Nyksä on eksälle mustasukkainen

meillä tilanne on äitynyt niin pahaksi ettei lapset saa tavata isäänsä nyksän mustasukksisuuden vuoksi. Aluksi yritti sietää minua ja lapsia, mutta kun huomasi että välimme olivat exän kanssa hyvät ja myös ex-appivanhempien niin pakotti koko suvun laittamaan välit poikki kanssani. Eron jälkeen olimme hyvissä väleissä kaikki, uusion tullessa kuvioon hän alkoi harrastamaan samoja kuin minä, pukeutua samalla tavalla jne. se tuntui sairaalta. Exäni kärsii ja koko suku tästä naisesta joka laittaa kaikkien välit huonoiksi, mutta sille en voi mitään enkä jaksa tuhlata aikaa sellaiseen. Lasten kannalta kamalaa mutta exäni täytyy itse tulla tiensä päähän että tajuaa että lapset ovat tärkeitä. Itsellä on kyllä uusi kaveri, ja katkera en ole mistään joten ei kannate katkeraksi exäksi haukkua.

Mikä erityinen syy teidän tilanteessa on siihen, ettei isä halua lastansa nähdä ollenkaan? Lapset eivät ole isänsä luona edes joka toinen viikonloppu jne?

Tosi outoa, jos ette ole miehen nykyisen kanssa tavanneet ei teillä pitäisi olla mitään ongelmia keskenänne, eihän niitä tyhjästä synny?

Nuo tuttavien puheet jättäisin omaan arvoonsa, tuollaiset eivät muuta kuin saastuttavat ympäristöään ja levittävät pahaa mieltä, tiedä mitä siitä hyötyvät. Selän takana juoruja levittäviä (oli kohde kuka hyvänsä) ei ikinä kannata rohkaista.

Appivanhempani eivät ole minkäänlaisissa väleissä miehen entisen kanssa, tämä poltti suhteen loputtua sillat takanaan niin rumasti, etteivät halua nähdä tätä enää koskaan (lapsia tietysti kylläkin). Minä en ikinä "jatka juttua" kun minulle entistä joskus ihmettelevät, vaihdan puheenaihetta. Ja pidän appivanhemmistani muuten.

Eivätkö lapset koskaan ihmettele miksei isä halua tavata heitä? Voisitko antaa lasten soittaa suoraan isälle ja vaihtaa kuulumisia? Sinuna ottaisin lasten isään yhteyttä ja yrittäisin sitä kautta ottaa selvää asioista.

Minun mieheni ex oli hyvin mustasukkainen kun sai tietoonsa ettei miehensä "paennutkaan" kodistaan miesystävänsä kämppään vaan minun kotiini.Aiemmin mieheni tekemiset eivät häntä kiinnostaneet lainkaan.
Meillä asiat kärjistyivät niin ettei mieheni ex halunnut heidän yhteisen lapsensa vierailevan meillä joka toinen viikonloppu,vaikka näin oli sovittu.
Mieheni oli valmis sotajalkaan mutta tyynnyttelin ja sanoin että tuo vaihe varmasti menee ohi.Tosin ikävää oli että lapsi tästä jonkin verran joutui kärsimään.Ja mieheni itki monet itkut.
Itse tein ratkaisevan liikkeen ja menin tapaamaan mieheni exää ja paiskaamaan kättä.Hän oli todella yllättynyt vierailustani.Siihen kuitenkin loppuivat ainakin isoimmat minuun kohdistuvat haukkumiset ja tilanne meni sellaiseksi että mieheni lapsi vihdoin sai olla luonamme kuten oli aikoinaan sovittu.Eli kaikki hoitui ihan hyvin koska maltoimme mielemme.

Tässä nyt hieman aiheeseen liittyen ,mutta vierestä:

Kovin tiukka tilanne on sen sijaan ollut minun ex-mieheni vaimon kanssa.meillä exän kanssa on yhteinen lapsi myös.
Alkuun kun ex ja nykyinen vaimonsa tapasivat, lapseni suurinpiiretin palvoi uutta "äitipuoltaan".Minusta se tuntui hyvältä.Ei kulunut kuin pari vuotta niin ovat olleet aivan kertakaikkiaan tukkanuottasilla keskenään.
Lapseni on nyt tullut teini-ikään eikä exäni vaimo voi sietää häntä.Jopa on saanut exäni manipuloitua omaa lastaan vastaan niin,että exä ei enää halua olla lapsensa kanssa tekemisissä...paitsi jokus "väkisin"!!!
Minulla ja exällä on kyllä puhevälit ihan hyvät,mutta enhän minä voi ratkoa toisten elämää,vaikka omasta lapsesta olisikin kysymys.
En sitten tiedä johtuisiko tuo ääretön exän vaimon mustasukkaisuus kenties siitä että minulla ja exällä on niin hyvät välit...kun hänellä ei ole omaan exäänsä ja lastensa isään välejä....Tai jos on jotain välejä niin kuulemma ovat ihan perseestä.
Olen jonkin verran kuitenkin yrittänyt hänkkäröidä tässä välissä jotta tilanne saataisiin purettua kullekin sopivalla tavalla.Mutta vaikeaahan tämä on ollut.Lapseni ei halua enää pahemmin olla yhteydessä isäänsä tai tämän perheeseen.Uskon että exän nyksä on tästä vain tyytyväinen.Olen toki hänenkin kanssaan paiskannut kättä,muttei siitäkään mitään hyötyä ole ollut...Luulisin että hän on liian nuori tajuamaan mitä on normaalit isä/lapsisuhteet...No,itsellään on viimeistään parin vuoden päästä omat lapset teinejä,joten repiköön siitä sitten huumoria oikein olan takaa.En ole katkera mutta kuitenkin...(Enkä usko että tuo liittokaan tulee kestämään,niin tuntuu olevan kovin pirttihirmu tuo exän puoliso,eikä se ole vain minun mielipiteeni vaan exän itse kertomaa...)

yksinäisiin iltoihin. Lapset jäi heti ilman isää, eikä välitä tänäpäivänäkään, eikä kysele mitäkuuluu.
Minuun kohtaan syttyi julma viha, ihan syyttä, en vieläkään tiedä mistä. Ei enää phunut mulle asiallisesti vaan kiukkua täynnä ja pahaa. Nyt ei edes vastaa puheluihin.
Niin ne muuttuu kun joku tulee väliin ja kääntää miehen omaa perhettä vastaan.

mutta se voi viedä muutamankin vuoden..

Omaa kokemusta voin kertoa sen verran, että itse olen ns nyksä, ja täytyy myöntää että tuntui todella oudolta olla kuviossa jossa rakkaallani ja hänen exällään on lapsi. Todella nuoria kun olimme. Aina kun ex mainittiin alkoi vatsanpohjalla jotenkin myllertää, ahdisti, kai se oli mustasukkaisuutta. Lapsi minua ei häirinnyt, pidin hirveästi hänen kanssaan peuhaamisesta ja olemisesta (tosin lapsettomana olen kateellinen kaikille joilla on lapsi...kauhea vauvakuume :D)

Kun tapasin exän, tuo tunne meni kokonaan pois. Asia jotenkin varmaan konkretisoitui eikä "kummitellut" enää mielessä. En edes alkanut vertailemaan itseäni häneen, niin erilaisia ihmisiä olemme... Ja miksi olisinkaan mustasukkainen? Heidän jutustaan on jo monta vuotta, ja sekin kesti muutaman viikon. Tilanne on ehkä juuri siksi vähän erilainen..Sillä jos he olisivat monta vuotta olleet yhdessä ja suunnitelleet lapsia, niin tunteeni tietenkin voisivat olla aivan erilaiset. En tiedä...

En osaa muuta ehdottaa kuin että tavatkaa toisenne. Menkää pareittain, exäsi ja hänen nyk sekä sinä ja nykyisesi. Ehkä jos nyksä näkee että sinulla on oma parisuhteesi meneillään, hän ei koe sinua uhkana, jos nyt tästä on kiinni... Ehkä sinun olisi hyvä puhua myös kasvatusasioista nyksän kanssa? Ihan vain miten joissain jutuissa toimitaan... Hän voisi ymmärtää että lapsi on myös osa hänen elämäänsä nyt, ja voisi hyväksyä siis isän luona vierailut paremmin.. Muut ongelmat saa exäsi kanssa hoitaa, se ei kuulu sinulle (onneksi) eikä sinun tarvitse heidän parisuhdettaan miettiä. Saat miettiä, mutta siis ei tarvitse (mikä helpotus).

Jos mies taas ei nyksän takia halua lapsia nähdä, hän on idiootti. Eikä sille voi mitään. Yleensä...

Tässä siis muutamaa ehdotusta, voi olla ettei toimi, mutta yrittänyttähän ei laiteta.. :)

Itse kuulun juuri noihin surullisin kuuluisiin mustasukkaisiin nyksiin. Miehelläni on 11-vuotias tytär ja mieheni ja lapseni äiti erosivat jo lapsen ollessa 3-vuotias. Meillä suhdetta takana pian neljä vuotta. Mustasukkaisuuttani ei juurikaan helpota se että lapsen äiti pyöri ”kaverina” mieheni elämässä juuri ennekö minä ja mieheni rupesimme seurustelemaan. ”Kaverina” tässä tapauksessa tarkoittaa siis muutamaa kertaa seksiä ja yleistä yhdessä oleilua (eivät olleet siis palaamassa yhteen vaan antoivat kai lohtua toistensa yksinäisyyteen).

Lapsi luojan kiitos ei juurikaan näytä äidiltään. Lapsi on periaatteessa ihana ja kiltti, mutta lapsen äiti on minulle paholainen! Hänkin on periaatteessa mukava mutta minun silmissäni narttu ja etsin hänestä kokoajan vikoja jotta minulle tulisi parempi olo. Olen mustasukkainen, olen kateellinen, olen äitimyytin uhri. Kuvittelen lapsettomana henkilönä että äidit ovat jotain ihmeolentoja jotka ovat meitä lapsettomia jotenkin korkea-arvoisempia. Mieheni rakastaa ja palvoo minua mutta silti tämä lapsen äiti on minulle punainen vaate ja usein jo pelkästään kuullessani hänen nimen, minun sydämeni rupeaa hakkaamaan.

Lapsi käy meillä säännöllisesti mutta toivoisin että kävisi harvemmin. Lapsi muistuttaa olemassaolollaan minua liikaa mieheni menneisyydestä. Mieheni muista existä en ole juurikaan mustasukkainen. Itse asiassa toivoisin että tämä exä kuolisi pois.. Ainut ongelma on vain se että silloin lapsi muuttaisi meille pysyvästi ja sitä en kestäisi..

En yritä millään tavalla perustella käytöstäni, kunhan vain kerron katkeran nyksän tuntoja.

On pöyristyttävää, miten katkeruus voi olla noin syvää, että yhteisiä vuosia viettäneet puolisot, joilla on yhteiset lapset, ei saa jonkun sivullisen ihmisen toimesta edes tutnea. Meillä kävi niin, ettei mies enää tunnekkaan meitä sen jälkeen kun nainen huijasi mieheni. Sitä ennen olimme täydellisissä väleissä, ja lapsilla oli isä. Nyt ei ole.

niin se vaan on!;)))

joutavan päiväisyyksillä päiväänsä pilata.

Jos kerran tuo exän puolisko ei hyväksy toisen lasta,niin sille et voi mitään.Ja kun se exäkin on kumppaninsa valinnut,ja kun yhdessäkin asuvat,niin sillekään sinä et mitään voi.

Ehkä ajan myötä tuo mies alkaa nähdä muutakin ympärillään,tajuaa että suhteet saattavat olla ja mennä mutta omista lapsistaan kannattaa pitää huolta..he eivät ikinä jätä.

Kukahan eronnut vanhempi ymmärtäisi kysyä omalta lapseltaan sen,miltä hänestä tuntuu JOS ei etävanhempaa pääse tapaamaan?

Sanoisin ettei se kysyminen oo pahasta,tosin saat varautua siihen että JOS hän on hankalampi tapaus..saat vain kiukun päällesi,ja pahan mielen pitkäksi aikaa.