Ostimme viimevuoden puolella avopuolisoni äidille lahjaksi Suomenlapinkoiran, (tiedän, aika harkitsematonta) mutta huomasimme että sen hankinta oli hieman huolimattomasti harkittu.
Ennen tämän suomenlapparin ostoa avopuolisoni äidillä oli sekarotuinen pienikokoinen koira, joka jouduttiin lopettamaan halvauksen takia. Se oli ylisyötetty ja luonnevikainen.
Nyt jälkiviisaina mietimme, että uutta koiraa ei olisi missään tapauksessa saanut hankkia nyt sattuneesta syystä, nimittäin avopuolison äidin terveys on heikentynyt huomattamasti. Emme kyllä tienneet, että näin voi sattua.
Sairauden takia hän ei voi pitää enää koirasta huolta. Hän asuu kyllä täysi-ikäisen poikansa kanssa yhdessä, mutta nyt on ilmaantunut sellainen ongelma, ettei hänkään ole täysin kypsä hoitamaan koiraa. Poika lenkittää koiraa pari kertaa päivässä ja ruokkii sen säännöllisesti, mutta siinä se sitten onkin. Koiran täytyy olla kiinni juoksulangassa, koska on täysin hallitsematon. Naapurilta on tullut useita valituksia koiran käytöksestä.
Uskon että huono käytös johtuu koulutuksen puutteesta, eikä meillä eikä kenelläkään muullakaan ole aikaa sitä kouluttaa. Koiran käytöksessä ilmenee kiusallisia piirteitä, se pissaa ja kakkaa sisälle. Luulimme, että se on jo täysin sisäsiisti.
Koira on myös hermostuneen oloinen, räksyttää jatkuvasti, jahtaa kaikkea mikä liikkuu. Saattaa olla vihamielinen vieraille. Itse emme voi ottaa tätä Suomenlapinkoiraa, koska omistamme jo kolme kissaa. Täten on mahdotonta pitää niitä yhdessä kerrostalossa.
Olemme vakavasti harkinneet koiran myymistä, mutta en usko että kukaan haluaa tällaista koiraa, jolla on voimakas metsästysvietti. Tietenkin olisi mahdollista, että jos sitä käytettäisiin metsästyskoirana. Sopisi jollekin metsästäjälle, jolla on terveys hyvä ja muutenkin aikaa koiraan.
Minusta on hieman noloa, että joudumme luopumaan koirasta, koska se on kotoisin maineikkaasta kennelistä, jossa kasvattajat ovet erittäin ylpeitä koiristaan. Kasvattaja ottaa säännöllisesti meihin yhteyttä. Miten hän suhtautuu siihen, että koira on luovutettu jonnekin muualle tai kenties lopetettu?
Mitä meidän kannattaa nyt tehdä?
Ennen tämän suomenlapparin ostoa avopuolisoni äidillä oli sekarotuinen pienikokoinen koira, joka jouduttiin lopettamaan halvauksen takia. Se oli ylisyötetty ja luonnevikainen.
Nyt jälkiviisaina mietimme, että uutta koiraa ei olisi missään tapauksessa saanut hankkia nyt sattuneesta syystä, nimittäin avopuolison äidin terveys on heikentynyt huomattamasti. Emme kyllä tienneet, että näin voi sattua.
Sairauden takia hän ei voi pitää enää koirasta huolta. Hän asuu kyllä täysi-ikäisen poikansa kanssa yhdessä, mutta nyt on ilmaantunut sellainen ongelma, ettei hänkään ole täysin kypsä hoitamaan koiraa. Poika lenkittää koiraa pari kertaa päivässä ja ruokkii sen säännöllisesti, mutta siinä se sitten onkin. Koiran täytyy olla kiinni juoksulangassa, koska on täysin hallitsematon. Naapurilta on tullut useita valituksia koiran käytöksestä.
Uskon että huono käytös johtuu koulutuksen puutteesta, eikä meillä eikä kenelläkään muullakaan ole aikaa sitä kouluttaa. Koiran käytöksessä ilmenee kiusallisia piirteitä, se pissaa ja kakkaa sisälle. Luulimme, että se on jo täysin sisäsiisti.
Koira on myös hermostuneen oloinen, räksyttää jatkuvasti, jahtaa kaikkea mikä liikkuu. Saattaa olla vihamielinen vieraille. Itse emme voi ottaa tätä Suomenlapinkoiraa, koska omistamme jo kolme kissaa. Täten on mahdotonta pitää niitä yhdessä kerrostalossa.
Olemme vakavasti harkinneet koiran myymistä, mutta en usko että kukaan haluaa tällaista koiraa, jolla on voimakas metsästysvietti. Tietenkin olisi mahdollista, että jos sitä käytettäisiin metsästyskoirana. Sopisi jollekin metsästäjälle, jolla on terveys hyvä ja muutenkin aikaa koiraan.
Minusta on hieman noloa, että joudumme luopumaan koirasta, koska se on kotoisin maineikkaasta kennelistä, jossa kasvattajat ovet erittäin ylpeitä koiristaan. Kasvattaja ottaa säännöllisesti meihin yhteyttä. Miten hän suhtautuu siihen, että koira on luovutettu jonnekin muualle tai kenties lopetettu?
Mitä meidän kannattaa nyt tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sekä kanna vastuu teostasi ja soita kasvattajalle ja kerro todellinen tilanne!
Vastuuntuntoinen kasvattaja kyllä osaa teitä auttaa!!
joten itse se on korjattava ja vastuu kannettava. soita siis kasvattajalle.. ei se voi sua puhelimen välityksellä kuristaa ;)
ja aikuisen on vastuunsa kannettava..
Ensin soitat kasvattajalle ja kerrot tilanteen. Jos kasvattaja on noinkin kiinnostunut pennuistaan, se kannattaa tehdä.
Koira ilmeisesti kärsii aktiviteetin puutteesta ja tarvitsee johdonmukaista kasvatusta. Se saattaa vielä onnistuakin koska koira on noinkin nuori.
Luovuta koira kasvattajalle takaisin jos on halukas ottamaan. Hän voi etsiä sitten uuden kodin jos näkee tarpeelliseksi
Pisti silmään kun minun tietojeni mmukaan suomen lapinkoiralla ei ole enää metsästys viettiä.Vartioimis vietti on selvä, ja paimennus viettiäkin on joissakin yksilöissä vielä runsaammin.
kerrostalossa.Meillä on neljä kissaa ja kaksi (isoa) koiraa,hyvin tulevat toimeen.
Ihan, kuin olisit pehmolelun hänelle ostanut! ja miksi annoit hänelle uuden koiran, jos edellinenkin kärsi liika ruokinnasta?!!!!!!!!!
Saalisvietin ilmentäminen, esim kissojen tai oravien jahtaaminen ei tee paimenkoirasta mitään "mettämiehen koiraa", minusta on aivan ääritapaus mikäli nykaikaisessa etelän kennelissä kennellinjoista tulisi oikein kunnon metsäkoirana toimiva koira. Niitä enempi on ollut pohjoisessa ns kaikenviljan linjoissa porokoirassa.
Koirat kuin koirat rodusta riippumatta saattavat jahdata pieniä eläimiä, ei se tarkoita, että niistä tulisi metsästyskoiria opettamallakaan.
Sellaiseksi parhaiten sitäpaitsi oppii pennusta asti isännän/emännän kanssa metsässä kulkeva koira.
Toisekseen mikäli koira on aina juoksulangassa, hankala se olisikaan sen osata olla sisäsiisti. Koirakin oppii siihen oloon mitä sille opetetaan.
En ymmärrä mitä koirankäytökseen on naapureilla sanomista, mikäli koira on langassa kiinni.
Koiralle voisi tehdä ison tarhan missä se saisi olla vapaana.
Sisälle pissaaminen ja kakkaaminen voi olla myös merkkinä eroahdistussyndroomasta. Ulvooko tai haukkuuko se sisällä yksinjäädessään,tai tuhoaako se silloin paikkoja, tai ulosteleeko se sisään nimenomaan silloin ?
Kaikkia koiria likikään ei mitenkään erityisesti "opeteta" tai tarvitse opettaa/kouluttaa suurissa määrin, eikä niistä silti tule mitenkään... öhöm.. hallitsemattomia. tekisi melkein mieli kysyä mistä paikasta tämä koira on, koska tulee mieleen vähän jokin mahdollisuus -- voisitko kertoa edes miltä kolkalta Suomea se on myyty.
mihinkään nolouksiin ei kannata tässä jäädä miettimään. Jos koiran paikka ei tuolla ole, mitä pikimmiten se vielä noin nuorena koirana saadaan sieltä kunnon kotiin (anteeksi nyt) niin sitä paremmat mahdollisuudet on, että siitä saadaan vielä ns ihmisten koira, ja ihmisiksi oleva koira.
Sen asian voitte hoitaa joko niin, otatte kasvattajaan yhteyttä ja tiedustelette olisiko hänelle mahdollisuus hommata sille uusi koti,
mikä minusta on hieman kyseenalaista riippuen millainen se kasvattaja nyt sattuu olemaan. Tuntematta on vähän paha sanoa.
Kuitenkin teillä on oikeus myydä koira, tai siis sillä, jolla koiran paperit on ja kenen nimissä koira on. Jollei kasvattaja ole kirjallisesti varannut etuosto-oikeutta. Jos taas on, sitä on hänelle pakko tarjota ensin takaisin.
Mikäli ostosopimuksessa ei ole takaisinosto-oikeutta etuosto-oikeudella koirasta luovuttaessa, voitte itse pistää minne tahansa sanomalehteen tai nettipalstalle ilmoituksen tästä koirasta. Pistäkää hinnaksi alempi kuin millä se on ostettu, koska koira on noin ongelmallinen, niin on hankalampi saada sitä myytyä, eikä kukaan osta pennun hinnalla tuossa tilanteessa.
Kumminkin mikäli kasvattajat vaikuttivat ok tyypeiltä ja kenneli ok ja koirat hyvin hoidettuja,
suosittelen ensin kertomaan kasvattajalle asiasta ja joka tapauksessa informoimaan, koska se on korrektia ja kasvattajien pitäisi tietää missä heidän kasvattinsa seikkailevat maailmalla.
Jos ihmisistä ei ole pitämään koiraa, heistä ei ole, ja sitä on turha puida.