Polynesialaismiesten kyvyt.
Polynesialaismiehillä täytyy olla kiveksissään valtavat spermavarastot. Tunsinhan selvästi kostean liukkaan lätsähdyksen, kun siittimeni upposi Aliouan hävyn imemänä juuriaan myöten hänen kosteaan vakoonsa.
Kun sitten aloin jylkyttää häntä, kuului lotinaa ja läiskettä ”pimpsasta”. Se muistutti sitä, joka syntyi äitini kirnutessa voita kotona Suomessa.
Hän, joka koskaan ei ole nähnyt kirnuttavan, ei luonnollisesti voi tietää miltä se kuulosti. Siksi onkin ehkä paikallaan selittää kuinka voita kirnutaan.
Ensin kaadetaan kerma kirnuun, suljetaan kansi ja aletaan pumpata ylös alas kirnun männällä. Näin tehdään hyvän aikaa. Männässä on reikiä, joiden läpi maito, ja myöhemmin voiksi muuttuva kerma puristuu. Nyt päästäänkin asian ytimeen, eli kuvailemaani ääneen.
Aluksi kerma on löysää ja notkeaa. Kun siis kirnutaan tällaista löysää nestettä, syntyy siitä kirnun sisällä määrätynlainen lotkahteleva ääni. Juuri tällaiseen ääneen assosioin rakastelumme äänet, painellessani kaluani ylös ja alas Aiouan hekumallisessa luolassa.
Se oli litisevä ja lätisevä ääni, olihan hän vetinen aikaisemmin saamistaan siemennesteistä. Kun hänen häpylihaksensa alkoivat puristua mulkkuni ympärille yhä kovemmin, muuttui ”kirnuamisen” ääni.
Kun kerma jäykistyy, ja siitä muodostuu voita, tulee se jäykemmäksi, ja samalla muuttuu kirnuamisen äänikin toisenlaiseksi.
Sitä voitaisiin verrata siihen, jos olet joskus kulkenut löysässä savessa, johon saappaat ovat tarttuneet melkein kiinni, ja kun olet vetänyt ne irti. Silloin kuului sellainen lotkahdus kun saapas irtosi savesta. Se on suunnilleen sama ääni kuin kirnuttaessa melkein valmista, jo kiinteytynyttä voita.
Koska rakkaan vaimoni Aliouan häpy oli voimakkaan kiihkon vaikutuksen alaisena, olivat hänen häpylihaksensa jäykistyneet siinä määrin, että sinne muodostui eräänlainen tyhjiö.
Kuulin silloin tuon tutun kirnuamisen loppuvaiheeseen kuuluvan äänen, vetäessäni kullia ulospäin.
Olihan tilanne uusi ja erikoinen. Kaikki nämä äänet, yhdessä ja erikseen, sen mahtavan tunteen kanssa, jotka aiheutuivat hänen lihastensa puristuksesta ja sykkeestä saivat minut pakottavan kiiman valtaan.
Kun siis työnsin sisäänpäin, kuului sellainen pierua muistuttava ääni, ja kun vedin ulospäin, kuului tuo minulle kovin tuttu kirnun - tai savessa astelun ääni.
Sen rakastelun jälkeen olin valmis hyväksymään Aliouan tilapäisrakastelut muidenkin miesten kanssa. Olinhan saanut tuntea paratiisimaisen rakastelun tehneen hänet entistä halukkaammaksi ja kiimaisemmaksi – vapaaksi - kaikesta länsimaisesta ”teennäismoraalista” ja muusta hapatuksesta.
Oikeastaan aloin jopa toivoa, että hän välillä saisi tuntea muitakin mulkkuja kuin omaani. Vieraita kaluja, jotka kiihottaisivat hänet kanssani - hekumaan.
Saisinhan silloin poimia Aliouan ”uskottomuudesta” hedelmät, ja nauttia täysin siemauksin hänen intohimostaan.
Olin kai muuttumassa polynesialaiseksi, joka en enää tuntenut mustasukkaisuutta siitä, että kuka tahansa muukin sai vapaasti nussia vaimoani Aliouaa, kunhan hän vain piti kiinni heidän omista moraalisäännöistään.
Vaikka minulla olikin krooninen tämmi päällä, ”paheni” se entisestään tavattuani Aliouan, varsinkin hänen saadessaan vapaasti rakastella muidenkin saarella asuvien miesten kanssa.
Toivottavasti kukaan ei luule, että elämä saarella oli yhtä orgiaa, jossa naitiin miten sattuu.
Seuraava luku: Polygamia.
Polynesialaismiehillä täytyy olla kiveksissään valtavat spermavarastot. Tunsinhan selvästi kostean liukkaan lätsähdyksen, kun siittimeni upposi Aliouan hävyn imemänä juuriaan myöten hänen kosteaan vakoonsa.
Kun sitten aloin jylkyttää häntä, kuului lotinaa ja läiskettä ”pimpsasta”. Se muistutti sitä, joka syntyi äitini kirnutessa voita kotona Suomessa.
Hän, joka koskaan ei ole nähnyt kirnuttavan, ei luonnollisesti voi tietää miltä se kuulosti. Siksi onkin ehkä paikallaan selittää kuinka voita kirnutaan.
Ensin kaadetaan kerma kirnuun, suljetaan kansi ja aletaan pumpata ylös alas kirnun männällä. Näin tehdään hyvän aikaa. Männässä on reikiä, joiden läpi maito, ja myöhemmin voiksi muuttuva kerma puristuu. Nyt päästäänkin asian ytimeen, eli kuvailemaani ääneen.
Aluksi kerma on löysää ja notkeaa. Kun siis kirnutaan tällaista löysää nestettä, syntyy siitä kirnun sisällä määrätynlainen lotkahteleva ääni. Juuri tällaiseen ääneen assosioin rakastelumme äänet, painellessani kaluani ylös ja alas Aiouan hekumallisessa luolassa.
Se oli litisevä ja lätisevä ääni, olihan hän vetinen aikaisemmin saamistaan siemennesteistä. Kun hänen häpylihaksensa alkoivat puristua mulkkuni ympärille yhä kovemmin, muuttui ”kirnuamisen” ääni.
Kun kerma jäykistyy, ja siitä muodostuu voita, tulee se jäykemmäksi, ja samalla muuttuu kirnuamisen äänikin toisenlaiseksi.
Sitä voitaisiin verrata siihen, jos olet joskus kulkenut löysässä savessa, johon saappaat ovat tarttuneet melkein kiinni, ja kun olet vetänyt ne irti. Silloin kuului sellainen lotkahdus kun saapas irtosi savesta. Se on suunnilleen sama ääni kuin kirnuttaessa melkein valmista, jo kiinteytynyttä voita.
Koska rakkaan vaimoni Aliouan häpy oli voimakkaan kiihkon vaikutuksen alaisena, olivat hänen häpylihaksensa jäykistyneet siinä määrin, että sinne muodostui eräänlainen tyhjiö.
Kuulin silloin tuon tutun kirnuamisen loppuvaiheeseen kuuluvan äänen, vetäessäni kullia ulospäin.
Olihan tilanne uusi ja erikoinen. Kaikki nämä äänet, yhdessä ja erikseen, sen mahtavan tunteen kanssa, jotka aiheutuivat hänen lihastensa puristuksesta ja sykkeestä saivat minut pakottavan kiiman valtaan.
Kun siis työnsin sisäänpäin, kuului sellainen pierua muistuttava ääni, ja kun vedin ulospäin, kuului tuo minulle kovin tuttu kirnun - tai savessa astelun ääni.
Sen rakastelun jälkeen olin valmis hyväksymään Aliouan tilapäisrakastelut muidenkin miesten kanssa. Olinhan saanut tuntea paratiisimaisen rakastelun tehneen hänet entistä halukkaammaksi ja kiimaisemmaksi – vapaaksi - kaikesta länsimaisesta ”teennäismoraalista” ja muusta hapatuksesta.
Oikeastaan aloin jopa toivoa, että hän välillä saisi tuntea muitakin mulkkuja kuin omaani. Vieraita kaluja, jotka kiihottaisivat hänet kanssani - hekumaan.
Saisinhan silloin poimia Aliouan ”uskottomuudesta” hedelmät, ja nauttia täysin siemauksin hänen intohimostaan.
Olin kai muuttumassa polynesialaiseksi, joka en enää tuntenut mustasukkaisuutta siitä, että kuka tahansa muukin sai vapaasti nussia vaimoani Aliouaa, kunhan hän vain piti kiinni heidän omista moraalisäännöistään.
Vaikka minulla olikin krooninen tämmi päällä, ”paheni” se entisestään tavattuani Aliouan, varsinkin hänen saadessaan vapaasti rakastella muidenkin saarella asuvien miesten kanssa.
Toivottavasti kukaan ei luule, että elämä saarella oli yhtä orgiaa, jossa naitiin miten sattuu.
Seuraava luku: Polygamia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.