Eli aloitan syksyllä aikuislukion, viime opiskeluistani on jo vuosia.
Minua pelottaa etten pärjää siellä. Olen aina ollu koulussa täydellisyyteen pyrkivä. Toivoisin pääseväni tästä eroon, on henkisesti rankkaa hipoa kokoajan sitä kiitettävää ja hyvästä arvosanasta jo pudotaan persiilleen ja korkealta. Jos menen ja mokaan yhdenkin (saan siis numeron vaikka 9 tai 8, joka ei tyydytä minua tai tunnen, että olen pihalla kuin lumiukko) heittäydyn saamattomaksi ja lyön hanskat tiskiin koko koulun osalta.
Kuinka saisin psyykattua itseni sellaiseen vireeseen, että menen läpi vaikka harmaan kiven?
Onko tehtävät vaikeita eli alkaako kurssi niin, että putoan heti kärryiltä?
Ajatellen esimerkiksi sitä, että peruskoulusta on jo vuosia ja olen kyllä taitavasti unohtanut esimerkiksi matematiikkaan liittyvät: lähes kaiken.
En siis todellakaan muista mitään niistä ja koska matematiikka ei avaudu vaan tarvitsen todella sen opiskeluun apua ja tukea, niin tämä on se pelottavin kynnys.
Ja minä valitsin pitkän matikan ja ihan vain sen vuoksi, että jospa se antaisi haastetta niin paljon, että oppisin tietämään ne jujut ja paneutuisin siihen eniten. Lukuaineet ovat olleet aina helpohkoja.
Aion viedä sen läpi vaikka mikä olisi.
Ihan normaalielämässä, kun en ole koskaan tarvinnut neliöjuuria tms.
Apua!
Olen kuitenkin ottanut kouluasian niin, että jätän jo puhekielestä ainakin sanan JOS pois ja vaihtanut sen sanaan KUN.
Aikuislukiossahan meillä ei ole esimerkiksi kuvaamataitoa, joka olisi erittäin tärkeää minulle. Tämä olisi sellainen henkireikä kaiken keskellä, kuvataideharrastuksethan jäävät nyt pois, koska illat olen koulussa.
Aion kuitenkin tulevaisuudessa pyrkiä alalle, jossa luovuus tulee paljon esiin.
Mutta on tämä myös ihanaa, kun on pitkästä aikaa syksylle odottamassa se oma juttu ja kaikki siihen liittyvä. Ihanaa..ja pelottavaa =D
Minua pelottaa etten pärjää siellä. Olen aina ollu koulussa täydellisyyteen pyrkivä. Toivoisin pääseväni tästä eroon, on henkisesti rankkaa hipoa kokoajan sitä kiitettävää ja hyvästä arvosanasta jo pudotaan persiilleen ja korkealta. Jos menen ja mokaan yhdenkin (saan siis numeron vaikka 9 tai 8, joka ei tyydytä minua tai tunnen, että olen pihalla kuin lumiukko) heittäydyn saamattomaksi ja lyön hanskat tiskiin koko koulun osalta.
Kuinka saisin psyykattua itseni sellaiseen vireeseen, että menen läpi vaikka harmaan kiven?
Onko tehtävät vaikeita eli alkaako kurssi niin, että putoan heti kärryiltä?
Ajatellen esimerkiksi sitä, että peruskoulusta on jo vuosia ja olen kyllä taitavasti unohtanut esimerkiksi matematiikkaan liittyvät: lähes kaiken.
En siis todellakaan muista mitään niistä ja koska matematiikka ei avaudu vaan tarvitsen todella sen opiskeluun apua ja tukea, niin tämä on se pelottavin kynnys.
Ja minä valitsin pitkän matikan ja ihan vain sen vuoksi, että jospa se antaisi haastetta niin paljon, että oppisin tietämään ne jujut ja paneutuisin siihen eniten. Lukuaineet ovat olleet aina helpohkoja.
Aion viedä sen läpi vaikka mikä olisi.
Ihan normaalielämässä, kun en ole koskaan tarvinnut neliöjuuria tms.
Apua!
Olen kuitenkin ottanut kouluasian niin, että jätän jo puhekielestä ainakin sanan JOS pois ja vaihtanut sen sanaan KUN.
Aikuislukiossahan meillä ei ole esimerkiksi kuvaamataitoa, joka olisi erittäin tärkeää minulle. Tämä olisi sellainen henkireikä kaiken keskellä, kuvataideharrastuksethan jäävät nyt pois, koska illat olen koulussa.
Aion kuitenkin tulevaisuudessa pyrkiä alalle, jossa luovuus tulee paljon esiin.
Mutta on tämä myös ihanaa, kun on pitkästä aikaa syksylle odottamassa se oma juttu ja kaikki siihen liittyvä. Ihanaa..ja pelottavaa =D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muista joka ilta ennen seuraavaa koulupäivää hoitaa miehellisesitarpeesi elikkä pane vaimoas/avovaimoos/tyttöystävää/huoraa iha sama mitä .
ja yleensä sieltä on sekä opiskelijoilla että henkilökunnalla erittäin hyviä kokemuksia. Juuri pari viikkoa sitten oli lakkiaiset, ja toistakymmetnä hyvin eri-ikäistä tyytyväistä ihmistä painoi päähänsä valkolakin.
Mielestäni on loistavaa, että erilaisissa tilanteissa olevat ihmiset voivat kouluttautua ja toteuttaa unelmiaan.
Liiallisesta täydellisyyden tavoittelusta voi tosiaankin tulla este, mutta kun tiedostat ongelmasi, onnistut luultavasti pitämään sen aisoissa.
Ei kouluun tullessa tarvitse osata asioita, koulussahan niitä vasta opetellaan. Sitoutuminen ja ahkeruus ovat tärkeitä. Opiskelu on pitkäjänteistä puuhaa, mutta kun lakki on päässäsi, sinusta tuntuu, että aika on mennyt siivillä.
Opettajat ja muu henkilökunta auttavat sinua varmasti. He eivät ole vastustajiasi, vaan olette samalla puolella. On kaikkien etu, että menestyt opinnoissasi.
Onnea koulutielle!