Hei kaikki,
mutta varsinkin palstalla vierailevat opettajat. Mitä olette mieltä seuraavasta: lapseni sai kevättodistukseen eräästä oppiaineesta kaksi numeroa alemman arvosanan kuin ainoasta kokeesta, joka tuosta aineesta oli koko kevätlukukaudella pidetty. Tuo ei ollut jutun pihvi, noinkin voi käydä, ymmärrän ettei koetulos kerro kaikkea oppilaan osaamisesta. Koska minulla ei ollut tietoa muista kokeista tai muilla perusteilla suoritetusta arvioinnista, ajattelin kysäistä ao. aineen opettajalta perusteluja arvosanalle, jotta pääsisin perille muistakin arvosanan osatekijöistä, kun kuitenkin oli noin huomattava ero koenumeron ja todistukseen tulleen arvosanan välillä.
Opettajan reaktio oli aika järkyttävä: mitään ei olisi pitänyt kysyä, olisi pitänyt luottaa vain opettajan ammattitaitoon. Närkästyneenä opettaja ilmoitti, ettei hänen koko 20-vuotisella urallaan kukaan ikinä koskaan milloinkaan ollut kysellyt numeroiden perusteiden perään, mikä todisti siitä, ettei nytkään ollut tarvetta antaa sellaisia. Kun pyysin, että saisin perustelut paperilla, rupesi opettaja puhumaan Oaj:n asianajalle soittamisesta.
Sain niistä arviointiperusteista kuitenkin lopulta jotakin kuulla, ja kävi ilmi, että tämä kotiin nähtäväksi tuotu koe oli ollut vain "pikku osa" arvioinnista. Oli monta muutakin huomioitavaa asiaa: pienempiä kokeita, joita ei koulusta kotiin ollut toimitettu, mutta joiden painoarvo oli suurempi kuin sen yhden kotiin saakka tuodun. Lisäksi oli oheisjuttuja, joissa erityisen suuri paino oli innokkuudella ja vapaaehtoistumisella erilaisiin tehtäviin. Näiden muiden osakokeiden numeroista ei siis kenellekään luokan lapselle ollut mennyt tietoa, tämän opettaja sanoi. Lapseni eri kokeiden keskiarvo olisi riittänyt numeroa parempaan arvosanaan kuin hän todistukseen sai, mutta tuntiaktiivisuuden puute kuulemma laski numeron alaspäin. Opettaja oli muuten tässä kevättodistuksen arvosanassa huomioinut myös syksyn koetulokset, vaikka jouluna oli välitodistukset jaettukin. Tämänkin opettaja kertoi ihan itse.
Kysynkin teiltä, hyvät opet, että olisiko teidän mielestänne ollut asiallista toimittaa koteihin tietoa myös näistä muista merkittävistä numeroon vaikuttavista osatekijöistä, kun niillä kerran oli painavampi vaikutus arvosanaan kuin tällä yhdellä kokeella. Ja voiko todella tehdä niin, että käyttää syksyn koenumeroita kevättodistuksen arvosanaa määritellessään, jos väliarviointi on jo tehty. Onko eettisesti kestävää käyttää arvosanan perusteena sellaisia juttuja, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen kertomatta oppilaille, että tähän "vapaaehtoisjuttuun" osallistuminen vaikuttaa arvosanaan? Osallistuminen ja osaaminen kun eivät ole yksi ja sama asia, mikä tuntuu kuitenkin olevan monelle opelle epäselvää. Ja vielä yksi kysymys: onko sopivaa kysellä arvosanan kirjallisia perusteluja opettajalta, vai onko se jotenkin liioittelua. Opellahan arvostelukriteerien kuitenkin pitäisi olla avoimien ja tarvittaessa nähtävissä, olen ymmärtänyt. Homma on minun puolestani selvä, en enää siihen palaa, kiinnostaisi vain kuulla kommentteja.
mutta varsinkin palstalla vierailevat opettajat. Mitä olette mieltä seuraavasta: lapseni sai kevättodistukseen eräästä oppiaineesta kaksi numeroa alemman arvosanan kuin ainoasta kokeesta, joka tuosta aineesta oli koko kevätlukukaudella pidetty. Tuo ei ollut jutun pihvi, noinkin voi käydä, ymmärrän ettei koetulos kerro kaikkea oppilaan osaamisesta. Koska minulla ei ollut tietoa muista kokeista tai muilla perusteilla suoritetusta arvioinnista, ajattelin kysäistä ao. aineen opettajalta perusteluja arvosanalle, jotta pääsisin perille muistakin arvosanan osatekijöistä, kun kuitenkin oli noin huomattava ero koenumeron ja todistukseen tulleen arvosanan välillä.
Opettajan reaktio oli aika järkyttävä: mitään ei olisi pitänyt kysyä, olisi pitänyt luottaa vain opettajan ammattitaitoon. Närkästyneenä opettaja ilmoitti, ettei hänen koko 20-vuotisella urallaan kukaan ikinä koskaan milloinkaan ollut kysellyt numeroiden perusteiden perään, mikä todisti siitä, ettei nytkään ollut tarvetta antaa sellaisia. Kun pyysin, että saisin perustelut paperilla, rupesi opettaja puhumaan Oaj:n asianajalle soittamisesta.
Sain niistä arviointiperusteista kuitenkin lopulta jotakin kuulla, ja kävi ilmi, että tämä kotiin nähtäväksi tuotu koe oli ollut vain "pikku osa" arvioinnista. Oli monta muutakin huomioitavaa asiaa: pienempiä kokeita, joita ei koulusta kotiin ollut toimitettu, mutta joiden painoarvo oli suurempi kuin sen yhden kotiin saakka tuodun. Lisäksi oli oheisjuttuja, joissa erityisen suuri paino oli innokkuudella ja vapaaehtoistumisella erilaisiin tehtäviin. Näiden muiden osakokeiden numeroista ei siis kenellekään luokan lapselle ollut mennyt tietoa, tämän opettaja sanoi. Lapseni eri kokeiden keskiarvo olisi riittänyt numeroa parempaan arvosanaan kuin hän todistukseen sai, mutta tuntiaktiivisuuden puute kuulemma laski numeron alaspäin. Opettaja oli muuten tässä kevättodistuksen arvosanassa huomioinut myös syksyn koetulokset, vaikka jouluna oli välitodistukset jaettukin. Tämänkin opettaja kertoi ihan itse.
Kysynkin teiltä, hyvät opet, että olisiko teidän mielestänne ollut asiallista toimittaa koteihin tietoa myös näistä muista merkittävistä numeroon vaikuttavista osatekijöistä, kun niillä kerran oli painavampi vaikutus arvosanaan kuin tällä yhdellä kokeella. Ja voiko todella tehdä niin, että käyttää syksyn koenumeroita kevättodistuksen arvosanaa määritellessään, jos väliarviointi on jo tehty. Onko eettisesti kestävää käyttää arvosanan perusteena sellaisia juttuja, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen kertomatta oppilaille, että tähän "vapaaehtoisjuttuun" osallistuminen vaikuttaa arvosanaan? Osallistuminen ja osaaminen kun eivät ole yksi ja sama asia, mikä tuntuu kuitenkin olevan monelle opelle epäselvää. Ja vielä yksi kysymys: onko sopivaa kysellä arvosanan kirjallisia perusteluja opettajalta, vai onko se jotenkin liioittelua. Opellahan arvostelukriteerien kuitenkin pitäisi olla avoimien ja tarvittaessa nähtävissä, olen ymmärtänyt. Homma on minun puolestani selvä, en enää siihen palaa, kiinnostaisi vain kuulla kommentteja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koskien kysymystäsi, voiko syyslukukauden kokeita käyttää arviointiperusteena. Niitä nimenomaan pitää käyttää myös keväällä annettavassa todistuksessa, sillä kevättodistus on lukuvuositodistus. Keväällä ei siis arvioida vain kevään aikana olleiden kokeiden tai muiden tehtävien perusteella, vaan koko lukuvuoden saldon perusteella.
Syksyn päätteeksi annettava todistus on juurikin väliarvointi, lukukausitodistus.
Miten sitten oppilaan on mahdollista kohottaa kevään arvosanoja syksyisistä, jos syksyn arvosanat kerran kumminkin otetaan huomioon myös kevään arvioinnissa? Tämähän tarkoittaa sitä, että keväällä pitää onnistua roimasti paremmin kuin syksyllä, jotta on mahdollisuus korotukseen.
Ennen muinoin, kun itse olin koulussa, oli mahdollista petrata kevään todistukseen syksyn numeroita. Nykyisellään tämä on sitten tehtykin aika vaikeaksi. Parempi olisi selvyyden vuoksi luopua joulutodistuksesta, jos kerran koko vuoden numerot kuitenkin huomioidaan keväällä.
Monessa koulussa ei joulutodistusta lainkaan anneta. Väliarvointi voidaan "suorittaa" myös arviointikeskusteluna. Tässä on kunta- sekä koulukohtaista vaihtelua.
Ylipäätään arviointiin pitäisi saada yhtenäisyyttä koko Suomessa, ja uskonkin että se tulee olemaan (taas) seuraavan opetussuunnitelmauudistuksen mielenkiinnon kohde.
Tällä hetkellä käytettävissä olevat arviointiohjeet ovat osittain väljiä.
Pidän yleensä itse syksyn vanhempainillassa myös arvionnista infotilaisuuden. Vaikeutena tilanteessa on kuitenkin muutamaan otteeseen ollut se, että opettajat ovat saaneet vasta muutama viikko ennen lukuvuosiarvion antamista varsinaisen todistuspohjan nähtäväkseen.
Syitä moiseen ei ole kerrottu kunnan taholta.
Numeroarviointia annettaessa lapsesi opettajan kertomat asiat ovat juuri oleellisia arvioinnin kohteita. Uskoisin, että oppilaat ovat olleet tietoisia kaikista arvosanaan vaikuttavista osa-alueista. Tietenkin on mahdollista, että ehkä yleisen hälyn yms. takia viesti ei ole tavoittanut kaikkia oppilaita.
Mutta en halua spekuloida tilannetta enempää, koska en tiedä kyseisestä koulusta tai opettajasta tai oppilasryhmästä yhtään sen enempää. Haluaisin kuitenkin luottaa opettajan ammattitaitoon asiassa.
Olethan tarkistanut sen, että opettaja on pätevä? Valitettavan usein töissä saattaa olla henkilö, joka ei ole opiskellut päivääkään Opettajankoulutuslaitoksessa, ja koko opettajakunta saa sitten kantaa näiden sankareiden leimaa harteillaan.
kun viitsit vastailla. En tiedä kyseisen opettajan pätevyydestä, ehkä pitäisi selvittää asia. Eihän 20 vuoden työkokemus ole välttämättä mikään tae pätevyydestä. Pääsääntöisesti kyllä luotan lapseni opettajien ammattitaitoon, enkä olekaan koskaan aiemmin miltään opettajalta perusteita numeroille kysynyt. Nyt vain tuntui lapsen osaamisesta lukuvuoden aikana kotiin kantautuneen tiedon ja todistusarvosanan välillä olevan suuri epäsuhta. Siksi hämmästyttääkin opettajan tavaton närkästyminen siitä, että arvosanan perusteluja häneltä lainkaan rohkenin kysyä. Itse kysyminen tuntui tosiaan närästävän opettajaa eniten.
Tosiaan kätevä ratkaisu, että opettaja kertoo vanhempainillassa arviointiperusteet. Ei ole ollut lapseni koulussa millään opettajalla käytössä tuo menettely. Olisi aika näppärää, jos kukin opettaja panisi syksyllä kirjallisena oppilaiden mukana kotiin oman aineensa arviointikriteerit. Tämä varmistaisi sen, että arviointiperusteet olisivat etukäteen mietityt eivätkä mitään ad hoc -tyyppisiä jälkikäteen keksittyjä, ja vanhemmat tietäisivät etukäteen, mitä asioita opettaja painottaa. Suusanalliset viestit kun tahtovat isoiltakin lapsilta unohtua, ja mielestäni tämä on sellainen asia, jota ei pelkän lapsen muistin varaan sovi jättääkään.
Vuoden aikana kertyneet koe- ynnä muut arvosanaan vaikuttavat numerothan voisi merkitä vaikka vihkoon, kun ne kerran kaikki huomioidaan kevätarvosanassa. Tämä vihko sitten kulkisi oppilaan mukana vanhempien nähtäväksi. Lapseni koulussa kun on se menettely, että oppilaat eivät saa pitää kokeita itsellään, vaan ne jäävät kouluun, kun niihin on kotoa vanhemman puumerkki haettu. Ennen vanhaan sai koe sai jäädä kotiin, kunhan oli käyttänyt sen koulussa opettajan nähtävänä vanhemman nimikirjoituksella varustettuna. Pysyi mielessä, mitä numeroita oli saanut, kun ne saattoi tarvittaessa kotiin kertyneistä kokeista tarkistaa. Käsittääkseni kokeet menevät koulussa silppuriin, joten yhtä hyvin oppilaat voisivat viedä ne koteihinsa.
Mitä kirjoitat arviointiohjeiden väljyyden ongelmallisuudesta, on myös tärkeä asia. Väljät ohjeet mahdollistavat sen, että opettajat voivat halutessaan antaa hyvin epämääräisiä kuvauksia siitä, minkälaista osaamista mikäkin numero edellyttää. Mielivaltainen arvostelu on tällöin mahdollista. Vanhempien kysymykset voivat nähdäkseni parhaimmillaan auttaa opettajaa täsmentämään arviointikriteerejään, jos opettaja työhönsä ammatillisesti suhtautuu. Mitään besserwisseröintiä vanhempien suunnasta en tarkoita, vaan asiallista keskustelua arvioinnista.
Samaa mieltä noista koetulosten merkitsemisestä. Olen itse kehitellyt erilaisia oppilaan päiväkirjoja, joissa numerot pysyvät muistissa ja kantautuvat näin vanhempien nähtäville. Kokeiden kouluun palauttaminen on nykyään pakollista. Koulut joutuvat säilyttämään kokeita tietyn ajanjakson (en valitettavasti muista, oliko kyseessä vuosi vai kaksi) koulun arkistoissa. Kyseessä ei siis ole oman koulunne päätös.
Arviointi on todellakin vaikeaa puuhaa ja erilaisia tapoja on käytössä eri kouluissa. Opettajat olisivat miellellään käyttämässä yleistä ohjeistusta, valitettavasti opetushallitus ei ilmeisesti näe asiaa samanlaisena, sillä Opetussuunnitelmanperusteet ovat koko ajan menneet väljemmiksi ja väljemmiksi. Jokaiseen oppiaineeseen on kyllä sisällytetty mieletön määrä asioita, jotka tulisi käydä läpi lukuvuoden aikana, mutta ilmeisesti ei ole ajateltu sitä, miten ja millä ajalla opettaja arvioi kaikkia niitä osa-alueita, joita pitäisi arvioida eri oppiaineissa.
Samankaltaisia ongelmia näkyy tällä hetkellä niin sosiaali- ja terveystoimen puolella. Hallintoa uudestaan, ja tehtäviä lisätään, mutta resursseja vähennetään samaan aikaan. Ylipäätään isot ongelmat makaavat tällä hetkellä (ja tulevaisuudesssa) kunta-alan päällä.
Kouluilla luotetaan opettajien "hyvään tahtoon" tehdä asioita omalla ajallaan, ja näin on menty vähän turhan pitkälle. Osittain siitäkin johtuvat erot eri koulujen ja eri opettajien toimien välillä.
Mutta kesälomalla lataamme taas akkuja kohti seuraavaa lukuvuotta ja uusia "uudistuksia", joita eteemme varmasti tulee, niin oppilaille kuin opettajille.
Kuten sinulle jo vastattiinkin, kevättodistus on lukuvuositodistus, joka kattaa myös syksyn. Tämä ei merkitse sitä, että arvosanan nostaminen olisi mahdotonta. Jos kevät sujuu syksyä paremmin, totta kai se vaikuttaa. Useimmat opettajat painottanevat kevättä, eli antavat suurimman arvon sille, mihin oppilas on kevääseen mennessä päässyt.
Opettajan käytös arvioinnin perusteita kysyttäessä oli erikoista, eikä kovin kypsää. Tietenkin asiaan vaikuttaa sekin, millä sävyllä kysytään. Toisaalta jotkut ovat sellaisia, ettei auta vaikka enkelten kielillä puhuisit.
Valitettavasti opettaja on saattanut vastauksessaan painottaa testien merkitystä enemmänkin kuin oli alun alkaen suunnitellut, jotta perustelut alemmalle arvosanalle olisivat olemassa. Olet oikeassa siinä, että mikäli nämä testit ovat merkittäviä, ne pitäisi toimittaa kotiin kuten muutkin kokeet. Sen sijaan tuntiaktiivisuuden merkityksen pitäisi kai olla itsestäänselvä kaikille jo alun perinkin. Toisaalta eri opettajat painottavat sitä eri tavoin.
Oli niin tai näin, kenenkään opettajan arviointi ei ole jumalansanaa, vaikka opettaja parhaansa yrittäisikin. Perusteet ovat joka tapauksessa subjektiiviset, toisissa aineissa vielä enemmän kuin toisissa. Kokeiden keskiarvokaan ei ole mitenkään objektiivinen asia. Joku, kirjantekijä tai opettaja itse, nekin tehtävät valitsee ja pisteyttää. Arvostelu voi olla tiukkaa tai sitten ei.
Silloin kun oman lapsen arvionti on ollut kauniisti sanottuna vähemmän kannustavaa, olen lohduttanut itseä ja lasta sillä, että oppiminen on pääasia. Vaikka opettaja laskisikin arvosanan alemmaksi kuin kokeissa osoitettu osaaminen, ei se vie opittua mihinkään. Tulevat opettajat toivon mukaan sitten arvioivat toisella tavalla. Monet näiden tuntiaktiivisten arvosanoista sitten yläasteella ja lukiossa viimeistään putoavatkin, kun kokeet ratkaisevat.
Onko lapsesi ylä- tai alakoulussa?
sinullekin vastauksesta. Lapseni aloittaa syksyllä kuudennen luokan, eli viitoselta nyt pääsi. Keskikokoinen koulu isohkossa kaupungissa on kyseessä.
Ihan rauhalliseen sävyyn kysyin tätä arvosana-asiaa opettajalta. Hupaisaa, mutta tämä ope korosti, että tuntiaktiivisuuden merkitys arvosanassa vain kasvaa, kun yläasteelle mennään. Oma kokemukseni kouluajoiltani oli kyllä aivan toinen, arvosanani nimittäin nousivat roimasti yläluokilla, vaikka tuntiaktiivisuuteni ei juuri muuttunut suuntaan tai toiseen. En tietenkään kuitenkaan käynyt kinaamaan opettajan kanssa asiasta. Yläluokilla onneksi arvostetaan substanssiosaamista enemmän, ja kun on useampia opettajia, ei pärstäkerroinefektikään pääse niin paljon arvosanoihin vaikuttamaan.
Vähän tuontapaista arvostelun kriteerien tilanteeseen sopivaa painottamista epäilen lapseni kohdalla tapahtuneen. Juuri keväällä lapseni nimittäin sai parempia arvosanoja, joten tuo kevätpainotteisuus ei hänen arvioinnissaan sitten ainakaan toteutunut. Tuntiaktiivisuuden merkitys on toki selvä, mutta mitä kaikkea se tuntiaktiivisuus sitten pitääkään sisällään. Tässä juuri perään opettajilta selkeitä käytäntöjä: jos opettajan tarjoamaan ns. vapaaehtoiseen tehtävään osallistuminen itseasiassa vaikuttaakin arvosanaan, pitäisi se oppilaille ilmoittaa. Ujot tai vähemmän esiintymishaluiset oppilaat saavat varmaan osaamistaan heikomman arvosanan, jos vapaaehtoisuuden merkitystä painotetaan arvioinnissa kovasti.
Joo, tiedän, että open sana ei ole jumalansanaa, vaikka tämä ope tuntuikin sitä mieltä olevan. Luotan siihen, että pidemmän ajan kuluessa osaamisella annetaan sen ansaitsema arvo, ennemmin tai myöhemmin. Ja oppia on tosiaan kuitenkin tullut.