Minut on kasvatettu kohteliaaksi tytöksi.
Kiire, väki ryntäili busseihin. Katseeni etsi bussiani, joka oli kauenpana. Koetin lisätä vauhtia jotten jäisi siitä. Törmäsin kiireissäni johonkin ja pyysin anteeksi. Eipä tuo vastannut.
Kuulin naurun tirskahduksia, nuorilla miehillä oli hauskaa. Kasvot punaisina ryntäsin tieheni kohti toista pysäkkiä. Nuoren teinitytön päivä pilalla. Varjelkoon, olin pyytänyt anteeksi. roskakorilta. Voi että nolotti, kunpa en näkisi niitä poikia enää. Enpä tainnut nähdä. Silloin se tuntui ylipääsemättömältä asialta.
Kiire, väki ryntäili busseihin. Katseeni etsi bussiani, joka oli kauenpana. Koetin lisätä vauhtia jotten jäisi siitä. Törmäsin kiireissäni johonkin ja pyysin anteeksi. Eipä tuo vastannut.
Kuulin naurun tirskahduksia, nuorilla miehillä oli hauskaa. Kasvot punaisina ryntäsin tieheni kohti toista pysäkkiä. Nuoren teinitytön päivä pilalla. Varjelkoon, olin pyytänyt anteeksi. roskakorilta. Voi että nolotti, kunpa en näkisi niitä poikia enää. Enpä tainnut nähdä. Silloin se tuntui ylipääsemättömältä asialta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kai se oli oikeasti tosi noloa, kun sen vieläkin muistan 64 vuoden takaa. Ei se ollut mikään töppäys, vaan kauheasta ujoudesta johtuvaa noloutta. Äiti lähetti minut naapurin isoon maataloon ostamaan munia. Minä astuin suuuuren tuvan ovesta sisään ja jäin ovensuuhun seisomaan.
En saanut sanottua mikä oli asiani. Odotin että kysyisivät. En tiedä kauanko kesti ennenkuin kysyivät, että "mitä sinulla on asiaa".Se aika kuitenkin tuntui iäisyydeltä ja minä tunsin kutistuvani aina vaan pienemmäksi.
"Äiti käski ostamaan kananmunia" pääsin vihdoin sanomaan. Sen jälkeen asiat hoitui ja helpotti suunnattomasti.
kerran minullekin karmiva tilanne.
Olin just koulun lopettanut,ja kaupungilla kävellessäni näin yhden naisen erään näyteikkunan edessä,olin tuntevinani Hänet ja menin ja pläjäytin selkään;että terve mitä Sinulle kuuluu,Hän kääntyi ja minä toivoin että maa aukeaisi ja nielisi minut.
kamalan nolona pyysin anteeksi ja hävisin paikalta.
huomasit tuon muille hauskan vahingon tempauksesi.Mutta on pilvin pimein ihmisiä jotka eivät ole koskaan eläessään edes ymmärtäneet olleensa vakka kuin siat haisemassa umpinaisessa bussissa,ja muut kun ei olisi mitään tapahtunut kakan,ja virtsan hajussa,taikka jos kielenkääntäjät nykyisin haluavat sitä tuoksuksi mainittavan?On myös reilusti yli satakiloisia monileukaisia täteja,jotka juoruvat keskellä jalkakäytäviä,pitäen omaa hauskaa.Heidän ohitse on vaikeaa päästä. Eivät he itse koe olevansa kenenkään tiellä.He kokevat olevansa kuin omassa olohuoneessaan,ja tekevänsä jalkakäytävällä niinkuin ikinä haluavat.Tuontyyppisiä poliisitkin ennen uskoivat kuin Pyhää Jumalaa,kun valittivat tärkeilynsä katteeksi.Ehkä suuntaus on jo nyt tasoittunut?Sinulla on hieno herkkä luonne,jota maailma on ehkä koulinnut hieman iän myötä.Mutta nykymaailmassa ei vanhankatsonnan mukaan paljonkaan sellaista ns. normaalia tai tervettä enää löydykkään.Siksi on yrityksiä joiden seinissä on ollut isoja julisteita vihjeiksi,että nykyään täytyy olla jonkunverran hullu,ollakseen normaali.
Tapaus on kahden kuukauden päästä.
Olin omatoimimatkalla Afrikassa.
Yhtenä iltana, kun olin syömässä eräässä ravintolassa, tarjoilija pyysi minua seuraavana iltana discoon.
Tietenkin kieltäydyin jo ikäerommekin takia.
Meni ehkä 4 päivää, kun olin samaisessa paikassa ruokailemassa.
Kysyin tarjoilijalta, oliko ollut kivaa discossa. Hän oli hyvin hämmästynyt, että missä ja milloin.
Melkein syytin häntä dementiasta, ennen kuin huomasin, että väärä mies.
Vähänkö hävetti.
Tuli mieleeni, että joskus nuoruudessani tilasin puhelimitse linja-autolippua Kuopioon.
Puhelimen toisessa päässä mies kyselee, että mihin osoitteeseen auto tulee ja milloin.
Minä näppäränä tyttönä, että totta minä kävelen autoasemalle.
Mies vain väittää, että auto tulee hakemaan, johon minä, että enhän minä nyt koko autoa tarvitse, mahdunhan minä nyt vähempäänkin. Jos vaikka yhden paikan saisi......
Sitten hän kysyi, että minne olin soittavinani. No linja-autoasemalla. Olin soittanut taksiin.
Olin viidentoista, kun oli isämme hautajaiset. Sinne tuli myös kaukaisia, harvoin nähtyjä sukulaisia. Joukossa oli isämme serkku kansakoulunopettaja, joka veljeäni(silloin 28v)kätellessään sanoi "hauska tutustua", kun kerran eivät olleet ikinä tavanneet.
Velimies oli mennyt moisesta harvoin kuulemastaan kohteliaisuudesta hämilleen eikä osannut sanoa muuta kuin "ei se mittää".
Sen jälkeen hän tuli keittiöön kertomaan meille töppäyksestään. Hän oli tosissaan nolona munauksestaan.
Minulla niitä mokia riittäisi toisillekin jaettavaksi.
Olen niin huono tuntemaan ihmisiä, jos en ole muutamaan vuoteen nähnyt, että se aiheuttaa tosi noloja tilanteita.
Vasta viime viikolla risteilyllä joku hihkaisi nimeäni ja kun katsoin hämmästyneenä häntä, hän huomasi etten tuntenut ja sanoi nimensä.
olimme vuosikaudet samassa työpaikassa, mutta onhan siitä tietysti jo aikaa.
Minä olin niin hermostuksissani esikoisen häissä, että esittelin itseni veljelleni. Kyllä siinä jännitys laukesi, kun nauroimme mahat kippurassa vesissä silmin.
Tulin saaresta. Sammutin moottorin ja soudin venepaikalleni. Kiskoin veneen telan yli. Olin ottamassa veneen tappia irti, kiljaisin ja lensin ympyrän. Löysin itseni istumassa veneen pohjalta.. Vene oli tehnyt syöksyn takaisin järvelle, aika pitkälle.
Katsoin varovasti yli laidan. Toivoin ettei kukaan olisi kuullut eikä nähnyt urheilu suoritustani. Mutta siellä huvilansa laiturilla
istuva mies, hymyili leveästi.
Ei auttanut kuin soutaa takaisin. Nolotti mokoma lento. Veneen perä oli jäänyt telan päälle, josta otti äkkilähdön. Onneksi en ehtinyt irroittaa tappia. Onneksi.
tapauksen.Vaihda vain hoitokotia,ja tule tänne.Ei vanha häntäveikko niin vain unohda,ja nuorrutaan taas. Puujalka ja puistotie.
ihania huomautuksia. Sinä olet onnellinen ja suloisin ihminen. Noloin tilanteesi on vain unissasi jospa heräisit jo. Olet hyvässä hoidossa
ja sen huomaa.
Sain mennä kalaa serän kanssa. Olin semmonen alle polvenkorkunen mies. Onkittiin, äkkiä koho katos veen alle. Setä käski nostaan vapaa.Nii teinkin, mutta samalla sukelsin. Olin saanut vavan puuoksaan ja siel keikkui lahnakin.
Nolotti seisoin märkänä, kala puussa ja setä vaan nauroi. Sano, on siinä oikee kalamies.
Olimme hautajaisissa erään ystävän kanssa. Hän oli mahdoton jännittäjä ja kun kättelimme leskeä, kuulin hänen ihan selvästi sanovan: Onneksi olkoon-
Tässä tapauksessa se ei ehkä ollut kovin pahasti sanottu, kun saatettava oli kärsinyt kovasti ja toivoi poispääsyä.
En tiedä huomasiko kukaan muu, edes leskikään, tuota lipsahdusta ja minäkään en uskaltanut/hennonut ottaa asiaa esille myöhemmin, olin kyllä aika järkyttynyt.
Leski tunsi kyllä myös tämän henkilön aika hyvin ja jos kuuli, osasi kyllä laittaa jännityksen piikkiin.
Olimme matkalla pienen poikani kanssa Valkeakoskelle. Autossa oli paljon väkeä. Yht`äkkiä poikani nuuhki ja nuuhki. Sitten katsoi minua nenä nyrpyssä ja sanoi kova äänisesti: äiti sää haiset.
Matkustajia nauratti.
Varjelkoon. Olin aivan punainen koittaessani selittää hajun tulevan tehtaalta.
Poika vain intti: sää se oot, ooppas.
Vihdoin hän hiljeni ja uskoi vakuutteluani.
Menin hissiin, jossa haisi pie...le. Jännitin että onko nyt joku tulossa hissiin, kun minä astun sieltä ulos. Onneksi ei tullut. Olisinkohan yrittänyt selitellä että "enhän se minä, joku minua ennen.."