vauvani oppimaan olemaan edes hetken babysitterissä? En voi tehdä vauvan hereilläoloaikana oikein mitään, kun heti alkaa huuto sitterissä. Olen myös koittanut makuuttaa lampaantaljan päällä, mutta ei, sylissä vain on hyvä. Taitaa olla rintareppu ainoa vaihtoehto..
Miten
saisin 1 kk:n ikäisen
8556
0Äänestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
taas toisinpäin,rintarepussa alkaa kamala huuto ja sitterissä viihtyy pitkiäkin aikoja kun välillä viihdyttää... meillä on sellainen tärinäsitteri. ja jos tärinä ei ole päällä niin itse heilutan sitteriä ja laitan vauvalle tutin suuhun niin tykkää siinä olla,kokeileppas.monesti ottaa päivätirsatkin siinä
että tottuu siihen. Olisiko sinulla siihen jotakin kaarta, mihin voisit laittaa jotakin nallea tmv. roikkumaan. Muistan hyvin tuon ajan. Mutta kun oppii tykkää varmasti olla siinä.
=)
alussa sama juttu. Poika ei viihtynyt sitterissä ollenkaan vaan tyytyi olemaan vaan sylissä. Nyt 3kk viihtyy sitterissä hyvin. Ilman leluja ja lelujen kanssa.
auta, kuin kanniskella vauvaa vielä ainakin 2 kk ;O
Monille tuntuu tulevan yllätyksenä se, että vauva viihtyy parhaiten sylissä. Syli on vauvan kehityksen kannalta paras paikka! Vielä kaiholla sitten muistelet syliaikoja - tämä vaihe menee nopeammin ohi kuin uskotkaan!
Hommaa kantoliina tai kantoreppu. Suosittelen tätä:
http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/manduca/
Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa
Tai sanoisiko sen vielä lyhyemmin?
1) kantaminen on lapselle hyväksi
2) kantaminen on äidille hyväksi
3) kantaminen on perheelle hyväksi (vauvan kantaminen helpottaa myös vielä nuoren esikoisen kanssa touhuamista - ja muutenkin)
Sanoisiko jotain negatiivistakin?
Vaikka läheisyys ja liike ovat luultavasti ihmisvauvan kehitykselle todella tärkeitä asioita, aina niitä ei ole niin yksinkertaista järjestää, kuin näiltä sivuilta voisi päätellä. Kaikki lapset eivät solahda kantoliinaan vaivattomasti ja mielissään, heillä saattaa olla esimerkiksi jotain fyysisiä vaivoja tai kipuja, jotka tekevät kosketuksen tai puristuksen ahdistavaksi. Silloin vaatii aikuisilta enemmän mielikuvitusta ja jaksamista ja myötäelämisen kykyä löytää se, mikä juuri tätä vauvaa auttaa parhaiten.
Kaikille vanhemmillekaan läheisyys ei tule luonnostaan. Ennen omaa vanhemmuutta mielikuva lapsista on voinut muotoutua sellaiseksi, että jatkuva läheisyys tuntuukin merkiltä vaikeuksista ja epäonnistumiselta. Voi myös olla esimerkin puuttuessa kerta kaikkiaan vaikea kuvitella millaista arki lapsen kanssa voi olla, jos ei käytetä lainkaan tai tietyissä tilanteissa tiettyjä apuvälineitä kuten rattaita tai sitteriä, tuttia tai pulloa.
Vaikka jotkut ovat kokeneet koko lapsinäkemyksensä mullistuneen, ja käsityksen siitä, mitä lapsi tarvitsee muuttuneen täysin, kun he ovat tutustuneet näilläkin sivuilla esitettyihin ajatuksiin, toisaalta monet ovat nykyiseenkin näkemykseensä ja tapoihinsa aika tyytyväisiä.
Maailmankatsomuksen muutos ei ole edellytys kantoliinan käyttämiseen. Liina on tuote siinä kuin muutkin vauvanhoitotuotteet. Sen voi hankkia, koska haluaa kokeilla kaikkea, tai hetken mielijohteesta, tai vastaukseksi aivan tiettyyn tarpeeseen, vaikkapa rinkan sijaan retkeilyä silmälläpitäen tai koliikkilapsen rauhoittamiseen.
Monille tuntuu tulevan yllätyksenä se, että vauva viihtyy parhaiten sylissä. Syli on vauvan kehityksen kannalta paras paikka! Vielä kaiholla sitten muistelet syliaikoja - tämä vaihe menee nopeammin ohi kuin uskotkaan!
Hommaa kantoliina tai kantoreppu. Suosittelen tätä:
http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/manduca/
Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa
Tai sanoisiko sen vielä lyhyemmin?
1) kantaminen on lapselle hyväksi
2) kantaminen on äidille hyväksi
3) kantaminen on perheelle hyväksi (vauvan kantaminen helpottaa myös vielä nuoren esikoisen kanssa touhuamista - ja muutenkin)
Sanoisiko jotain negatiivistakin?
Vaikka läheisyys ja liike ovat luultavasti ihmisvauvan kehitykselle todella tärkeitä asioita, aina niitä ei ole niin yksinkertaista järjestää, kuin näiltä sivuilta voisi päätellä. Kaikki lapset eivät solahda kantoliinaan vaivattomasti ja mielissään, heillä saattaa olla esimerkiksi jotain fyysisiä vaivoja tai kipuja, jotka tekevät kosketuksen tai puristuksen ahdistavaksi. Silloin vaatii aikuisilta enemmän mielikuvitusta ja jaksamista ja myötäelämisen kykyä löytää se, mikä juuri tätä vauvaa auttaa parhaiten.
Kaikille vanhemmillekaan läheisyys ei tule luonnostaan. Ennen omaa vanhemmuutta mielikuva lapsista on voinut muotoutua sellaiseksi, että jatkuva läheisyys tuntuukin merkiltä vaikeuksista ja epäonnistumiselta. Voi myös olla esimerkin puuttuessa kerta kaikkiaan vaikea kuvitella millaista arki lapsen kanssa voi olla, jos ei käytetä lainkaan tai tietyissä tilanteissa tiettyjä apuvälineitä kuten rattaita tai sitteriä, tuttia tai pulloa.
Vaikka jotkut ovat kokeneet koko lapsinäkemyksensä mullistuneen, ja käsityksen siitä, mitä lapsi tarvitsee muuttuneen täysin, kun he ovat tutustuneet näilläkin sivuilla esitettyihin ajatuksiin, toisaalta monet ovat nykyiseenkin näkemykseensä ja tapoihinsa aika tyytyväisiä.
Maailmankatsomuksen muutos ei ole edellytys kantoliinan käyttämiseen. Liina on tuote siinä kuin muutkin vauvanhoitotuotteet. Sen voi hankkia, koska haluaa kokeilla kaikkea, tai hetken mielijohteesta, tai vastaukseksi aivan tiettyyn tarpeeseen, vaikkapa rinkan sijaan retkeilyä silmälläpitäen tai koliikkilapsen rauhoittamiseen.
noin pieni vauva ei välttämättä viihdy vielä sitterissä. Meillä auttoi kun kaveri kasvoi vähän ja laitoin sitteriin peiton pehmusteeksi, johon vauva oli hyvä "upottaa". Tuli vissiin turvallisempi olo, kun ei heilunut yksinään isossa sitterissa. Vasta noin 2,5 kuukautisena alkoi ymmärtämään lelukaaren päälle. Ennen kun meillä alettiin viihtyä sitterissä, pidin ihan sohvalla tyynyjen keskellä peitosta tehdyssä "kupissa" ja hyvin viihtyi.
Heips!
Meillä on Ikeasta ostettu leikkimatto, jossa kaari yläpuolella. Kaaresta roikkuu erilaisia otuksia. Tyttö on tykännyt maata siinä leikkimatolla ja katsella ja heilutella niitä otuksia. Oli erittäin hyvä hankinta ja voin sanoa, että ilman sitä en olisi voinut tehdä kotitöitä ollenkaan. Tosin ensialkuun pikkuinen ei ulota niihin leluihin, joten hänet voi hieman korottaa jonkin viltin avulla.