Aiemmin oli keskustelua siitä, ettei vapaaehtoisia tarvita auttamaan ilman koulutusta. Nyt kirjoitellaan paljon vanhusten vaikeuksista, se aiheuttaa minulle ahdistusta. Samalla tavalla kuin kirjoittelut nälänhädästä Afrikassa. Mitä voi tehdä? Vai pitääkö lopettaa uutisten lukeminen ja katselu?
Haluaisin auttaa
mutta miten
4257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sellaista lukee. Ei minun silmiini ole osunut. Kanavia on paljon, mitä voi katsella. Afrikan asiat on Afrikan asioita. Itsenäisiä valtioita ne siellä on ja saavat johtajat pyytää apua kansainvälisiltä instansseilta huolehtiakseen väestöstään. Kyllä maailmassa ruokaa riittää.
Vanhusten hoito on kovaa työtä ja siihen tarvitaan paljon ammattilaisia tekemään, ei se toimi millään satunnaisilla vierailijoilla.
tehdä vanhusten hoitopaikoissakin, ulkoilutusta, syöttämistä jne., sekä vanhusten ystäväpalvelua.
Otapa yhteys paikkakuntasi Punaiseenristiin, sieltä osaavat varmasti neuvoa asiassa eteenpäin.
todellakin on ammattilaisten työtä, siitä olemme samaa mieltä. Vapaa-ehtoisillekin kyllä tekemistä löytyy, kannattaa kuitenkin miettiä, onko valmis sitoutumaan.
Afrikan asiat mielestäni eivät ole vain Afrikan asioita. Muulla maailmalla on ollut osuutensa moniin asioihin, voisi myös ottaa vastuuta ja tehdä osuutensa. Niinhän tietysti tehdäänkin, mutta ei riittävästi. Ruokaa maailmassa riittää, siinä olet oikeassa, ylipainokin kun on suuri ongelma monissa maissa. Ruuan saaminen sinne, missä kuollaan nälkään ei ole ihan niin yksinkertaista, että vain odotetaan valtion johtajien avunpyyntöä. (Myanmar!)
Suuria ongelmia on ratkaistava esim. logistiikan, avun toimittajien turvallisuuden, korruption ja lukemattomien muiden asioiden suhteen. Ja rahastahan tietysti aina puhutaan. Afrikkalaisilla sitä ei ole. Näitä voisi miettiä kun ostaa halpoja Keniassa kasvatettuja ruusuja, nälkäpalkalla tuotettuja.
Onko ruusujen viljelyala ja ennenkaikkea niiden vaatima suunnaton vesimäärä pois ruokatuotannosta?
Paljon muutakin mietittävää olisi Afrikasta puhuttaessa, helposti tulee sama olo kuin aloittajalle.
me olemme auttaneet aivan lähiseudun nuoria perheitä, varamummona/pappana ja autoamme saavat vapaasti käyttää sovittuihin matkoihin.
kun aloitimme, ehtoina oli, että yrittävät elää "kuten neuvomme", eli meikittä, kaljatta, yms.
ensin olimme 20 kertaa aivan hulluja, mutta löytyipä niitä siten.
Pidämme melko etäiset välit, jotta voimme koska vaan lopettaa, jos lapsemme sitä joskus haluaa.