OIKEUDENKÄYNTI

Ensikertalaisuus ei ole sinänsä mikään lieventämisperuste, se menee niin päin että jos toistuvasti syyllistyy, niin sitten voidaan rangaistusta ankaroittaa.

Rikoksen selvittämisen edesauttaminen on lieventävä seikka, mutta jos juttu on muutenkin näytöllisesti selvä (niin että jutun selvittäminen ei ole vaatinut epäillyn myötävaikutusta), ei juurikaan merkitystä.

"Jos esimerkiksi syyttäjä vaatii ehdollista vankeutta, voiko nuo asianhaarat muutta tuomion esim. vain sakoiksi?"

Periaatteessa mahdollista, jos rajatapaus -juttu, eli on siinä rajoilla, onko sakkoa vai vankeutta. Alkuperäisessä kysymyksessä ei ole infoa siitä, minkälaisesta teosta on kysymys, joten edes teoreettista vastausta siihen, mikä voi olla seuraamus, ei voi antaa.

"Tuleeko tuomio suomessa saman tien oikeuden käynnin jälkeen vai toimitetaanko se esim. kirjeitse asianomistajille vasta päivien/viikkojen jälkeen oikeuden käynnin virallisesta käsittelystä?"

Riippuu siitä, miten iso ja monimutkainen juttu on ja kuinka kiistetty (eli kuinka paljon näyttöä on esitetty ja kuinka laajat perustelut tuomioistuimen on laadittava). Mikäli vähän syytekohtia ja myönnetty teko, julistetaan tuomioharkinnan jälkeen. Mikäli laaja juttu, annetaan kansliassa.

Selvästi ensikertalainen.

Ensin vedotaan oikeuttamisperusteeseen. Sitten vedotaan anteeksiantoperusteeseen. Jos ei onnistu, niin pyritään löytämään vikaa vastapuolesta tai muusta rikoksen kohteesta (kaveri juoksi nyrkkiin, näyteikkuna kaatui päälle, auto suorastaan huusi tulla varastetuksi, jne.).

Sen jälkeen aletaan etsiä rikosasteikon lieventämisperusteita. Yllättävä houkutus on hyvä peruste (Älä kuitenkaan siteeraa Oscar Wildea. "Voin vastustaa kaikkea muuta, mutta en houkutuksia". Oscaria nimittäin syytettiin pedofilisasta, ja tuomioistuin saattaa muistaa sen.)

Jos sekin menee poskelleen, vasta sitten kaivellaan lieventäviä asianhaaroja.

Muistisääntö: haaroja ei kannata oikeudessa kaivella.