa vaikuttava vaurio, on asia erikseen. Siinä on otettava huomioon jo sekin, että hintalappu vanhassa on aivan eri kuin uudessa talossa. Eli mahdolliset vaurioitumiset (yleisiä vanhassa talossa) on yleesä jo huomioitu hinnassa. Poikkeukset (hinta/laatu) ovat harvinaisia ja korvauksen jäävät siksi lopulta helposti tuomioistuimen päätettäviksi.
Entäpä jos myyjällä ei ole varoja tai halua korvata esittämiäsi puutteita. Niitä tulee aivan varmasti. Asiasta syntyy riita joka on siinä tapauksessa vietävä oikeuteen. Tiedän tuoreen tapauksen jossa työkaverini hävisi ns. selvässä tapauksessa. Oikeudenkäynytikulut nousivat vanhoissa markoissa laskettuna n. 100.000. (omat ja vastapuolen).
Mainitsemasi sopimusehto tuntuu oudolta. Jos kirjaavat sopimukseen (kauppakirjaan), että tiedoksi on kerrottu veden nousevan kellariin lattialle häviät todennäköisesti oikeudessa, koska olet asiasta tietoinen ja hyväksynyt tämän tosiasian. Kaikella on hintansa. Ostat (tai mielummin jätä ostamatta) taloa jossa on tällainen epäkohta. Se voi osoittautua todelliseksi pommiksi. Harjaantumaton nenä ei haista vaaroja ja sinä ummistat nyt niille silmäsi.
Ota Liisan varoitukset vakaavasti. Olen seurannut hänen kirjoituksiaan ja saanut niistä entistä painokkaamman vahvistuksen käsityksilleni ja kokemuksilleni.
Jos vesi on noussut kerran lattialle, sitä on luultavasti ollut siellä toistuvasti vuodesta toiseen. On hyvin todennäköistä, että kellarissa on jonkinasteinen homevaurio. Olisin yllättynyt jos ei olisi. Sen verran olen tutkinut tällaisia kostuneita rakenteita vuosien varrella. Vaikka tila on nyt kuiva se ei tarkoita sitä, ettei siellä olisi hometta jota et välttämättä näe tai aisti. Tällaiset tilat yleensä pestään ja desinfioidaan ennen myyntiä, joten vauriot voivat antaa itsestään merkkejä vasta myöhemmin.
Olen itse joutunut lähtemään talosta, jossa tuli vedet lattialle. En ottanut asioita silloin niin vakavasti ja sairastuin homeastmaan. Siitä on jo 5 vuotta ja kärsin sitä vieläkin melkein päivittäin. Enää en käy haistelemassa ja tutkiskelemassa ostokohteita koska olen ollut päiviä täysin tukossa tutustuttuani juuri vastaavanlaiseen kohteeseen.
Jos altistutte homeelle voi terveytenne mennä ja se ei todellakaan ole leikin asia. Jos teille puhkeaa home-yliherkkyys elätte sitten todellisessa helvetissä.
Teet harkitun päätöksen jos ostat tällaisen talon. Älä kuitenkaan luota tuonlaiseen "harapykälään" innostuksissasi.
Aloin itsekin tarkemmin miettiä tätä ehtoa. Onkohan kysymyksessä kiinteistönvälittäjän ovela veto. Myyjähän on joka tapauksessa vastuussa piilevistä virheistä, jos ne ovat oleellisia ja odottamattomia ja joista ostaja ei ole voinut olla tietoinen. Jos kuntoarvio on tehty ja todettu, että salaojista ei ole tietoa, räystäät puuttuvat, kellariin tulee vettä jne.., niin voitaneen olettaa, että ostaja ymmärtää, mitä näistä virheistä on seurauksena. Ovatko ne silloin salaisia virheitä ? Ymmärtämättömyyteenkin on vaikea vedota, koska virheistä on kerrottu ja ostajalla on ollut mahdollisuus selvittää niiden mahdollisia vaikutuksia. Lisäksi tulee kysymykseen rakennuksen ikä. Monet rakennusosat ovat elinkaarensa päässä 50 vuodessa ja vaativat joka tapauksessa uusimista. Kuluttaja-asiamieskin on ottanut kannan, että riidoissa rakennuksen iällä on oikeastaan merkitystä vasta, kun se on yli 50 vuotta vanha. Kiinteistönvälittäjäkään ei mitenkään voi olla vastuussa piilevistä virheistä eikä muutenkaan, koska kuntoarvio on tehty eikä mitään ole siinä suhteessa salattu.
Sekin on totta, että käräjäoikeuksissa ei homeoikeudenkäynneissä tosiasioilla ole juuri merkitystä, vaan aivan muut asiat ratkaisevat lopputuloksen. Se on yleisesti näissä piireissä tiedetty epäkohta ja asia on saatettu myös eduskunnan tietoon.
Samoin se, että asumiskelvottoman talon myynyt osoittautuu varattomaksi on hyvin tavallista. Olen seurannut yhtä 7-8 vuotta kestänyttä oikeusprosessia, jonka ostaja loppujen lopuksi voitti hovioikeudessa. Ilo oli kuitenkin lyhyt, kun ulosmittausyrityksen yhteydessä selvisi, että myyjä oli varaton. Näiden pitkien prosessien aikana ehtii järjestellä omaisuuttaan miten vaan ....
Lenalle lienee tällä hetkellä aivan turha yrittää puhua järkeä. Hän ajattelee ainoastaan tunteella. Nyt Lenan pitäis istua alas ja miettiä piiiitkään ja hartaasti, mikä olisi oikea ratkaisu. Ota vaikka joku täysin puolueeton ja tuntematon henkilö joka arvioisi ko. talon.
En halua edes kuvitella miltä Leenasta sitten tuntuu kun joku hänen lapsistaan tai perheenjäsenistään sairastuu imukudossyöpään (eli lymfoomaan) tai johonkin vielä vakavampaan syöpään asuttuaan tuossa talossa kun nyt mitkään varoitukset eivät tunnu auttavan. Tiedän kaksi tapausta jossa hometaloon muuttaneet ihmiset ovat sairastuneen Hodginin tautiin. Molemmissa tapauksissa olen selvästi aistinut voimakkaan homeen hajun. Ihmettelen miksi asukkaat eivät huomaa tätä.
Toinen tapaus oli naapurimme poika joka osti vanhan omakotitalon. Hän sairastui melkein heti purettuaan homeisia rakenteita remonttia tehdessään ilman suojavarusteita. Sytostaattihoito on nähtävästi tehonnut.
Toinen tapaus oli kun opiskelukaverini osti 18 vuotta sitten talon missä oli myös selvästi aistittavissa olevaa homeen hajua. Minulla rupesi pää särkemään kun tutustuin taloon silloin. En silloin osannut yhdistää päänsärkyä homeeseen. (Nyt monet tuntemani Raksa-miehet valittavat juuri tällaista oireilua.) Hän sairastui 8 vuotta sitten tähän Hodginin tautiin ja on nyt käynyt läpi kaksi sytostaatti- ja sädehoitovaihetta. Nyt tauti on uusiutunut kolmannen kerran. Lääkärit eivät enää tee mitään vaan seuraavat tilannetta. Hänen vaimonsa kertoi minulle elävän jatkuvan kuoleman pelossa kun kävin pistäytymässä kesällä. Kun olin ollut n. 2 minuuttia sisällä jouduin siirtymään pihalle kun minulta rupesi ääni käheytymään.
Jos homeelle altistuvan henkilön "kipukynnys" ylittyy ja hän sairastuu astmaan niin ei sen jälkeen ole enää kipukynnystä ollenkaan vaan ainoastaan "nollatoleranssi".
Opiskelukaverini oli ennen terve kuin pukki. Epäilen vahvasti hänen sairauden johtuvan homeesta. Hän oleskelee päiväkaudet talossa koska hänellä on toimisto kotona.
Harmillista kun ei näistä asioista voi oikein varoittaa. Minut leimattiin luulosairaaksi kun asuin homeisessa rivitaloasunnossa. Kun olin pyytänyt kunnan terveystarkastajan katsomaan asuntoani hän lähetti taloyhtiölle ja isännöitsijälle tarkastuspöytäkirjan välittömästi. Samana päivänä yhtiön hallitus kokoontui ja kehotti hakemaan toista asuntoa.
Minun tapauksessa asunnon omistaja kustansi vielä ilmanäytemittaukset jotka tein Turun yliopiston laitteilla terveystarkastajamme ollessa läsnä.
Mittaustulokset olivat tyrmistyttäviä ja minulle osoitettiin toinen asunto. Tämä toinen asunto on vanha iso sahanpurulla ja kutterilastuilla eristetty omakotitalo. Oireilin myös tässä talossa vaikka siellä ei ollut homehajuja aistittavissa.
Löysin lopulta selityksen oireilulleni. Talossa on peltikatto ja sen alla vajaakanttilautaa jossa vajakantti oli päin peltiä. Laudat olivat mustassa homeessa ja läpimärkiä. Kutterieristys välikatossa oli sekin kostea. Yllätyin kun huomasin että talon tuuletusputket eivät menneet katon läpi vaan päätyivät välitilaan. Katon harjalta oli sitten kahdesta kohtaa poistoaukot. Kotimme kosteus pääsi siis välikattoon ja eriteisiin. Kun takkaan sytytettiin tuli rupesi päätä särkemään ja tuli huono olo. Tämä johtui siitä, että takka veti myrkyllistä korvausilmaa kosteasta välikattotilasta.
Minulle selvisi, että puu on varsin vaarallinen rakennusmateriaali. Jos puu kostuu ja jos tämä puumateriaali on umpi- tai hapettomassa tilassa, tuottavat siinä käynnistyvät orgaaniset prosessit vallan hirvittävän vaarallisia myrkkykaasuja (hermokaasuihin verrattavia).
Opetus tästä on nyt seuraavanlainen:
Jos vanhoihin rakenteisiin on päässyt kosteutta on siellä mitä suurimmalla todennäköisyydellä hometta. Jos puurakenteet ovat kostuneet ja sen jälkeen kuivuneet ne voivat silti olla aivan murusina vaikka pintakosteusmittaus näyttää "kuivaa". Rakenteita purkamatta ei selviä onko puurakenteissa ns. "kuivalahoa". Olen ollut mukana purkamassa kellaritiloja jossa kaikki kantavat puurakenteet on voitu murentaa palasiksi käsin ja viedä ulos muovikassissa. Jos tekee tällaisia toimenpiteitä pitää suojautua "Asbestipurkuvarustein" eli pitää käyttää paineilma-hengityslaitteita ja kertakäyttöhaalareita. Asunto pitää osastoida tiiviisti teipatuilla muoveilla. Jäte ja kertakäyttöhaalarit pitää hävittää teipatuissa muovisäkeissä.
Jos Leena nyt sattumoisin ostaa talon joka osoittautuu pommiksi niin siitä on todella leikki kaukana. Ihminen jolla ei ole kouriintuntuvaa kokemusta näistä asioista ei näitä mutkikkaita asiakokonaisuuksia hevillä ymmärrä ja usko.
Liisa sanoi yhden toisen keskustelun viestissä osuvasti: että siinä sitä sitten ollaan puilla paljailla ilman tukea ja ymmärrystä. Pahimmassa tapauksessa menee terveys ja koko omaisuus. Lisäksi leimataan hulluksi.
Tiedätkö pohjavesikorkeuden tontilla?Hassua miten oma taloni on vesisuonen päällä.Onneksi on yhdessä tasossa huoneet ja perusta sementtilaatalla.No kaivoin 2m syvän rengaskaivon talon kulmalle ja kirkasta vettähän sieltä hiekkakerrostumasta pulppuaa.Muuten maa on savea.Parissa metrissä alkaa hiekkakerros jossa vesi virtaa.Talolle en ole huomannut mitään haittaa vedestä olevan,Naapuri sanoi että heillä vesi tulee keväisin sisälle ja toinen naapurini istutti pensaan ja kun hän otti lapiollisen maata, täyttyi kuoppa vedellä.