Erityisopetus

Työskentelen koulunkäyntiavustajana, joten minulla on omakohtaista kokemusta ns. normaaliluokista ja pienryhmistä (sekä oppimisvaikeuksisten että käytöshäiriöisten pienryhmistä). Myös oma lapseni opiskelee tällä hetkellä ns. EVY-luokalla (oppimisvaikeus).

Ihmettelen tuota kommenttia kavereiden mahdollisesta vähyydestä. On totta että pienryhmissä on lapsia max. 10/ryhmä, mutta ei näitä lapsia mihinkään eristetä, vaan heillä on aivan samat mahdollisuudet kuin muillakin oppilailla tutustua vaikka kaikkiin koulun oppilaisiin.

Pienryhmät ovat kuntouttavia ryhmiä, joten oppilaat saattavat ryhmissä vaihtua. Pienryhmän tavoite on, että kun oppilas on saavuttanut hänelle HOJKSissa asetetut tavoitteet, hän siirtyy (takaisin) ns. isoon ryhmään. Tämä taas kertoo siitä, että oppilas, opettaja muut kuntoutukseen osallistuneet ovat tehneet työnsä hyvin. Pienryhmässä opiskelevat oppilaat eivät siirry isoon ryhmään noin vain, vaan he tekevät ensin harjoittelu/tutustumiskäyntejä tulevaan isoon luokkaansa. Nämä jaksot kestävät yhdestä päivästä muutamiin viikkoihin.

Pienryhmissä työskentelee opettajan lisäksi yleensä myös koulunkäyntiavustaja. Jokainen varmasti ymmärtää mikä positiivinen merkitys on sillä, että kymmenellä oppilaalla on apunaan kaksi aikuista. Isossa luokassa, jossa oppilaita 20-30, ei opettajan aika riitä neuvomaan kaikkia oppilaita yksilöllisesti.
Pienryhmässä opiskeleminen ei eroa ns. normaaliluokasta muuten kuin että oppilas saa yksilöllisempää opetusta. Pienyhmissä opiskellaan yleisopetuksen tavoitteiden mukaan, eli opiskellaan kaikki samat asiat kuin isoissakin ryhmissä (paitsi jos oppilaalla on yksi tai useampi aine mukautettu).

Jos oppilaalla/vanhemmilla on mahdollisuus valita pienryhmän tai mukauttamisen (nykyinen termi on yksilöllistäminen) välillä, niin kannattaa ottaa selvää miten yksilöllistäminen vaikuttaa tuleviin opiskeluihin (rajaa/poistaa useita opiskeluvaihtoehtoja).
Kun yksilöllistämispäätös on tehty, niin sitä on hankala lähteä purkamaan tulevaisuudessa.

Ja mitä luokassa häiriköintiin tulee, niin tässä pätee sama kuin edellisessä; pienryhmässä on "kuria" pitämässä kaksi aikuista jne. Ja kyllä niitä häiriköitä on isoissakin luokissa, omasta mielestäni jopa suhteessa enemmän kuin pienryhmissä.

Itse liputan ehdottomasti pienryhmän puolesta. Olen enemmän kuin tyytyväinen, kun lapseni pääsi (huom. pääsi, ei joutunut) pienryhmään. Tiedän että lapseni saa yksilöllisempää opetusta ja hänen erityistarpeensa otetaan huomioon aivan erilailla kuin isossa ryhmässä olisi mahdollisuus ottaa.

Jos asia vaivaa ja haluat lisätietoa ryhmistä yms., niin ota vielä yhteyttä kouluun ja pyydä heitä kertomaan lisää.

J.K. kirjoitti:

Työskentelen koulunkäyntiavustajana, joten minulla on omakohtaista kokemusta ns. normaaliluokista ja pienryhmistä (sekä oppimisvaikeuksisten että käytöshäiriöisten pienryhmistä). Myös oma lapseni opiskelee tällä hetkellä ns. EVY-luokalla (oppimisvaikeus).

Ihmettelen tuota kommenttia kavereiden mahdollisesta vähyydestä. On totta että pienryhmissä on lapsia max. 10/ryhmä, mutta ei näitä lapsia mihinkään eristetä, vaan heillä on aivan samat mahdollisuudet kuin muillakin oppilailla tutustua vaikka kaikkiin koulun oppilaisiin.

Pienryhmät ovat kuntouttavia ryhmiä, joten oppilaat saattavat ryhmissä vaihtua. Pienryhmän tavoite on, että kun oppilas on saavuttanut hänelle HOJKSissa asetetut tavoitteet, hän siirtyy (takaisin) ns. isoon ryhmään. Tämä taas kertoo siitä, että oppilas, opettaja muut kuntoutukseen osallistuneet ovat tehneet työnsä hyvin. Pienryhmässä opiskelevat oppilaat eivät siirry isoon ryhmään noin vain, vaan he tekevät ensin harjoittelu/tutustumiskäyntejä tulevaan isoon luokkaansa. Nämä jaksot kestävät yhdestä päivästä muutamiin viikkoihin.

Pienryhmissä työskentelee opettajan lisäksi yleensä myös koulunkäyntiavustaja. Jokainen varmasti ymmärtää mikä positiivinen merkitys on sillä, että kymmenellä oppilaalla on apunaan kaksi aikuista. Isossa luokassa, jossa oppilaita 20-30, ei opettajan aika riitä neuvomaan kaikkia oppilaita yksilöllisesti.
Pienryhmässä opiskeleminen ei eroa ns. normaaliluokasta muuten kuin että oppilas saa yksilöllisempää opetusta. Pienyhmissä opiskellaan yleisopetuksen tavoitteiden mukaan, eli opiskellaan kaikki samat asiat kuin isoissakin ryhmissä (paitsi jos oppilaalla on yksi tai useampi aine mukautettu).

Jos oppilaalla/vanhemmilla on mahdollisuus valita pienryhmän tai mukauttamisen (nykyinen termi on yksilöllistäminen) välillä, niin kannattaa ottaa selvää miten yksilöllistäminen vaikuttaa tuleviin opiskeluihin (rajaa/poistaa useita opiskeluvaihtoehtoja).
Kun yksilöllistämispäätös on tehty, niin sitä on hankala lähteä purkamaan tulevaisuudessa.

Ja mitä luokassa häiriköintiin tulee, niin tässä pätee sama kuin edellisessä; pienryhmässä on "kuria" pitämässä kaksi aikuista jne. Ja kyllä niitä häiriköitä on isoissakin luokissa, omasta mielestäni jopa suhteessa enemmän kuin pienryhmissä.

Itse liputan ehdottomasti pienryhmän puolesta. Olen enemmän kuin tyytyväinen, kun lapseni pääsi (huom. pääsi, ei joutunut) pienryhmään. Tiedän että lapseni saa yksilöllisempää opetusta ja hänen erityistarpeensa otetaan huomioon aivan erilailla kuin isossa ryhmässä olisi mahdollisuus ottaa.

Jos asia vaivaa ja haluat lisätietoa ryhmistä yms., niin ota vielä yhteyttä kouluun ja pyydä heitä kertomaan lisää.

Lue lisää

Toivottavasti sinun lapsesi koulussa on osattu kiinnittää huomiota juuri lapsesi vahvuuksiin. Lukuaineita todellakin painotetaan koulujärjestelmässämme paljon, joka johtuu niiden suuresta merkityksestä myös yhteiskunnassa. Vertailukohtana: sellaista käsitettä kuin kädentaitojen oppimisvaikeus ei tunneta.
Minä kannatan hyvin voimakkaasti erityisoppilaiden integroitumista tavallisiin luokkiin. Minun ajatusmaailmaani kuuluu, että miksi erottaa tavallisen lähikoulun ryhmästä oppilasta, kun hän kuitenkin tulevaisuudessa tulee olemaan ihan tavallinen osa yhteisöä (yhteiskuntaa). Lukuaineiden oppimäärän yksilöllistäminen tuntuisi siis minusta ehdottomati paremmalta vaihtoehdolta. Usein puhutaan lapsen leimautumisesta, mutta oman kokemukseni mukaan toiset lapset eivät ole moksiskaan toisen erityisopetuksesta joillain tunneilla. Ovathan lapset jo aiemmin nokkelina huomanneet, että yhden oppiminen on erilaista ja hitaampaa.
Siis todella toivon, että lapsi saa koulusta hyvää palautetta juuri tuolta osa-alueelta, jonka hän osaa hienosti. Se vaikuttaa paljon myös koulumotivaatioon: hän on hyvä jossain toisessa asiassa! Oppimisvaikeuksia ilman käytöshäiriöitä on paljon. Voisitko sinä ottaa heti syksyllä yhteyttä koulun erityisopettajaan. Parhaaseen ratkaisuun pääsette varmasti hänen kanssaan! Hyvää kesää :) t.ope

Erkkaope kirjoitti:

Toivottavasti sinun lapsesi koulussa on osattu kiinnittää huomiota juuri lapsesi vahvuuksiin. Lukuaineita todellakin painotetaan koulujärjestelmässämme paljon, joka johtuu niiden suuresta merkityksestä myös yhteiskunnassa. Vertailukohtana: sellaista käsitettä kuin kädentaitojen oppimisvaikeus ei tunneta.
Minä kannatan hyvin voimakkaasti erityisoppilaiden integroitumista tavallisiin luokkiin. Minun ajatusmaailmaani kuuluu, että miksi erottaa tavallisen lähikoulun ryhmästä oppilasta, kun hän kuitenkin tulevaisuudessa tulee olemaan ihan tavallinen osa yhteisöä (yhteiskuntaa). Lukuaineiden oppimäärän yksilöllistäminen tuntuisi siis minusta ehdottomati paremmalta vaihtoehdolta. Usein puhutaan lapsen leimautumisesta, mutta oman kokemukseni mukaan toiset lapset eivät ole moksiskaan toisen erityisopetuksesta joillain tunneilla. Ovathan lapset jo aiemmin nokkelina huomanneet, että yhden oppiminen on erilaista ja hitaampaa.
Siis todella toivon, että lapsi saa koulusta hyvää palautetta juuri tuolta osa-alueelta, jonka hän osaa hienosti. Se vaikuttaa paljon myös koulumotivaatioon: hän on hyvä jossain toisessa asiassa! Oppimisvaikeuksia ilman käytöshäiriöitä on paljon. Voisitko sinä ottaa heti syksyllä yhteyttä koulun erityisopettajaan. Parhaaseen ratkaisuun pääsette varmasti hänen kanssaan! Hyvää kesää :) t.ope

Lue lisää

opettajana kiinnostaa se, että onko erityisopetuksen osalta olemassa joku tietty määrä aineita, joita voi yksilöllistää ilman että on tehtävä oppilaalle jo kokomukautus.
Olen yläkoulun opettaja ja minulla on pahoista oppimisvaikeuksista kärsivä oppilas nyt valvontaluokalla. Vanhemmat eivät ilmoisena ikinä halua oppilasta pienryhmään, mutta opettavien opettajien mielestä oppilas ei selviä ensi vuonna muistaakseni jopa viidestä aineesta yleisopetuksen mukana. Tässä tuli jostain vastaan käsitys, että vain kolme ainetta voitaisiin yksilöllistää ilman kokomukautusta. Ensi syksynä hän on 9.-luokkalainen. Opo selvittelee syksyksi näitä asioita omia kanaviaan.

Erkkaope kirjoitti:

Toivottavasti sinun lapsesi koulussa on osattu kiinnittää huomiota juuri lapsesi vahvuuksiin. Lukuaineita todellakin painotetaan koulujärjestelmässämme paljon, joka johtuu niiden suuresta merkityksestä myös yhteiskunnassa. Vertailukohtana: sellaista käsitettä kuin kädentaitojen oppimisvaikeus ei tunneta.
Minä kannatan hyvin voimakkaasti erityisoppilaiden integroitumista tavallisiin luokkiin. Minun ajatusmaailmaani kuuluu, että miksi erottaa tavallisen lähikoulun ryhmästä oppilasta, kun hän kuitenkin tulevaisuudessa tulee olemaan ihan tavallinen osa yhteisöä (yhteiskuntaa). Lukuaineiden oppimäärän yksilöllistäminen tuntuisi siis minusta ehdottomati paremmalta vaihtoehdolta. Usein puhutaan lapsen leimautumisesta, mutta oman kokemukseni mukaan toiset lapset eivät ole moksiskaan toisen erityisopetuksesta joillain tunneilla. Ovathan lapset jo aiemmin nokkelina huomanneet, että yhden oppiminen on erilaista ja hitaampaa.
Siis todella toivon, että lapsi saa koulusta hyvää palautetta juuri tuolta osa-alueelta, jonka hän osaa hienosti. Se vaikuttaa paljon myös koulumotivaatioon: hän on hyvä jossain toisessa asiassa! Oppimisvaikeuksia ilman käytöshäiriöitä on paljon. Voisitko sinä ottaa heti syksyllä yhteyttä koulun erityisopettajaan. Parhaaseen ratkaisuun pääsette varmasti hänen kanssaan! Hyvää kesää :) t.ope

Lue lisää

Itselläni herää kysmys että jos lapsella mukautetaan nämä lukuaineet vanhassa tutussa luokassa niin eikö lapsi mene "ihan sekaisin" tästä järjestelmästä ?
Oppitunnit kuitenkin "normaalipainotteista" ja lapsella vain erilaiset kirjat...

Miten yksi ope ehtii opettaa normaalia opetusta ja miten ehtisi huomioida tämän mukautetun oppilaan ?
Koulussa olisi tarjolla tätä tarkoitusta varten vain koulunkäyntiavustaja 4h/vko.

Joka toinen päivä olen mukauttamisen kannalla ja joka toinen päivä erityisluokkaan siirtymisen kannalla....

Lapsi on 10v

Marge kirjoitti:

Itselläni herää kysmys että jos lapsella mukautetaan nämä lukuaineet vanhassa tutussa luokassa niin eikö lapsi mene "ihan sekaisin" tästä järjestelmästä ?
Oppitunnit kuitenkin "normaalipainotteista" ja lapsella vain erilaiset kirjat...

Miten yksi ope ehtii opettaa normaalia opetusta ja miten ehtisi huomioida tämän mukautetun oppilaan ?
Koulussa olisi tarjolla tätä tarkoitusta varten vain koulunkäyntiavustaja 4h/vko.

Joka toinen päivä olen mukauttamisen kannalla ja joka toinen päivä erityisluokkaan siirtymisen kannalla....

Lapsi on 10v

Lue lisää

Olen toiminut koulunkäyntiavustajana 9 vuotta. Ensimmäiset 4 v. "tavallisissa" luokissa, joissa integroituja oppilaita (ja heillä myös oppiaineiden yksilöllistämisiä) ja seuraavat 5 v. yleisopetuksen erityisluokilla (EVY, myös yksilöllistettyjä aineita). Ihan yleisluontoisesti suosittelisin lapsellesi pienryhmää, ellei sitten nykyinen luokanopettaja ole erityisesti perehtynyt oppimisvaikeuksia omaavien lasten opetukseen. Ensimmäisten työvuosieni aikana näin valitettavan usein, että yksilöllistäminen/mukauttaminen ei isossa luokassa oikein toiminut. Opettajilla ei aika riittänyt sopivan oppimateriaalin suunnitteluun tai yksilölliseen opetukseen, vaan nämä jäivät minun kontolleni. Kuitenkin opettaja vastaa oppilaiden opetuksesta, avustaja tukee ja ohjaa oppilasta. Monesti lapsen opetusta ei ollut suunniteltu millään tavalla, ohje kuului että tehkää mitä lapsi saa kirjasta tehdyksi. Edetä yritettiin muiden tahdissa kuten ennenkin, samoja asioita luokkakaverien kanssa opetellen. Tämähän ei suinkaan ole yksilöllistämisen tarkoitus, vaan tarjota lapselle hänen kehitystasonsa ja opetussuunnitelman mukaista opetusta. Näiden ongelmien vuoksi anoinkin siirtoa erityisluokalle, jossa oppilaat varmasti saavat tarvitsemansa tuen. Myös oppikirjat esim. matematiikassa ja äidinkielessä ovat usein liiankin helppoja eivätkä tarjoa sopivaa haastetta. Pienryhmässä/erityisluokalla on käytettävissä enemmän aikaa jokaiselle oppilaalle ja nimenomaan oppimisvaikeuksien kohtaamiseen tottuneet ammattitaitoiset aikuiset. Tunnen myös "tavallisten" luokkien opettajia, jotka ovat hyvin perehtyneitä oppimisvaikeuksiin ja opettavat mielellään integroituja oppilaita. Ehkä kannattaa siis keskustella vielä nykyisen koulun henkilökunnan kanssa koulun todellisista resursseista. Tuo avustajan tuntimäärä kuulostaa aika surkealta... lapsellasi on oikeus enempään!

Avustaja, joka ihmettelit kommenttiani kavereiden vähyydestä. Pitkän opettajakokemukseni mukaan lapset suureksi osaksi pysyttelevät oman luokan kaveriporukoissa - tai sitten naapurin tuttujen lasten kanssa välitunneilla. Harvempi on sellainen, joka solmisi tuttavuuksia muiden luokkien lasten kanssa kovin helposti. Eivätkä kaveriporukat eivät aina ole kauhean avoimia. Kysyjän tapauksessa ilmeisesti naapurien lapset ovat sitten eri koulussa, jos lapsi siirtyy erityiskouluun.

Itsekin olisin empimättä pienryhmän kannalla,jos lapsella ei ole läheisiä ja lämpimiä kaverisuhteita nykyisellä luokalla ja jos voisin olla varma, että tulevalla luokalla on työrauha. Näissä ryhmissä on varmasti paikkakuntakohtaisia eroja, mutta on myös pienryhmiä, joissa on niin levottomia lapsia, etteivät niissä aina opettajat jaksa, vaan vaihtuvat usein.

Erkkaopen näkemyksessä on asiaa, lapsihan kuitenkin elää normaaliyhteiskunnassa. Ja siellä juuri tarvitaan hyviä sosiaalisia suhteita, jotta saa tuntea kuuluvansa johonkin, on yhteisiä muistoja jne. Mutta ilman avustajaa (4 tuntia on tosi vähän) on totta, että yksi opettaja ei ehdi neuvoa mukautettua. Käytännössä mukautettu jää vaille sitä omaa huomiota.

Sinuna menisin syksyllä katsomaan sitä pienryhmää ennen lopullisen päätöksen tekemistä, punnitsisin lapsen omaa näkemystä, varmistaisin, että omaan kouluun voi palata, jos kokeilu osoittautuu huonoksi. Ja ottaisin yhteyttä kunnanvaltuutettuihin, että avustaja olisi saatava, jos lapsella on siihen lain mukaan oikeus.

Asia, joka vaikuttaa paljon lapsen viihtyvyyteen on hänen oma suhtautumisensa. Jos hän on yritteliäs ja hyväksyy itsensä sellaisena oppijana kuin on, hänen voi olla helppo jatkaa entisessäkin ryhmässä. Jos hän lamaantuu helposti, eikä osaa yhtään edetä omin päin, voi koulunkäynti viidennellä luokalla koitua myös raskaaksi.

Olet tekemässä isoa päätöstä, mutta mikään ei ole peruuttamatonta. Ei kai kukaan voi tehdä noin vaikeaa päätöstä kovin helposti, eli on aivan luonnollista olla epävarma. Nämä näkökulmat, joita yllä on esitetty, ovat kaikki toivottavasti sinulle avuksi. Joka tapauksessa pohdintasi osoittaa, että olet vahva aikuinen ja lapsesi tukena, ja se on varmasti lapsellesi kaikkein tärkein tuki. Niinpä huonoa päätöstä tässä tilanteessa tuskin onkaan.