Jos,niin miksi? Itse käyn joka päivä juoksemassa,että saa ajatukset pois kaikesta muusta. Liikunnasta tulee myös jälkeenpäin ihana olo. Useat lähipiirissäni olevat tuntuvat kuitenkin ajattelevan,että liikuntaa päivittäin harrastavat kärsivät jonkinasteisesta sairaudesta ja pakonomaisesta tarpeesta päästä rääkkäämään itseään. Heeivät kyllä itse liiku nimeksikkään,joten ehkä asenne johtuu siitä. Muta kertokaahan mikä saa liikkumaan ja kuinka paljon.
Harrastatteko paljon
liikuntaa?
121175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Liikunta vie ajatukset pois itsetuhosta. Sitä paitsi liikkumalla säästän rahaa.
Kuljen nimittäin pyörällä paikkoihin mihin useimmat muut käyttävät julkista liikennettä. Poljen kaikki työmatkat ja kauppamatkat, satoi, paistoi tai tuiskusi. Tänään tuli ajoa varmasti jotain 32 km.
Pyöräilystä on tehty mielikuvissa hirveän vaarallista ja paljon puhutaan siitä, että pyörä varastetaan. Minä en ole rysäyttänyt auton kanssa yhteen sitten 1990-luvun. Pyöräillessä kehittyy valppaaksi. Pyörääni ei olla myöskään koskaan varastettu eikä sabotoitu mitenkään.
Lenkkeilen,kun on nuo koirat,mutta tykkään lenkkeilystä että kävisin muutenkin.Alkumatkan ja lopun lenkistä kävelen,muuten hölkkään yleensä jos vaan kotona olen,ni kolmesti päivässä n.8km.Jos oon töissä ni aamulla lyhyt ja illalla pitkä lenkki.
Talvella käyn lisäksi salilla ja uimahallilla.
Näin kesällä ulkoliikunta natsaa paremmin.Kävisin myös tennistä pelaamassa,mutta polvi ei kestä sitä.
Olen laihtunut ja kiinteytynyt muutaman vuoden sisällä huomattavasti.Alkuun tuttavat juorusivat mun sairastuneen bulimiaan tai anoreksiaan.Nyt ne on huomannut että kyse on vaan halusta liikkua ja voida hyvin.
Toisiaan laiskat kaverit kutsuvat urheiluhulluksi.Mun mielestä ne on vaan kadeja kun eivät itse viitsi liikkua ja tehdä töitä kroppansa eteen valittamisen sijaan.
Liikunnallsta kesää kaikille!Voihan se olla vaikeeta lähtee lenkille,mut alkumatkan jälkeen ja varsinkin lenkin jälkeen on autuaallisen rento fiilis:)
Sitä paitsi meillä ainakin näkyy vastaatulevan nättejä naisia,ei niitäkään näkis jos vaan sohvalla makoilis.
Harrastan liikuntaa, mutta en pakkomielteisesti joka päivä, koska silloin liikunnan hyödyt jäävät vähäisiksi.
Juoksua, pyöräilyä, kuntosalia, rullaluistelua.
Liikun, koska ihminen on luotu liikkumaan. Koska siitä saa kestävyyttä ja voimaa, niin fyysisiin kuin psyykkisiinkin vastoinkäymisiin.
Liikun myös siksi, että joudun tuhlaamaan päivästäni kolme tuntia työmatkoihin istumalla bussissa. Ihminen rapistuu, veltostuu ja jäykistyy jos ei liiku. Tulokset näkyvät viimeistään keski-iässä. Silloin ei voi enää korjata kaikkea.
Kokeneen ystävällinen vinkki sulle ap: ei kannattais käydä joka päivä juoksemassa, koska silloin kestävyys ja nopeus eivät kehity. Mutta ehkä juokset sen verran lyhyitä lenkkejä tai sitten olet vasta juuri aloittanut juoksemisen.
Työnpuolesta joutuu rääkkäämään itsensä hikeen joka päivä. Liikuntaa kerrakseen. Ja hyvä olo siitä. Pirteä ja jaksaa enemmän illallakin. Kun ei ollut töitä silloin joskus, pyöräilin, lautailin, rullaluistelin, uin, luistelin tai kiipeilin metsissä kallioilla. Liikkeessä hyvä eikä selkä kipeydy. Istuminen paha asia. Ei ole sairaus, jos puuhastelee kaikkea. Kunhan ei ystäviään unohda eikä harrasteet vie kaikkea vapaa-aikaa. Kokeillaan uutta ja onnistumisen iloa.
Takana on telinevoimistelua, lumilautailua, ratsastusta ja tanssia, aerobickia sekä kuntosalia. Nykyään en sairastelun takia ole juuri edes juoksennellut, mutta se touhu on kyllä pakko palauttaa päiväjärjestykseen niin pian kuin suinkin.
Minun pääni ei kyllä lenkkipolulla tyhjene, mutta hyvä olo tulee silti. Juoksemalla olen myös laihduttanut kymmenisen kiloa melko nopsaan tahtiin (laskin tosin myös suupaloja silloin).
Liikunnasta saa minun mielestäni tulla riippuvaiseksi ihan rauhassa. Itse asiassa se on taas tavoitteenani. Eikä muukaan riippuvaisuus aina ole paha juttu: jos vaikka tarvitsen joka aamu kolme kuppia kahvia, niin mitä sitten? (Saamattomuudesta seuraisi parin päivän päänsärky, ei muuta.) Riippuvuuden laatu ratkaisee; pakkomielteet ovat jo ihan oma juttunsa, ne kun häiritsevät muutakin elämää.
innostunu spinningistä. Tulee käytyä n.3-5 kertaa viikko. Sitten ehkä lenkkeilyä ja joskus punttia.
että miksi. No, se fiilis mikä rankan tunnin jälkeen on, niin se on aivan loistava. Ja kun tasasin väliajoin huomaa et jes! jakso taas vähän paremmin tai enemmän. Kai mua motivoi se yleinen liikunnan/kovan rääkin jälkeinen hyvän olon tunne ja halu ylittää itsensä ja yleensäkki kunnon kohottaminen.
harrastan liikuntaa n. 2-4 kertaa viikossa,
aerobisia lajeja: salibandya, aerobiccia, joskus salitreeniä
kesällä: lenkkeilyä ja salitreeniä
ja joskus joogaa
urheileminen päivittäin on ihan normaalia, tosin mulla ei kulu aikaa työmatkoihin tai kodin- tai lastenhoitoon
hyvän olon ja kunnon kohottamisen vuoksi, jaksaa paremmin
Harrastan 5-7 kertaa viikossa oikeastaan vain siksi, että tulen pahan tuuliseksi, jos en urheile...
Olen ikäni urheillut. Nyt kun ei enää ihan kilpailutaso kiinnosta eikä joka päivä rääkkääminen, niin kyllä salilla käyn noin 4 kertaa viikossa kaikenlaisilla tunneilla tai puntilla.
Tuli muuten ihan järkyttävät vierotus-oireet sillon ku tuon kilpailutason rääkin lopetti..! Kääks..
Harrastan liikuntaa, se on suorastaan elämäntapa :)
Kuntosalia 3krt/vko säännöllisesti läpi vuoden, johon useimmiten yhdistän sykkeen kohotusta Crosstrainerin kanssa. Olen kehittänyt viha-rakkaus -suhteen kyseiseen masiinaan xD
Kesälenkit tapahtuvat juosten eli kerta viikkoon 16 km ja lisäksi pari noin kymmenen kilsan lenkkiä per viikko siis.
Rantajumppaa ohjaan kerta viikkoon kesä-aikana :)
Syksy tuo tullessaan lisää liikkumista töiden merkeissä, jolloin juoksemiset jäävät vähemmälle :) "Hyötyliikuntaa" tulee automaattisesti kun liikun paikasta toiseen useimmiten kävellen..
sitä liikunta on minulle myös.
Salitreeniä 5 kr/vkossa ja muutamana aamuna viikossa kävelylenkki max.45min.
Fillarointia mm. kaupassa käynti, salille.