Vaasan sossut, mielipiteitä

poikasi kanssa, onko tuolla taustalla esim. koulukiusaamista. Viihtyy yksin tarkoittaa nuorten kohdalla valitettavan usein sitä ettei ole kavereita. Ei käy ruokailussa voi tarkoittaa sitä että jengi kieltää tulemasta samaan pöytään tms. Toivottavasti ei teillä näin, mutta meillä oli tytöllä (16 v.) juuri tuo tilanne ja elämä koulussa yhtä helvettiä. Onneksi ylä-aste loppui ja hän saa vaihtaa kouluympyröitä täydellisesti.

jutellut kirjoitti:

poikasi kanssa, onko tuolla taustalla esim. koulukiusaamista. Viihtyy yksin tarkoittaa nuorten kohdalla valitettavan usein sitä ettei ole kavereita. Ei käy ruokailussa voi tarkoittaa sitä että jengi kieltää tulemasta samaan pöytään tms. Toivottavasti ei teillä näin, mutta meillä oli tytöllä (16 v.) juuri tuo tilanne ja elämä koulussa yhtä helvettiä. Onneksi ylä-aste loppui ja hän saa vaihtaa kouluympyröitä täydellisesti.

Sitä kiusata ku se viihtyy vaan koulus yksin... Ei löydä yhtä koviksii ku ne sen kaverit joitten kaa on vapaa-aikana... Esim. sen kaverit juo, polttaa, käyttää huumeita, tekee rikoksia ja muuta sellasta. Se on hyvä koulus ja on ekaa vuotta lukios, mut sieltä ei kovin huligaaneja löydy. Kyl ne muut on koittanu olla sen kaa, mut on vaan niin ylpee et ne ei kelpaa sille.

TiiaAa kirjoitti:

Sitä kiusata ku se viihtyy vaan koulus yksin... Ei löydä yhtä koviksii ku ne sen kaverit joitten kaa on vapaa-aikana... Esim. sen kaverit juo, polttaa, käyttää huumeita, tekee rikoksia ja muuta sellasta. Se on hyvä koulus ja on ekaa vuotta lukios, mut sieltä ei kovin huligaaneja löydy. Kyl ne muut on koittanu olla sen kaa, mut on vaan niin ylpee et ne ei kelpaa sille.

viestin kirjoittaja todella täysi-ikäinen ja lukio-ikäisen vanhempi? OHHOH, OHHOH ja vielä kerran OHHOH!!!!!!!!!!!!!

TiiaAa kirjoitti:

Sitä kiusata ku se viihtyy vaan koulus yksin... Ei löydä yhtä koviksii ku ne sen kaverit joitten kaa on vapaa-aikana... Esim. sen kaverit juo, polttaa, käyttää huumeita, tekee rikoksia ja muuta sellasta. Se on hyvä koulus ja on ekaa vuotta lukios, mut sieltä ei kovin huligaaneja löydy. Kyl ne muut on koittanu olla sen kaa, mut on vaan niin ylpee et ne ei kelpaa sille.

miksi sosiaalitoimi on kiinnostunut perheestänne? Jos tuo edellinen viesti ei ollut provo, niin viranomaisilla on todellakin ja aidosti syytä "kytätä" perhettänne ja ohjata nuorimies turvallisemmille vesille kuin tuo kuvaamasi seura. Taustalla on jotain vakavampaa, jos viihtyy tuollaisessa seurassa.

hieman, kirjoitti:

miksi sosiaalitoimi on kiinnostunut perheestänne? Jos tuo edellinen viesti ei ollut provo, niin viranomaisilla on todellakin ja aidosti syytä "kytätä" perhettänne ja ohjata nuorimies turvallisemmille vesille kuin tuo kuvaamasi seura. Taustalla on jotain vakavampaa, jos viihtyy tuollaisessa seurassa.

muuta kuin kaveri on vain eksynyt vapaa-ajalla vääränlaiseen seuraan. Mutta onko seuralla kuitenkaan kummoista vaikutusta häneen, koska koulu sujuu kuitenkin hyvin?

mitään "vakavampaa" kirjoitti:

muuta kuin kaveri on vain eksynyt vapaa-ajalla vääränlaiseen seuraan. Mutta onko seuralla kuitenkaan kummoista vaikutusta häneen, koska koulu sujuu kuitenkin hyvin?

Koulussa muuten pojalla menee hyvin; välitunnitkin käyttää läksyihin, lukemiseen ja muuhun hyödylliseen eikä pompi tupakalla vaikka useimmat nuoret tekevät niin. Arvosanoissakaan ei ole valittamista, ei poissaoloja, myöhästymisiä tms. Niin kauan kuin koulu sujuu, olen tyytyväinen. Ihmetyttää vain nuo sos.työntekijät jotka näyttävät olevan paniikissa pojan suhteen. Kaveripiiriin sossut ei oikein pysty kyllä vaikuttamaan, pääasia, että ei yksin ole. Sosiaaliset taidot on tallessa kuitenkin ja hyvä niin. Pitäisi nuoren nyt saada kaverinsa valita ilman, että sossut ensin tarkistavat kavereiden taustan ja antavat luvan. Vanhempien tehtävä se on päättää.

TiiaAa kirjoitti:

Koulussa muuten pojalla menee hyvin; välitunnitkin käyttää läksyihin, lukemiseen ja muuhun hyödylliseen eikä pompi tupakalla vaikka useimmat nuoret tekevät niin. Arvosanoissakaan ei ole valittamista, ei poissaoloja, myöhästymisiä tms. Niin kauan kuin koulu sujuu, olen tyytyväinen. Ihmetyttää vain nuo sos.työntekijät jotka näyttävät olevan paniikissa pojan suhteen. Kaveripiiriin sossut ei oikein pysty kyllä vaikuttamaan, pääasia, että ei yksin ole. Sosiaaliset taidot on tallessa kuitenkin ja hyvä niin. Pitäisi nuoren nyt saada kaverinsa valita ilman, että sossut ensin tarkistavat kavereiden taustan ja antavat luvan. Vanhempien tehtävä se on päättää.

hälytyskellojen soida, jos nuoren kaveripiiri muodostuu huumeidenkäyttäjistä ja rikollisista. Kyseisen nuoren vanhempi kertoi myös ettei nuorelle kelpaa lukiossa muu seura, kun eivät ole riittävän koviksia. HALOO!!!!!!!!! Nyt on joko vanhemmuus ja vastuuntunto hukassa tai viestit ovat pelkkiä provoja.

ps. en ole sosiaalityöntekijä enkä sijaisvanhempi...

TiiaAa kirjoitti:

Sitä kiusata ku se viihtyy vaan koulus yksin... Ei löydä yhtä koviksii ku ne sen kaverit joitten kaa on vapaa-aikana... Esim. sen kaverit juo, polttaa, käyttää huumeita, tekee rikoksia ja muuta sellasta. Se on hyvä koulus ja on ekaa vuotta lukios, mut sieltä ei kovin huligaaneja löydy. Kyl ne muut on koittanu olla sen kaa, mut on vaan niin ylpee et ne ei kelpaa sille.

että sinä et vanhempana ole pojan ajatusten tukena siinä, että huumeveikot, rikostentekijät jne. ovat sitä haluttua seuraa. Jotain on oikeasti pielessä, jos ns. tavisten seura ei kelpaa. Itse en ainakaan ruokkisi omien lasteni ajatuksia siihen suuntaan. Meillä elettiin jokunen vuosi sitten veitsen terällä. Lapsi ajautui yksinäisyytensä vuoksi erittäin epämääräiseen ja haitalliseen seuraan. Pitkään hän intti että hän ei tee sitä eikä tätä eikä tuota samaa kuin ko. porukka. Koulukin meni hyvin, lähes kiitettävällä keskiarvolla porskuteltiin. itse epäilin ja huolehdin ja yritin houkutella pois porukasta vaikka millä konstilla, lapsi vaan väitti asioidensa olevan ok. Lopulta tuli sellainen pysäys vastaan, että hyvä kun emme saaneet viettää hautajaisia. Lapselta löytyi elimistöstä ihan kunnon annos bentsodiatsepaameja ja kaikenlaista muuta ikävää paljastui keskussairaalassa. Luonnollisesti tapauksesta seurasi huostaanotto ja sijoitus. Hyvin nopeasti sijoitus paikka paljastui tosi karmeaksi. Ehkä tämäkin selkeytti lapsen ajatuksia siitä mihin suuntaan elämä oli menossa. Pian hänelle tuli järki takaisin pääshän ja saimme rakkaan lapsemme takaisin kotiin. Nyttemmin hän on aivan omin sanoin sanonut, että omin avuin hän ei olisi enää irti porukasta päässyt. Toivon vaan ettei poikasi ole samassa tilanteessa. Omalla kohdallamme voin sanoa, että parempi oli muutaman kuukauden huostahelvetti kuin lopun elämän kestävä huumehelvetti. Lahjakkaat, herkät ja yksinäiset lapset ovat erittäin alttiita tällaiselle ja tytöt vielä lisäksi hyväksikäytölle.

todella kirjoitti:

että sinä et vanhempana ole pojan ajatusten tukena siinä, että huumeveikot, rikostentekijät jne. ovat sitä haluttua seuraa. Jotain on oikeasti pielessä, jos ns. tavisten seura ei kelpaa. Itse en ainakaan ruokkisi omien lasteni ajatuksia siihen suuntaan. Meillä elettiin jokunen vuosi sitten veitsen terällä. Lapsi ajautui yksinäisyytensä vuoksi erittäin epämääräiseen ja haitalliseen seuraan. Pitkään hän intti että hän ei tee sitä eikä tätä eikä tuota samaa kuin ko. porukka. Koulukin meni hyvin, lähes kiitettävällä keskiarvolla porskuteltiin. itse epäilin ja huolehdin ja yritin houkutella pois porukasta vaikka millä konstilla, lapsi vaan väitti asioidensa olevan ok. Lopulta tuli sellainen pysäys vastaan, että hyvä kun emme saaneet viettää hautajaisia. Lapselta löytyi elimistöstä ihan kunnon annos bentsodiatsepaameja ja kaikenlaista muuta ikävää paljastui keskussairaalassa. Luonnollisesti tapauksesta seurasi huostaanotto ja sijoitus. Hyvin nopeasti sijoitus paikka paljastui tosi karmeaksi. Ehkä tämäkin selkeytti lapsen ajatuksia siitä mihin suuntaan elämä oli menossa. Pian hänelle tuli järki takaisin pääshän ja saimme rakkaan lapsemme takaisin kotiin. Nyttemmin hän on aivan omin sanoin sanonut, että omin avuin hän ei olisi enää irti porukasta päässyt. Toivon vaan ettei poikasi ole samassa tilanteessa. Omalla kohdallamme voin sanoa, että parempi oli muutaman kuukauden huostahelvetti kuin lopun elämän kestävä huumehelvetti. Lahjakkaat, herkät ja yksinäiset lapset ovat erittäin alttiita tällaiselle ja tytöt vielä lisäksi hyväksikäytölle.

mutta en voi mitenkään ESTÄÄ olemasta heidän kanssaan. Pitää olla tyytyväinen, että opiskelu sujuu enkä voi sen lisäksi vaatia vielä vapaa-ajan kavereita vaihtamaan sellaisiin joitten kanssa ei välttämättä tule toimeen eikä muutenkaan viihdy. Sossulle poika saa koko aika aikoja, mutta ei ikinä mene. Sossujen pitäis tajuta jo, että ei tule varmaan koskaan menemään ja lopettaisi niiden aikoijen antamisen.

pitäisi kirjoitti:

hälytyskellojen soida, jos nuoren kaveripiiri muodostuu huumeidenkäyttäjistä ja rikollisista. Kyseisen nuoren vanhempi kertoi myös ettei nuorelle kelpaa lukiossa muu seura, kun eivät ole riittävän koviksia. HALOO!!!!!!!!! Nyt on joko vanhemmuus ja vastuuntunto hukassa tai viestit ovat pelkkiä provoja.

ps. en ole sosiaalityöntekijä enkä sijaisvanhempi...

Meidän kohdalla naapuri teki aiheettoman lastensuojeluilmoituksen ja sen jälkeen olemme joutuneet hyppimään sos.toimistossa joka viikko, vaikka meillä ei ole mitään ongelmia. Naauprin mielestä lapseni saavat vain olla liian myöhään ulkona, mutta niin asia ei ole koska he ovat aina kotona ennen klo21.

maarit... kirjoitti:

Meidän kohdalla naapuri teki aiheettoman lastensuojeluilmoituksen ja sen jälkeen olemme joutuneet hyppimään sos.toimistossa joka viikko, vaikka meillä ei ole mitään ongelmia. Naauprin mielestä lapseni saavat vain olla liian myöhään ulkona, mutta niin asia ei ole koska he ovat aina kotona ennen klo21.

apua ja tukea..........

Montako lastensuojeluviranomaista tähän maahan oikein tarvitaankaan?
Tutkimaan kaikkien lasten ja muorten nukkumaanmenoajat....
Moniko pätevä lastensuojeluviranomainen haluaa tehdä todella tälläistä työtä?
Tutkia kaikkien lasten ja nuorten nukkumaanmenoajat....

Mistäs kaikesta muusta tässä maassa saa oikein verorahoilla palkatun viranomaisen hyppäämään kodista toiseen ja parhaassa tapauksessa oikein kaksikin lastensuojeluviranomaista liikkeelle .......

Meillähän on kunnissa ja kaupungeissa hyvin paljon rahaa,
(lastensuojeluasioissahan ei olla kunnissa millään tavalla köyhiä eikä kipeitä käytettävän rahamäärän suhteen)
vaikka jokaisen perheen lasten kotiolojen tarkistamiseen ja selvittämiseen....
ja rahaahan on kyllä ottaa lastensuojeluviranomaisella lapsia ja nuoria huostaankin
(ihan vaikka sitten juuri tämän "myöhäisen" ulkonaolon vuoksi....).

Siinähän on sitten oikein todiste kunnan isillekin
ettei lastensuojeluviranomaisen työ kunnassa ole turhaa,
kun joutuu lastensuojeluviranomaisena oikein äärimmäisiä toimenpiteitäkin eli huostaanottojakin tekemään....
jollakin tavallahan sitä on oma virkansakin kuntaan päin tarpeelliseksi "todistettava",
lastensuojelussakin.

TiiaAa kirjoitti:

mutta en voi mitenkään ESTÄÄ olemasta heidän kanssaan. Pitää olla tyytyväinen, että opiskelu sujuu enkä voi sen lisäksi vaatia vielä vapaa-ajan kavereita vaihtamaan sellaisiin joitten kanssa ei välttämättä tule toimeen eikä muutenkaan viihdy. Sossulle poika saa koko aika aikoja, mutta ei ikinä mene. Sossujen pitäis tajuta jo, että ei tule varmaan koskaan menemään ja lopettaisi niiden aikoijen antamisen.

kuulostatte kyllä varsinaiselta luuseriperheeltä. Onnea vaan valitsemallesi tielle.

Lapset huostaanotettiin ja menivät sijaisperheeseen niin sen jälkeen murros ikäiset lapset lakkoilivat eivät menneet kouluruokailuun lainkaan....ja siitä kumma ei sossuun kai mennyt tietoa lainkaan ja opettajakaan ei asiasta välittänyt! Ja ennen huostaanottoa oli opettaja ollut huolissaan kun murros ikäiset lapset söivät paljon ja kauan ruokaa....siitä ilmoitus sossuun! Mut nyt syömättömyys ei sitten olekkaan mikään huolen aihe?!

todella kirjoitti:

että sinä et vanhempana ole pojan ajatusten tukena siinä, että huumeveikot, rikostentekijät jne. ovat sitä haluttua seuraa. Jotain on oikeasti pielessä, jos ns. tavisten seura ei kelpaa. Itse en ainakaan ruokkisi omien lasteni ajatuksia siihen suuntaan. Meillä elettiin jokunen vuosi sitten veitsen terällä. Lapsi ajautui yksinäisyytensä vuoksi erittäin epämääräiseen ja haitalliseen seuraan. Pitkään hän intti että hän ei tee sitä eikä tätä eikä tuota samaa kuin ko. porukka. Koulukin meni hyvin, lähes kiitettävällä keskiarvolla porskuteltiin. itse epäilin ja huolehdin ja yritin houkutella pois porukasta vaikka millä konstilla, lapsi vaan väitti asioidensa olevan ok. Lopulta tuli sellainen pysäys vastaan, että hyvä kun emme saaneet viettää hautajaisia. Lapselta löytyi elimistöstä ihan kunnon annos bentsodiatsepaameja ja kaikenlaista muuta ikävää paljastui keskussairaalassa. Luonnollisesti tapauksesta seurasi huostaanotto ja sijoitus. Hyvin nopeasti sijoitus paikka paljastui tosi karmeaksi. Ehkä tämäkin selkeytti lapsen ajatuksia siitä mihin suuntaan elämä oli menossa. Pian hänelle tuli järki takaisin pääshän ja saimme rakkaan lapsemme takaisin kotiin. Nyttemmin hän on aivan omin sanoin sanonut, että omin avuin hän ei olisi enää irti porukasta päässyt. Toivon vaan ettei poikasi ole samassa tilanteessa. Omalla kohdallamme voin sanoa, että parempi oli muutaman kuukauden huostahelvetti kuin lopun elämän kestävä huumehelvetti. Lahjakkaat, herkät ja yksinäiset lapset ovat erittäin alttiita tällaiselle ja tytöt vielä lisäksi hyväksikäytölle.

olipa kiva lukea lapsesi selviytymistarina.omalla nuorellani vähän sama tilanne.ajautui väärään seuraan,ja monenlaista ongelmaa koitui.nyt osastolla miettimässä mihin suuntaan elämää lähtee kulkemaan.
toivottavasti hänenkin elämä palautuu uomiinsa kuten sinun lapsesi.

viestin lähettäjälle kirjoitti:

olipa kiva lukea lapsesi selviytymistarina.omalla nuorellani vähän sama tilanne.ajautui väärään seuraan,ja monenlaista ongelmaa koitui.nyt osastolla miettimässä mihin suuntaan elämää lähtee kulkemaan.
toivottavasti hänenkin elämä palautuu uomiinsa kuten sinun lapsesi.

kommentoi täällä lisää:
Niin, kyllä se osastolle tai perhekotiin joutuminen varmasti monen rajunkin rajojen kokeilijan pysäyttää. Meilläkin elettiin välillä melkoisen synkkiä hetkiä; sain kuulla olevani syypää kaikkeen, eli siihen että hänellä ei ole kavereita kun yritin estää rikollisten ja vaikka minkä aineiden käyttäjien seuraan ajautumisen. Sain kuulla olevani aivan helvetin huono äiti ja vaikka mitkä nimittelyt ja kiroilut päälle. Hyvä kun ei kimppuun käynyt pahimpina päivinä. Usein sain kuulla myös kuinka paljon hän minua vihaa ja toivoo että tulee täysi-ikäiseksi eikä sitten ole enää mitään rajoja. Kerroin hänelle että se on "vaan" huolta ja välittämistä, rakkautta häneen, siksi yritän ohjata elämää oikeille uomille. Välillä karjuimme pää punaisena näistä erimielisyyksistä. Välillä lasta etsittiin ympäri pitäjiä kun oli karkureissuillaan, joskus omin voimin ja joskus poliisien kanssa kun pahimmat päivät olivat menossa. Raskasta oli, mutta kasassa kestettiin molemmat, sekä lapsi että minä. Kotona meillä ei ole mielestäni, eikä kolmen muun lapsemme mielestä, liian tiukka kuri. Säännöt on olleet, mutta ei liian tiukat. Tämän yhden lapsemme kanssa vaan läksi jostain syystä (ehkä juuri yksinäisyydestä ja ikätovereiden puuttumisesta johtuen) niin sanotusti pieleen. Ei siinä auttanut houkuttelu, lahjonta, uhkailu eikä kiristys näin karrikoiden sanoen. Kovasti yritimme, mutta ei vaan mennyt "ajoissa" perille ja "pohjat" piti kokea. Kuten aiemmin kerroin, hyvä kun ei henki lähtenyt noissa kokeiluissa ja se missä vaarassa hän oli, valkeni hänelle itselleen jo ensimmäisten kahden vastaanottokodissa vietetyn viikon jälkeen. Nuo kaksi viikkoa pikaisen huostaanoton jälkeen hänelle etsittiin olevinaan hyvää perhekotia. Alku näytti hyvältä, mutta totuus paljastui pian ja samalla alkoi lapseni arvomaailma palata uomiinsa. Vaikka se oli tuskaista aikaa, tuntui hyvältä huomata kuinka kovanaaman rooli hävisi ja tilalle tuli se entinen, ajatteleva nuori. Ehkä hänelle realisoitui todella kuinka paljon hänen vuokseen ollaan valmiita tekemään kun yhdessä taistelimme hänet pois kauheasta perhekodista. Alkuunsa oli ajatus, että sijoituspaikka vaihdetaan, mutta lapsen ajatusmaailma muuttui niin täydellisesti muutaman kuukauden aikana että sosiaaliviranomaisetkin olivat sitä mieltä, että kotiinpaluu on mahdollinen ja näin kävikin. Hyvin on mennyt, välillä pientä takapakkia, mutta valovuosien päässä niistä ongelmista mitkä huostaanoton aiheuttivat. On ihanaa nähdä oma rakas lapsensa täynnä elämäniloa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Tämä pitkä vuodatus tuli tähän aivan spontaanisti, halusin vain kertoa sinulle, jonka lapsi on osastolla, että vaikka välillä näyttäisi kuinka synkältä tahansa niin kannattaa uskoa ja toivoa parempaa huomista. Vaikka omat voimat ovat välillä aivan loppu ja tuntuu että voisi kuolla että saa edes levättyä, niin kaikki tuska on pois pyyhittyä kun lapselta kuulee omin sanoin sen että hänellä on oma halu ja tahto päästä kaikesta entisestä irti. Siitä se lähtee kohti "valoa", tätä samaa toivon teidänkin perheelle. Sinulle jaksamista kaiken keskelle, vaatii voimia näyttää välittämistään ja rakkauttaan ja ottaa samanaikaisesti vastaan lapsen paha olo vaikka missä muodoissaan. Voimia!

viestin lähettäjä kirjoitti:

kommentoi täällä lisää:
Niin, kyllä se osastolle tai perhekotiin joutuminen varmasti monen rajunkin rajojen kokeilijan pysäyttää. Meilläkin elettiin välillä melkoisen synkkiä hetkiä; sain kuulla olevani syypää kaikkeen, eli siihen että hänellä ei ole kavereita kun yritin estää rikollisten ja vaikka minkä aineiden käyttäjien seuraan ajautumisen. Sain kuulla olevani aivan helvetin huono äiti ja vaikka mitkä nimittelyt ja kiroilut päälle. Hyvä kun ei kimppuun käynyt pahimpina päivinä. Usein sain kuulla myös kuinka paljon hän minua vihaa ja toivoo että tulee täysi-ikäiseksi eikä sitten ole enää mitään rajoja. Kerroin hänelle että se on "vaan" huolta ja välittämistä, rakkautta häneen, siksi yritän ohjata elämää oikeille uomille. Välillä karjuimme pää punaisena näistä erimielisyyksistä. Välillä lasta etsittiin ympäri pitäjiä kun oli karkureissuillaan, joskus omin voimin ja joskus poliisien kanssa kun pahimmat päivät olivat menossa. Raskasta oli, mutta kasassa kestettiin molemmat, sekä lapsi että minä. Kotona meillä ei ole mielestäni, eikä kolmen muun lapsemme mielestä, liian tiukka kuri. Säännöt on olleet, mutta ei liian tiukat. Tämän yhden lapsemme kanssa vaan läksi jostain syystä (ehkä juuri yksinäisyydestä ja ikätovereiden puuttumisesta johtuen) niin sanotusti pieleen. Ei siinä auttanut houkuttelu, lahjonta, uhkailu eikä kiristys näin karrikoiden sanoen. Kovasti yritimme, mutta ei vaan mennyt "ajoissa" perille ja "pohjat" piti kokea. Kuten aiemmin kerroin, hyvä kun ei henki lähtenyt noissa kokeiluissa ja se missä vaarassa hän oli, valkeni hänelle itselleen jo ensimmäisten kahden vastaanottokodissa vietetyn viikon jälkeen. Nuo kaksi viikkoa pikaisen huostaanoton jälkeen hänelle etsittiin olevinaan hyvää perhekotia. Alku näytti hyvältä, mutta totuus paljastui pian ja samalla alkoi lapseni arvomaailma palata uomiinsa. Vaikka se oli tuskaista aikaa, tuntui hyvältä huomata kuinka kovanaaman rooli hävisi ja tilalle tuli se entinen, ajatteleva nuori. Ehkä hänelle realisoitui todella kuinka paljon hänen vuokseen ollaan valmiita tekemään kun yhdessä taistelimme hänet pois kauheasta perhekodista. Alkuunsa oli ajatus, että sijoituspaikka vaihdetaan, mutta lapsen ajatusmaailma muuttui niin täydellisesti muutaman kuukauden aikana että sosiaaliviranomaisetkin olivat sitä mieltä, että kotiinpaluu on mahdollinen ja näin kävikin. Hyvin on mennyt, välillä pientä takapakkia, mutta valovuosien päässä niistä ongelmista mitkä huostaanoton aiheuttivat. On ihanaa nähdä oma rakas lapsensa täynnä elämäniloa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Tämä pitkä vuodatus tuli tähän aivan spontaanisti, halusin vain kertoa sinulle, jonka lapsi on osastolla, että vaikka välillä näyttäisi kuinka synkältä tahansa niin kannattaa uskoa ja toivoa parempaa huomista. Vaikka omat voimat ovat välillä aivan loppu ja tuntuu että voisi kuolla että saa edes levättyä, niin kaikki tuska on pois pyyhittyä kun lapselta kuulee omin sanoin sen että hänellä on oma halu ja tahto päästä kaikesta entisestä irti. Siitä se lähtee kohti "valoa", tätä samaa toivon teidänkin perheelle. Sinulle jaksamista kaiken keskelle, vaatii voimia näyttää välittämistään ja rakkauttaan ja ottaa samanaikaisesti vastaan lapsen paha olo vaikka missä muodoissaan. Voimia!

kiitoksia kovasti.nuorta ei ole huostaanotettu hän on avohuollon tukitoimena osatolla omasta tahdostaan.hän itse ymmärsi elämänsä lähteneen sellaiseen luisuun että halusi pois paikkakunnalta ja porukasta johon oli ajautunut.
nyt olisi aika miettiä jatkoa,että olisiko se perhekoti joka tukisi hänet takaisin jaloilleen,vai kotiin tulo.ilomielin nuoren ottaisin kotiin,mutta pelko hänen ajautumisesta samaan porukkaan mietityttää.toivottavasti hän olisi niin vahva että pysyisi kaidalla tiellä.

meillä nuori ei koskaan ole syyttänyt minua,eikä huutanut minulle.varmasti ollut raskasta sinulle kohdata lapsesi vihan tunteet,mutta sekin on rakkautta ja turvallisuutta sinua kohtaan,että uskaltaa purkaa pahan olonsa sinuun.
voimia myös sinulle

viestin lähettäjälle kirjoitti:

kiitoksia kovasti.nuorta ei ole huostaanotettu hän on avohuollon tukitoimena osatolla omasta tahdostaan.hän itse ymmärsi elämänsä lähteneen sellaiseen luisuun että halusi pois paikkakunnalta ja porukasta johon oli ajautunut.
nyt olisi aika miettiä jatkoa,että olisiko se perhekoti joka tukisi hänet takaisin jaloilleen,vai kotiin tulo.ilomielin nuoren ottaisin kotiin,mutta pelko hänen ajautumisesta samaan porukkaan mietityttää.toivottavasti hän olisi niin vahva että pysyisi kaidalla tiellä.

meillä nuori ei koskaan ole syyttänyt minua,eikä huutanut minulle.varmasti ollut raskasta sinulle kohdata lapsesi vihan tunteet,mutta sekin on rakkautta ja turvallisuutta sinua kohtaan,että uskaltaa purkaa pahan olonsa sinuun.
voimia myös sinulle

sitten jo "hyvissä ajoin" oikeaan suuntaan, jos nuorenne on itse ilmoittanut halunsa vaihtaa maisemaa ja porukkaa. Todella hyvä merkki, meillähän se tuli tosiaan vasta sitten kun tilanne oli todella paha. Lapsiparka sanoi sen ensimmäisen kerran poliisilaitoksella kun odotimme perusturvajohtajaa tekemään pikaista huostaanottopäätöstä. No sitä ei tarvittu kun nuori suostui "vapaaehtoisesti" lähtemään apua saamaan. En unohda ikinä sitä hätääntynyttä ilmettä lapseni kasvoilla, kun hän varmasti tajusi että nyt oli kokeilut menneet liian pitkälle.

Nuorenne asiat on jo hyvällä mallilla, kun ajatus entisestä irtipääsemiseksi on hänellä itsellään "kaalissa". Olkaa kuitenkin erittäin tarkkoja jatkon suhteen. Itse haksahdimme todella huonoon perhekotiin. Olevinaan etsimme lapselle hyvää paikkaa aivan yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa ja hämäännyimme ensivaikutelmasata aivan täysin. Paikan laatukäsikirja ja nettisivut lupasivat 10 hyvää ja erinomaista, mutta totuus oli aivan muuta. Ensimmäiset viikot olivat ok, sitten kun nimet oli papereissa niin tahti muuttui. Yhteydenpito muuttui nihkeäksi, minulle ja lapselle valehdeltiin, lasta uhkailtiin jne. vähitellen mukaan tuli henkinen väkivalta. Itselleni tuli käsitys, että lapsi haluttiin laitoskierteeseen lopuksi ikää, eikä hänen omaa pyrkimystään parempaan kannustettu mitenkään, päinvastoin lyötyä lyötiin lisää. Täysi helvetti nousi päälle kun asioista sosiaalitoimeen informoin. Silloin olivat ehdottelemassa perhekodin puolelta, että lapseni vietäisiin suljettuun lastensuojelulaitokseen. Onneksi kohdallemme sattui ilmeisesti harvinaisuus, eli inhimillisesti ajatteleva ja ammattitaitoinen sostyöntekijä eli hän näki tuon kaiken läpi ja uskoi lasta ja minua. Vieläkin ajattelen kauhulla, että mitäs jos olikin käynyt toisin... Toisenlaisen sosiaalityöntekijän kohdalle sattuessa näin olisi varmaan käynytkin. Tämä on historiaa, mutta tulee aina aika ajoin mieleen. Tällä taas halusin sen kertoa, että olkaa erittäin tarkkoja sen sijoituspaikan suhteen. Se on kohdallanne enemmän kuin hyvä asia, jos se menee avohuollon toimenpiteenä. Silloinhan teillä on oikeus hakea lapsenne pois milloin vain, jos paikka osoittautuu huonoksi. Toivon teille kaikkea hyvää!

lähtenyt kirjoitti:

sitten jo "hyvissä ajoin" oikeaan suuntaan, jos nuorenne on itse ilmoittanut halunsa vaihtaa maisemaa ja porukkaa. Todella hyvä merkki, meillähän se tuli tosiaan vasta sitten kun tilanne oli todella paha. Lapsiparka sanoi sen ensimmäisen kerran poliisilaitoksella kun odotimme perusturvajohtajaa tekemään pikaista huostaanottopäätöstä. No sitä ei tarvittu kun nuori suostui "vapaaehtoisesti" lähtemään apua saamaan. En unohda ikinä sitä hätääntynyttä ilmettä lapseni kasvoilla, kun hän varmasti tajusi että nyt oli kokeilut menneet liian pitkälle.

Nuorenne asiat on jo hyvällä mallilla, kun ajatus entisestä irtipääsemiseksi on hänellä itsellään "kaalissa". Olkaa kuitenkin erittäin tarkkoja jatkon suhteen. Itse haksahdimme todella huonoon perhekotiin. Olevinaan etsimme lapselle hyvää paikkaa aivan yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa ja hämäännyimme ensivaikutelmasata aivan täysin. Paikan laatukäsikirja ja nettisivut lupasivat 10 hyvää ja erinomaista, mutta totuus oli aivan muuta. Ensimmäiset viikot olivat ok, sitten kun nimet oli papereissa niin tahti muuttui. Yhteydenpito muuttui nihkeäksi, minulle ja lapselle valehdeltiin, lasta uhkailtiin jne. vähitellen mukaan tuli henkinen väkivalta. Itselleni tuli käsitys, että lapsi haluttiin laitoskierteeseen lopuksi ikää, eikä hänen omaa pyrkimystään parempaan kannustettu mitenkään, päinvastoin lyötyä lyötiin lisää. Täysi helvetti nousi päälle kun asioista sosiaalitoimeen informoin. Silloin olivat ehdottelemassa perhekodin puolelta, että lapseni vietäisiin suljettuun lastensuojelulaitokseen. Onneksi kohdallemme sattui ilmeisesti harvinaisuus, eli inhimillisesti ajatteleva ja ammattitaitoinen sostyöntekijä eli hän näki tuon kaiken läpi ja uskoi lasta ja minua. Vieläkin ajattelen kauhulla, että mitäs jos olikin käynyt toisin... Toisenlaisen sosiaalityöntekijän kohdalle sattuessa näin olisi varmaan käynytkin. Tämä on historiaa, mutta tulee aina aika ajoin mieleen. Tällä taas halusin sen kertoa, että olkaa erittäin tarkkoja sen sijoituspaikan suhteen. Se on kohdallanne enemmän kuin hyvä asia, jos se menee avohuollon toimenpiteenä. Silloinhan teillä on oikeus hakea lapsenne pois milloin vain, jos paikka osoittautuu huonoksi. Toivon teille kaikkea hyvää!

eli minua todellakin puistattaa kaiken kokemamme jälkeen, kun joku vanhempi tässä ketjussa ikäänkuin "antaa hiljaisen hyväksynnän" lapsensa epämääräiselle seuralle. Vaikka lapsi itse ei alkuunsa mitään käyttäisi tai rikoksia tekisi, niin mahdollisuus selvitä joutumatta itse mihinkään tuollaisessa porukassa, on häviävän pieni. JOKAISELLA vanhemmalla tulisi hälytyskellot kilkattaa, jos lapsi/nuori hakeutuu huume-, rikollis tai muuten epämääräisiin porukoihin. Silloin tulee tehdä kaikkensa saadakseen lapsi tuolta pois, eikä suinkaa tuudittautua siihen ajatukseen että on parempi että lapsella on kavereita kuin että hän olisi yksin. Tämänkin ketjun vanhempi kertoi lapsensa olevan niin ylpeä ettei "tavisten" seura kelpaa, pitäisi todellakin tarttua asiaan ja tiukasti.

lisään hieman, kirjoitti:

eli minua todellakin puistattaa kaiken kokemamme jälkeen, kun joku vanhempi tässä ketjussa ikäänkuin "antaa hiljaisen hyväksynnän" lapsensa epämääräiselle seuralle. Vaikka lapsi itse ei alkuunsa mitään käyttäisi tai rikoksia tekisi, niin mahdollisuus selvitä joutumatta itse mihinkään tuollaisessa porukassa, on häviävän pieni. JOKAISELLA vanhemmalla tulisi hälytyskellot kilkattaa, jos lapsi/nuori hakeutuu huume-, rikollis tai muuten epämääräisiin porukoihin. Silloin tulee tehdä kaikkensa saadakseen lapsi tuolta pois, eikä suinkaa tuudittautua siihen ajatukseen että on parempi että lapsella on kavereita kuin että hän olisi yksin. Tämänkin ketjun vanhempi kertoi lapsensa olevan niin ylpeä ettei "tavisten" seura kelpaa, pitäisi todellakin tarttua asiaan ja tiukasti.

Ensiksi lukiossa pieni osa tavallisista nuorista alkoi vittuilemaan pojalle kaikesta mahd. ja muut menivät mukaan. He olivat kai kateellisia hänelle jostakin koska "kovikset" ovat hänen kanssaan vapaa-ajalla. Sitten koulussa tavalliset vai sanoivat opettajalle, että eivät he mitään ole tehneet yms. Koulusta tehtiin sossuun lastensuojeluilmoituksia kun ihmettelivät miksi poika viihtyy yksin koulussa, tekee pari-ja ryhmätyöt yksin... Poika ei nyt enää ole puhunut opettajien kanssa vaikka jotkut ovat vieläkin ärsyttäneet häntä. Opettajille ei edes hyödytä asiasta puhua kun hehän kääntävät kaiken pojan syyksi.

TiiaAa kirjoitti:

Ensiksi lukiossa pieni osa tavallisista nuorista alkoi vittuilemaan pojalle kaikesta mahd. ja muut menivät mukaan. He olivat kai kateellisia hänelle jostakin koska "kovikset" ovat hänen kanssaan vapaa-ajalla. Sitten koulussa tavalliset vai sanoivat opettajalle, että eivät he mitään ole tehneet yms. Koulusta tehtiin sossuun lastensuojeluilmoituksia kun ihmettelivät miksi poika viihtyy yksin koulussa, tekee pari-ja ryhmätyöt yksin... Poika ei nyt enää ole puhunut opettajien kanssa vaikka jotkut ovat vieläkin ärsyttäneet häntä. Opettajille ei edes hyödytä asiasta puhua kun hehän kääntävät kaiken pojan syyksi.

kuitenkin kiusattiin, vaikka alkuunsa viesteissä kiistit sen. Tuo v.....lu ja toisten siihen mukaan meno on kiusaamista jos mikä. Kiusaamisen kohteeksi joutuneet lapset ovat erittäin alttiita sitten joutumaan vaikeuksiin. Näin kävi omallenikin. Kiusatulle lapselle tuo varmasti hetkeksi helpotusta ja itsetunnon kohotusta juuri tuollainen kuvaamasi epämääräinen (rikolliset, huumeveikot) seura. Tähän tuudittautui hetkeksi omanikin. Se on vaan niin pirullista, että tuo seura sitten karkoittaa loputkin normaalit ystävyyssuhteet. Meillä ainakin kävi näin. Lapsi sitten lopulta oli sitä mieltä, että hän on ikäänkuin ikätovereidensa yläpuolella, aivan kuten olin ymmärtävinäni omasikin kokevan. Toin lapselleni selvästi julki, että hänen silloinen seuransa ei ollut missään tapauksessa hyvää ja yritin estää minkä pystyin. Hain pois vanhemmasta ryyppyporukasta vaikka hän minut siitä alimpaan helvettiin kirosikin. Vähitellen hänestä tuli kuitenkin "pitelemätön", karkaili öiksi pois ja toi varsin selvästi julki, että häntä ei niin vain määräillä ja mahtaili tällä ikävällä seuralla. Koulun hän kuitenkin hoiti koko ajan esimerkillisesti, joten koulun puolelta ei mitään lastensuojeluilmoituksia tehty. Hän voi koko ajan huonommin ja huonommin ja käytös muuttui erittäin uhittelevaksi ja arvaamattomaksi. Tiesin että kuvaan oli astunut keskikaljan lisäksi "nappeja", hän kiisti koko ajan kaiken. Lopulta kuitenkin erään epätoivoisen viikon jälkeen tuli vastaan "pohjat", jolloin häntä sitten vietiin turvaan itseltään ja tuolta muulta porukalta. En halua maalailla piruja seinille, mutta nuoresi käytös muistuttaa niin paljon omani "historiaa", että tee hyvä ihminen kaikkesi, että saat hänet ajoissa pois noiden huumeveikkojen seurasta. Ei hän sitä seuraa oikeasti arvosta, hakee vaan pönkitystä haavoitetulle itsetunnolleen jos kerran häntä on kiusattu. Sinuna ottaisin kyllä yhteyttä esim. kouluun ja sinne sosiaalitoimeen ja kertoisin asioiden oikean laidan juuri tuosta kiusaamisesta. Eihän se välttämättä siihen hetkeen tuo helpotusta, mutta on ne teidänkin mielipiteet kirjattava sinne asiakaskertomuksiin eikä pelkästään koulun opettajien tarinaa. Tiedän kokemuksesta myös sen, että koulun opettajat haluavat vaan puhdistaa oman maineensa eikä kiusaamisiin puututa... helpompaa on katsoa läpi sormien. Mutta se, että olet ilmaissut teidän näkökannan asioihin saattaa olla jossain vaiheessa arvokasta painettuna sinne papereihin. "Revi" se lapsesi irti siitä roskajoukosta vaikka millä konstilla. Jonain päivänä hän on siitä kiitollinen vaikka näin alkuunsa saisitkin hänen vihansa niskaasi.

itsekin tuolla aikaisemmissa viesteissä. Ei ole kypsän ja vastuuntuntoisen ihmisen tekstiä, ei todellakaan!

prvosoi. Ihan on kyllä lukioikäinen poika ja vielä nuorempiakin lapsia perheessä. Kaikki vanhemmat eivät halua pitää lapsilleen liian tiukkaa kuria. Kyllä meidän perheessä on ollut aina tapana hoitaa koulu hyvin ja ollaan lapsia autettu/autetaan läksyissä yms. koulujutuissa ja muutenkin on sääntöjä. Antaa pojan nyt sentään kaverinsa valita, kunhan ei itse rupea huumeita käyttämään...

TiiaAa kirjoitti:

prvosoi. Ihan on kyllä lukioikäinen poika ja vielä nuorempiakin lapsia perheessä. Kaikki vanhemmat eivät halua pitää lapsilleen liian tiukkaa kuria. Kyllä meidän perheessä on ollut aina tapana hoitaa koulu hyvin ja ollaan lapsia autettu/autetaan läksyissä yms. koulujutuissa ja muutenkin on sääntöjä. Antaa pojan nyt sentään kaverinsa valita, kunhan ei itse rupea huumeita käyttämään...

ihminen, jos poikasi kaveripiiri muodostuu huumeiden käyttäjistä ja rikollisista, niin on aikamoinen ihme jos hän itse ei sotkeennu mihinkään em. Ota aikuisen ote asiaan ja lakkaa olemasta sinisilmäinen!

TiiaAa kirjoitti:

prvosoi. Ihan on kyllä lukioikäinen poika ja vielä nuorempiakin lapsia perheessä. Kaikki vanhemmat eivät halua pitää lapsilleen liian tiukkaa kuria. Kyllä meidän perheessä on ollut aina tapana hoitaa koulu hyvin ja ollaan lapsia autettu/autetaan läksyissä yms. koulujutuissa ja muutenkin on sääntöjä. Antaa pojan nyt sentään kaverinsa valita, kunhan ei itse rupea huumeita käyttämään...

on liian tiukka? Tässäkin on rajat varmaan aika häilyvät. TiiaAa:n viestissä "Kaikki vanhemmat eivät halua pitää lapsilleen liian tiukkaa kuria" tuntui aika omituiselta. Ei kai herrajestas kuria voida pitää liian tiukkana, jos ei hyväsy lapselleen huumeveikkoja kavereiksi. Herätys vanhemmuus!!!!!!!!!!!