Pienenä olin perinteinen poikatyttö ja tavallaan tiesin ettei kaikki ole kohdallaan, tai oikeastaan huomasin olevani jollain tavalla erilainen kuin muut. Samanlainen erilaisuuden tunne jatkui läpi peruskoulun ja nyt lukiossa. Siitä huolimatta minulla on aina ollut kavereita, mutta ystävyyssuhteet ovat jostain kumman syystä aina olleet hyvin intiimejä.
Ensimmäisen kerran minulta tiedusteltiin lesboudesta ala-asteella. Myöhemmin kyselyitä on tullut melko tasaisin väliajoin, ilmeisesti käytöksessäni on jotain suunnattoman lesbomaista, mikäli asiaa nyt voi näin ilmaista (?). Itse asiassa olen kohtalaisen varma, että kieltävästä vastauksesta huolimatta lähes kaikki sukulaiseni, kaverini ja ystäväni pitävät minua lesbona. Ajatus moisesta on tullut itselleni heidän kautta ja lopulta olen päätynyt siihen ettei ajatus mikään mahdoton olekaan. Toisaalta en millään haluaisi tunnustaa itselleni olevani lesbo, tai ainakin se olisi todella iso pala pureskeltavaksi itselleni, muttei muille tutuilleni jotka minua jo lesbona pitävätkin.
Kysynkin, onko tilanne kenellekään muulle tuttu? Mikäli on, miten siitä selvisit?
Ensimmäisen kerran minulta tiedusteltiin lesboudesta ala-asteella. Myöhemmin kyselyitä on tullut melko tasaisin väliajoin, ilmeisesti käytöksessäni on jotain suunnattoman lesbomaista, mikäli asiaa nyt voi näin ilmaista (?). Itse asiassa olen kohtalaisen varma, että kieltävästä vastauksesta huolimatta lähes kaikki sukulaiseni, kaverini ja ystäväni pitävät minua lesbona. Ajatus moisesta on tullut itselleni heidän kautta ja lopulta olen päätynyt siihen ettei ajatus mikään mahdoton olekaan. Toisaalta en millään haluaisi tunnustaa itselleni olevani lesbo, tai ainakin se olisi todella iso pala pureskeltavaksi itselleni, muttei muille tutuilleni jotka minua jo lesbona pitävätkin.
Kysynkin, onko tilanne kenellekään muulle tuttu? Mikäli on, miten siitä selvisit?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minut on outattu nuorella iällä ja suhtautuminen on ollut tosi negatiivista. Minun on ollut vaikea rakentaa identiteettiäni, kun samalla aikaa on pitänyt vastata syyttelyihin.
Kaikki tuollaiset "raakileena" esitetyt arviot tietävät sitä, että aito identiteettipohdiskelu viivästyy monella vuodella kun ei tiedä, mitä ovat omia ajatuksia ja mitkä niitä ajatuksia, jotka muut ovat sinne pistäneet.
Olet vasta lukiossa, joten tuo ei ole nyt vielä ikä eikä mikään. Minulla on ikää 39 ja pohdiskelu rupeaa olemaan loppusuoralla.
Pohdinnan tulos on se, että taidan tykätä naisista ja oman sukupuolensa toimintatavat kyseenalaistavista miehistä, joita ei kiinnosta penetraatio.
Kaikki kuitenkin pitävät minua käytännössä umpilesbona.
On tavallaan ikävää, että olet joutunut käsittelemään noin henkilökohtaista asiaa muiden ihmisten mielipiteiden kautta. Itsetuntemuksen pitäisi kehittyä rauhassa eikä muiden "painostamana".
Ole rauhallisin mielin. Jos joskus huomaat todella olevasi lesbo, hyväksyt sen kyllä. Asia selkenee vain ajan myötä, sitä ei voi pakottaa. Olen itse 25v. ja edelleen ihmettelen, kuka oikein olen. Eikä seksuaali-identiteetti ole mikään mustavalkoinen asia. Identiteettejä on yhtä paljon kuin ihmisiä. :)