Olin juuri riisunut North Face:n GoreTex-pukuni (sen juoksemiseen tarkoitetun jossa on oranssia ja mustaa) ja ripustamassa sitä työpaikkamme pesu/saunatiloissa olevaan kuivuriin, kun Tero tuli suihkusta ja sanoi ”ai sä sitten päätit oikein juosta töihin?”. Sanoin että on vähän pakko kuntoilla, että kehtaa muksujen kanssa kesällä uimarannalle lähteä. Eikä tuo työmatkakaan nyt ollut niin paha, 8,5 kilometriä. Sellainen tunti siihen aamulla menee ja on ihan eri vireystaso koko päivän, kun on elimistö kunnolla herätetty pirteällä lenkillä.
Käväisin suihkussa ja koska kello oli vasta 07:45, ajattelin että kyllä tässä ehtii vielä löylyistäkin nauttia. Firmallamme (tai eihän se minun firma ole, vaan olen siellä vain töissä) on poikkeuksellisen hyvät saunatilat. Sauna on lämmin joka aamu ja ilta. Kuntosali on käytettävissä aina, kun haluaa ja hieroja käy pari kertaa viikossa. Nautin vielä hetken löylyjen lämmöstä ja menin sitten suihkun kautta pukemaan päälleni.
Kun tulee juosten töihin, joutuu hieman tinkimään pukeutumisesta. Suorat housut ja kauluspaita on aika toivoton yhdistelmä, jos niitä yrittää pitää repussa siisteinä koko juoksulenkin ajan. Onneksi meille asiantuntija/analyytikkotehtävissä oleville ei ole asetettu mitään varsinaista pukukoodia. Tietysti sellainen ”smart casual” tyyli on vähintään oltava, jos antaa haastatteluja medialle tai on asiakastapaamisia, mutta nyt riitti tyylikkäät Armani Jeansin farkut ja pikimusta Boss:n pikeepaita. Asuani voisi vielä myöhemmin päivällä täydentää Gant:n pikkutakilla, joka roikkuu henkarissa työpisteelläni. On se vaan aina uskomatonta huomata, kuinka kunnolla istuva pikkutakki antaa heti sellaiset 30% uskottavuutta lisää.
Ehkä kuitenkin kaikkein tarkimpana oman pukeutumiseni kohdalla olen kengistä. Kengät viestivät kaikkein eniten siitä, millaisella asenteella olet päivään lähtenyt. Onko jalassasi anteeksipyytävät softikset, dynaamisuutta henkivät urbansportit, tyylikkyyttä viestittävät nahkapohjat, vai kaikista pahimmat… harmaat läppä-Topmanit. Tietysti kengät pitää valita asukokonaisuuteen muutenkin sopiviksi, joten nyt laitoin jalkaani kokomustat Adidaksen Superstarit, jotka sopisivat hyvin yhteen mustan ja melko sporttisen Boss:n pikeen kanssa.
Vihdoin pääsin työpisteelleni ja eipä mennyt aikaakaan, kun firman pahin juorukello Mari huikkasi minulle sermin yli. Hän viittilöi minua tulemaan kahviautomaatille ja minä arvasin, että nyt on Marilla tiedossa joku mehukas juoru.
Mari meni suoraan asiaan. Hän oli kuullut luottamusmiehiltä, että firmassamme alkaisi YT-neuvottelut ja joka viides saisi lähteä. Tuo uutinen ei enää tuntunut oikein missään. Viimeisen kolmen vuoden aikana meillä on ollut neljät YT:t ja jokaisessa on lähtenyt kollegoita vasemmalta ja oikealta. Firmamme on ollut kasvu-uralla koko 2000-luvun. Fuusioiden ja yritysostojen kautta on kasvettu, mutta samalla on tullut päällekkäisyyksiä, joita pitää konsolidoida tai muuten ei fuusiosta ole mitään hyötyä.
Mari on sinkkuihminen ja ehkä parempi niin, koska ei hänestä uskollista vaimotyyppiä saisi tehtyä millään, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mari osti vuosi sitten junaradan varrelta kerrostalosta yksiön ja on nyt hieman huolissaan omista rahoistaan. Korkojen nousu ja inflaatio on syönyt kaikki käyttövarat ja uutinen uusista YT-neuvotteluista ei tullut todellakaan mieluisena yllätyksenä. Mari kuvitteli että minulla olisi jotain sisäpiirin tietoa YT-neuvotteluista, mutta ei minulla sen tarkemmin ollut muuta tietoa kuin se sama tieto, joka oli toistunut kaikissa YT-neuvotteluissa mitä kohdalleni oli sattunut.
Siitä harvoin työpaikoilla puhutaan, mutta YT-neuvotteluita on tasan kahta eri tyyppiä. Sellaisia joissa oikeasti lopetetaan jonkun asian tekeminen (esim. tehtaan- tai tuotantolinjan sulkeminen) ja sellaisia, joissa kaikki tekeminen jatkuu kuten ennekin, mutta firman tasetta on parannettava henkilöstökuluja leikkaamalla. Yleensä nämä tehtaiden- tai tuotantolinjojen sulkemisesta johtuvat YT-neuvottelut on vallalla raskaan teollisuuden piirissä ja nämä ”juustohöylä” YT:t on voimassa palvelualalla ja suunnittelutehtävissä.
Kaikki meidän yrityksessä olleet YT:t ovat olleet näitä juustohöylä YT-neuvotteluja. Tällaisissa neuvotteluissa on kaava aina sama. Firman ylin johto keksii säästettävän rahasumman tai saa summan hallitukselta. Tämä rahasumma jaetaan firman keskipalkalla, jolloin saadaan vähennettävien henkilöiden lukumäärä. Tämä määrä jaetaan osastojohtajien kesken, jotka edelleen jakaa luvun osastopäälliköiden kesken. Sitten alkaa nimilistojen pyörittäminen. Hankalat tyypit ja valittajat päätyy listoilla kärkipäähän. Toisena on sellaiset sankarit, joilla ei ole enää mitään potentiaalia osastopäällikön silmissä.
Kun osastopäälliköiden listat on valmiit, ne kiertää luottamusvaltuutettujen kautta. Tässä vaiheessa astuu peliin se YT-neuvottelujen suurin salaisuus, eli sosiaalisen aseman aiheuttamat velvoitteet. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen pitää irtisanomisissaan (ei päde silloin kun koko tehdas suljetaan) miettiä ketkä työntekijät ja työntekijöiden perheet selviävät mahdollisesti vastaan tulevasta työttömyysjaksosta kaikkein kivuttomammin. Yleensä lista on tällainen, jos aloitetaan siitä kenet voidaan kivuttomammin irtisanoa:
1. Määräaikaisena, vuokralla tms. ”epämääräisessä” työsuhteessa olevat
2. Eläkeputkeen päätyvät
3. Opiskelijat ja kotonaan asuvat
4. Vanhaa rahaa omaavat
5. Asuntovelattomat omistusasujat
6. Vuokralla asuvat sinkut
7. Vuokralla asuvat YH:t
8. Vuokralla asuvat perheet
9. Asuntovelalliset sinkut
10. Asuntovelalliset YH:t
11. Asuntovelalliset perheet
Enhän sitä voinut Marille siinä kahviautomaatin kupeessa suoraan sanoa, mutta viimeisissä YT-neuvotteluissa on sijat 1-6 jo myyty, eli nyt neuvotellaan sijoista 7-9. Mutta Mari tuskin joutuu osastopäälliköiden listoille, koska vapaamielisenä sinkkuna hän on ilahduttanut useammankin osastopäällikön iltaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tuo luottamusvaltuutettujen työkalupakista löytyvät lista on mielenkiintoinen, jos sitä peilaa mahdollisesti vastaan tulevan laman kautta. Nimittäin lama ei juurikaan satuta sijoilla 1-5 olevia ihmisiä. Ne selviävät lamasta jollain keinolla kuitenkin. Sijat 9-11 olisi pahimmassa kusessa laman sattuessa ja tämän takia heitä ei haluat irtisanoa, jotta ei toisteta 1990 alun kauheita tapahtumia ja nosteta itsemurhatilastoja uuteen nousuun. Kaikkein suurimmassa kusessa ovat siis ne, jotka eniten lamaa toivovat, eli vuokralla asujat.
Kaikki jotka reaalitaloutta vähääkään tuntevat, tietävät että henkilökohtaiseen konkurssiin (sama lainalaisuus koskee myös yritysten konkursseja) ei vaikuta euriborit, asuntojen hinnat, lainan määrä tai inflaatio, vaan kassavirta. Kassavirta (=nettotulot) on se, joka pitää talouden kunnossa. Kaikesta voi neuvotella pankin kanssa, kunhan pystyy osoittamaan että on säännölliset tulot. Säännölliset tulot on, jos on töitä. Töitä on jos ei saa potkuja. Hieman kärjistäen, potkuja ei saa jos on perhe ja asuntovelkaa.
Mutta jälleen kerran vuokralla asujalla on kurjaa. Vaikka asuntoja olisikin tarjolla -70% rommaushinnalla, ei omaa voi ostaa, kun ei ole töitä, pankista ei saa rahaa ja ne tuhnuttamisen pääomatkin on mennyt vuokranmaksuun.
Sipaisin kurkusta alas automaattikahvin ja menin työpisteelleni. Vaimoni soitti ja kertoi työkaverinsa Riitan (sen sinkun joka asuu vuokralla) hihkuneen riemusta, kun euriborit teki uuden ennätyksen. Riitta oli kuulemma varma, että hän pääsee kohta asuntokaupoille. Minä olin varma, että lama tulee, mutta jopa lama tuntuisi juhlalta, kun sitä katselee 2-vuotiaan omakotitalomme isolta terassilta, eikä neuvostokuution pienistä tuuletusikkunoista.
Käväisin suihkussa ja koska kello oli vasta 07:45, ajattelin että kyllä tässä ehtii vielä löylyistäkin nauttia. Firmallamme (tai eihän se minun firma ole, vaan olen siellä vain töissä) on poikkeuksellisen hyvät saunatilat. Sauna on lämmin joka aamu ja ilta. Kuntosali on käytettävissä aina, kun haluaa ja hieroja käy pari kertaa viikossa. Nautin vielä hetken löylyjen lämmöstä ja menin sitten suihkun kautta pukemaan päälleni.
Kun tulee juosten töihin, joutuu hieman tinkimään pukeutumisesta. Suorat housut ja kauluspaita on aika toivoton yhdistelmä, jos niitä yrittää pitää repussa siisteinä koko juoksulenkin ajan. Onneksi meille asiantuntija/analyytikkotehtävissä oleville ei ole asetettu mitään varsinaista pukukoodia. Tietysti sellainen ”smart casual” tyyli on vähintään oltava, jos antaa haastatteluja medialle tai on asiakastapaamisia, mutta nyt riitti tyylikkäät Armani Jeansin farkut ja pikimusta Boss:n pikeepaita. Asuani voisi vielä myöhemmin päivällä täydentää Gant:n pikkutakilla, joka roikkuu henkarissa työpisteelläni. On se vaan aina uskomatonta huomata, kuinka kunnolla istuva pikkutakki antaa heti sellaiset 30% uskottavuutta lisää.
Ehkä kuitenkin kaikkein tarkimpana oman pukeutumiseni kohdalla olen kengistä. Kengät viestivät kaikkein eniten siitä, millaisella asenteella olet päivään lähtenyt. Onko jalassasi anteeksipyytävät softikset, dynaamisuutta henkivät urbansportit, tyylikkyyttä viestittävät nahkapohjat, vai kaikista pahimmat… harmaat läppä-Topmanit. Tietysti kengät pitää valita asukokonaisuuteen muutenkin sopiviksi, joten nyt laitoin jalkaani kokomustat Adidaksen Superstarit, jotka sopisivat hyvin yhteen mustan ja melko sporttisen Boss:n pikeen kanssa.
Vihdoin pääsin työpisteelleni ja eipä mennyt aikaakaan, kun firman pahin juorukello Mari huikkasi minulle sermin yli. Hän viittilöi minua tulemaan kahviautomaatille ja minä arvasin, että nyt on Marilla tiedossa joku mehukas juoru.
Mari meni suoraan asiaan. Hän oli kuullut luottamusmiehiltä, että firmassamme alkaisi YT-neuvottelut ja joka viides saisi lähteä. Tuo uutinen ei enää tuntunut oikein missään. Viimeisen kolmen vuoden aikana meillä on ollut neljät YT:t ja jokaisessa on lähtenyt kollegoita vasemmalta ja oikealta. Firmamme on ollut kasvu-uralla koko 2000-luvun. Fuusioiden ja yritysostojen kautta on kasvettu, mutta samalla on tullut päällekkäisyyksiä, joita pitää konsolidoida tai muuten ei fuusiosta ole mitään hyötyä.
Mari on sinkkuihminen ja ehkä parempi niin, koska ei hänestä uskollista vaimotyyppiä saisi tehtyä millään, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mari osti vuosi sitten junaradan varrelta kerrostalosta yksiön ja on nyt hieman huolissaan omista rahoistaan. Korkojen nousu ja inflaatio on syönyt kaikki käyttövarat ja uutinen uusista YT-neuvotteluista ei tullut todellakaan mieluisena yllätyksenä. Mari kuvitteli että minulla olisi jotain sisäpiirin tietoa YT-neuvotteluista, mutta ei minulla sen tarkemmin ollut muuta tietoa kuin se sama tieto, joka oli toistunut kaikissa YT-neuvotteluissa mitä kohdalleni oli sattunut.
Siitä harvoin työpaikoilla puhutaan, mutta YT-neuvotteluita on tasan kahta eri tyyppiä. Sellaisia joissa oikeasti lopetetaan jonkun asian tekeminen (esim. tehtaan- tai tuotantolinjan sulkeminen) ja sellaisia, joissa kaikki tekeminen jatkuu kuten ennekin, mutta firman tasetta on parannettava henkilöstökuluja leikkaamalla. Yleensä nämä tehtaiden- tai tuotantolinjojen sulkemisesta johtuvat YT-neuvottelut on vallalla raskaan teollisuuden piirissä ja nämä ”juustohöylä” YT:t on voimassa palvelualalla ja suunnittelutehtävissä.
Kaikki meidän yrityksessä olleet YT:t ovat olleet näitä juustohöylä YT-neuvotteluja. Tällaisissa neuvotteluissa on kaava aina sama. Firman ylin johto keksii säästettävän rahasumman tai saa summan hallitukselta. Tämä rahasumma jaetaan firman keskipalkalla, jolloin saadaan vähennettävien henkilöiden lukumäärä. Tämä määrä jaetaan osastojohtajien kesken, jotka edelleen jakaa luvun osastopäälliköiden kesken. Sitten alkaa nimilistojen pyörittäminen. Hankalat tyypit ja valittajat päätyy listoilla kärkipäähän. Toisena on sellaiset sankarit, joilla ei ole enää mitään potentiaalia osastopäällikön silmissä.
Kun osastopäälliköiden listat on valmiit, ne kiertää luottamusvaltuutettujen kautta. Tässä vaiheessa astuu peliin se YT-neuvottelujen suurin salaisuus, eli sosiaalisen aseman aiheuttamat velvoitteet. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen pitää irtisanomisissaan (ei päde silloin kun koko tehdas suljetaan) miettiä ketkä työntekijät ja työntekijöiden perheet selviävät mahdollisesti vastaan tulevasta työttömyysjaksosta kaikkein kivuttomammin. Yleensä lista on tällainen, jos aloitetaan siitä kenet voidaan kivuttomammin irtisanoa:
1. Määräaikaisena, vuokralla tms. ”epämääräisessä” työsuhteessa olevat
2. Eläkeputkeen päätyvät
3. Opiskelijat ja kotonaan asuvat
4. Vanhaa rahaa omaavat
5. Asuntovelattomat omistusasujat
6. Vuokralla asuvat sinkut
7. Vuokralla asuvat YH:t
8. Vuokralla asuvat perheet
9. Asuntovelalliset sinkut
10. Asuntovelalliset YH:t
11. Asuntovelalliset perheet
Enhän sitä voinut Marille siinä kahviautomaatin kupeessa suoraan sanoa, mutta viimeisissä YT-neuvotteluissa on sijat 1-6 jo myyty, eli nyt neuvotellaan sijoista 7-9. Mutta Mari tuskin joutuu osastopäälliköiden listoille, koska vapaamielisenä sinkkuna hän on ilahduttanut useammankin osastopäällikön iltaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tuo luottamusvaltuutettujen työkalupakista löytyvät lista on mielenkiintoinen, jos sitä peilaa mahdollisesti vastaan tulevan laman kautta. Nimittäin lama ei juurikaan satuta sijoilla 1-5 olevia ihmisiä. Ne selviävät lamasta jollain keinolla kuitenkin. Sijat 9-11 olisi pahimmassa kusessa laman sattuessa ja tämän takia heitä ei haluat irtisanoa, jotta ei toisteta 1990 alun kauheita tapahtumia ja nosteta itsemurhatilastoja uuteen nousuun. Kaikkein suurimmassa kusessa ovat siis ne, jotka eniten lamaa toivovat, eli vuokralla asujat.
Kaikki jotka reaalitaloutta vähääkään tuntevat, tietävät että henkilökohtaiseen konkurssiin (sama lainalaisuus koskee myös yritysten konkursseja) ei vaikuta euriborit, asuntojen hinnat, lainan määrä tai inflaatio, vaan kassavirta. Kassavirta (=nettotulot) on se, joka pitää talouden kunnossa. Kaikesta voi neuvotella pankin kanssa, kunhan pystyy osoittamaan että on säännölliset tulot. Säännölliset tulot on, jos on töitä. Töitä on jos ei saa potkuja. Hieman kärjistäen, potkuja ei saa jos on perhe ja asuntovelkaa.
Mutta jälleen kerran vuokralla asujalla on kurjaa. Vaikka asuntoja olisikin tarjolla -70% rommaushinnalla, ei omaa voi ostaa, kun ei ole töitä, pankista ei saa rahaa ja ne tuhnuttamisen pääomatkin on mennyt vuokranmaksuun.
Sipaisin kurkusta alas automaattikahvin ja menin työpisteelleni. Vaimoni soitti ja kertoi työkaverinsa Riitan (sen sinkun joka asuu vuokralla) hihkuneen riemusta, kun euriborit teki uuden ennätyksen. Riitta oli kuulemma varma, että hän pääsee kohta asuntokaupoille. Minä olin varma, että lama tulee, mutta jopa lama tuntuisi juhlalta, kun sitä katselee 2-vuotiaan omakotitalomme isolta terassilta, eikä neuvostokuution pienistä tuuletusikkunoista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Loistavaa analyysia ja tilannekomiikkaa, ja taas tuhnua viedään kuin kuoriämpäriä. Lurkki kärsii aina. Oma on aina oma.
Osuit oikeaan, nyt on tuularilla kyyti kylmää
kun jaksaa noin avautua, asiantuntijatehtävissä
taitaa olla aika hiljasta. ;)
asiallinen kirjoitus. Onnitteluni.
Nyt on kyllä mennyt vuosituhannen satusetä hukkaan siellä "asiantuntija tehtävissä"tai sitten ei.Jos Raamattua ei joku/jotkut satusedät olisi jo keksineet kirjoittaa,tässä olisi kyllä varteenotettava vaihtoehto.Uskoohan niihinkin tarinoihin miljoonat ja jopa fanaattisesti.En siis epäile hetkeäkään etteikö tuohonkin tarinaan joku uskoisi.