rikki

Jätin itse mieheni yli 12 vuotta sitten ja täytyy sanoa, että en ole itse siitä tainnut täysin koskaan selvitä. Jonkin verran se tulee aina itseeni vaikuttamaan, mutta senkin kanssa oppii ajan myötä elämään...

Heissan,

Ehdotan, että kirjoitat kaikki tuntemuksesi paperille ja kaikki ajatuksesi...on ainakin sitten pois sinusta jollain tavalla. Tärkeää on se purkautuminen. Itse rukoilen myös voimia Jumalalta. t:mile

Minun erostani on nyt yli vuosi ja täytyy sanoa, että aika auttaa kyllä. Petetyksi ja jätetyksi tuleminen pitkän avioliiton jälkeen oli "shokki" ja tuntuikin ettei siitä enää jaloilleen nouse. Lapset pitivät kuitenkin kiinni arjessa ja heidän takiaan oli raahauduttava päivästä toiseen. Parin ystäväni kanssa puhuin ja puhuin ja se auttoi eroprosessissa tosi paljon. Viime kesä meni kuin sumussa mutta tänä kesänä on näkynyt jo auringon pilkahduksia. Elämä jatkuu ihan hyvänä eron jälkeen. Olen löytänyt itsestäni tosi paljon uusia voimia ja tuntuukin hienolta huomata, miten hyvin on lasten kanssa pärjätty.

Monet miehet ovat huonoja keskustelemaan ja eipä minunkaan mieheni ole juuri asioista kanssani puhunut. Ei kertonut että ei voi hyvin liitossamme ja toisen naisen olemassaolon sain selville kun tarpeeksi kauan tivasin mikä oikein on kun mies on niin outo. Suhde ei loppunut ja mies muutti suoraan naisensa luokse. Eroa ei kuitenkaan saanut haettua ja lopulta minun oli se tehtävä. Missään vaiheessa emme ole miehen kanssa asiasta kunnolla puhuneet.

Kiitos,aivan upeita tekstejä kirjoititte.Jotenkin lohduttaa,kun saman läpikäyneitä löytyy,varmasti paljonkin.
Ei tämä helppoa ole,mutta luotan,jonakin päivänä on taas hymy enemmän herkässä kuin itku.