Heips!
Kuinka usein teillä tapaavat biovanhemmat ja lapset.
Meillä vanhemmat haluaisi tavata 3-4 kertaa viikossa ja olenkin nyt miettinyt että miten se käytännössä toimii. Sotkeeko kamalasti arkirutiineita joihin on juuri opittu.
Ja käyvätkä bit teillä vai kuljetatteko lapsia heidän luo.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Kuinka usein teillä tapaavat biovanhemmat ja lapset.
Meillä vanhemmat haluaisi tavata 3-4 kertaa viikossa ja olenkin nyt miettinyt että miten se käytännössä toimii. Sotkeeko kamalasti arkirutiineita joihin on juuri opittu.
Ja käyvätkä bit teillä vai kuljetatteko lapsia heidän luo.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Antakaa hyvät ihmiset käydä niin usein kun haluavat, kyllä se siitä tasaantuu ajan myötä. Kun biot huomaavat, että saavat tavata.
Minulle oltiin niin ilkeitä, että minua eivät tokat sijarit halunneet tavata ollenkaan. Minulle äitinä jäi haavat sydämeeni.
Kyllä te jaksatte ja luottamus kasvaa ajan myötä bioilla, hyvyys ihmisessä vielä palkitaan ja paha saa palkkansa. Uskokaa vaan.
Onnellista on se kun biot käyvät, ja voihan päivät aina sopia.
Se jotta kokemukseni mukaan, lapseni kun sijarit kielsivät tapaamasta ja järjestivätkin asiat niin, poikani tuli aivan sairaaksi, villitsi koulussa, ei pärjännyt enää missään, mutta kun tapaamiset alkoivat kunnolla, niin poika muuttui, rauhoittui ja kaikista tuli onnellisimpia!
Toivon Teille kaikkea hyvää. Tottakai mielipiteitänne biot kuulevat ja onhan Teillä oikeus omaan elämänrytmiin. Mutta jos ikävä on se surkastuttaa ihmisen sielun hengiltä, eli olkaat hyvät toinen toisillenne, miettikää yhdessä, olkaat viisaita, niin varmasti kaikki käy hyvin.
Kerronpa vielä yhden asian, sen että nyt kun rakas poikani asuu jälleen kotona. Hän siitä päivästä lähtien nyt täällä kotona sanoo joka ikinen ilta mennessään nukkumaan. Hyvää Yötä! Nähdään huomenna! Eikö!
Siis arvaa nyt että mua otti sydämestä, sillin kun hän ensimmäisenä yönä kotona nuo lausui. Eli siitä näkee sen, että hän jo nukkumaan mennessään iloitsee SEURAAVASTA NÄKEMISESTÄ, vaikka se on enää yön yli aamun virkeyteen.
Ajatelkaa nyt millaisella omalla tunnolla elätte jos menette ja alatte vääryydellä estelemään tapaamisia. En sano, että noin olisitte meinanneetkaan tehdä. Mutta tiedämpä tässä lähellä perheen, jossa on sijaislapsia, ja sijarit kehittelivät riidan ja niin on, että biot eivät enää koskaan tapaa. Ja minä kyllä tiedän kuka riidan aloitti. Ja ikinä tämä sijarirouva ei tule sielulleen saamaan rauhaa, kun vei tytöiltä VANHEMMAT. Ja sellaisen asian kanssa on kyllä raskata elää koko loppuelämä, sijarina!
Terveisin: piilipuu ja hyvät yöt, nähdään huomenna!
Lapsia kuultuaan ja lapsen toiveita noudattaen, on sosiaaliviranomaisen sallittava tapaamisia tai annettava huostaanoton syiden niin salliessa vapaat kädet minimimäärän lisäksi sopia sijarin kanssa niin paljon kuin huvittaa. Nämä pitää lukea huoltosuunnitelmassa, jonka sosiaaliviranomainen on tehnyt ja allekirjoittanut. Sosiaaliviranomainen ei voi siirtää tapaamisoikeuksista päättämistä sijarille.
Ei ole hyväksyttävää aiheellisessa huostaanotossa, että kaltoinkohdeltu ja esim. vanhempiensa pahoinpitelemä lapsi ei pääse vanhemmistaan rauhaan. Vastuu tapaamisten tiheydestä ja sallimisesta on sosiaaliviranomaisella, joka on huostaanottoon päätynyt. Jos hän tekee vääriä rajoituksia, hän vastaa niistä. Hänhän tietää syyt, mitä pahaa ja hirveyksiä vanhemmat ovat lapselleen tehneet, kun heiltä lapsen otti. Syy pitää olla rakas ja vakava kun huostaanottoon on päädytty. Jos kaltoinkohdelleet vanhemmat tapaavat lasta 3-4 kertaa viikossa ei huostaanotto käytännössä toteudu.
Meillä on kolme sijoitettua, eri perheistä ja kukin tapaa biojaan kerran kuukaudessa (me kuskaamme lapset) - tai yksi ei tapaa ollenkaan kun biot aina peruvat tapaamiset kerta toisensa jälkeen.
Kuulostaa kyllä aika hurjalta toi 3-4 kertaa viikossa -itse en suostuisi. Turha kuvitella, että saatte lapsen elämän rauhoittumaan jos tapaamisia on noin usein. Mutta, tietty riippuu siitä mitkä syyt aiheuttivat huostaanoton, miten biot reagoivat tilanteeseen jne. Eli, te itse tiedätte mikä teille sopii ja mikä ei, ei sitä kukaan sivullinen voi sanoa :o)
Niin onhan se yhtä häärimistä, jos tapaamisia on 3-4 kertaa viikossa.
Meillä odottelin kiihkeästi sitä sossutätin papereihin omin päin printtaamaa 3:n viikon väliä. Että tulisi se odotettu päivä, mutta sitä ei tullutkaan. Sitä ei järjestetty meille vaikka odotimme. Se venyi ja venyi. Kunnes sossutäti ei enää halunnut muistaa mitä oli luvannut.
Mitää syytä ei meidän puolelta ollut, etteikö olisi voinut järjestää. Sitten se vihdoin järjestettiin. 1½kk päähän. Minun sydämeni oli murtunut ja avokin, sekä poika kiertyi kerälle viereeni kuin kissa, oli siinä koko ajan ja hyräili. Oli itkua molemmilla, siis tätäkö sossutäti halusi, tuo kylmä, julma, tuppisuusossutäti, joka ei koskaan sanonut mitään mihinkään. Ilmeisesti tätä hän halusikin toteuttaa narsistisia taipumuksiaan, käyttää julmuutta ja nauttia siitä.
Sitten tuli uusi sossujohtaja oli kyllä aika erikoinen tapaus, sanoi mulle, että kuule se sossutyöntekijä ei ole koskaan susta tykännyt.
Sossutantan perheessä kuulemieni mukaan oli tapahtunut julma tapaus, sossutantan ollessa lapsi, eli päättelin, että sossutantta halusi purkaa minuun julmuutta.
Sitten seuraava tapaaminen oli taas 1½kk päästä, vaikka kaikki oli mennyt hyvin. Ja tämän tapaamisen sossutantta halusi muuttaa oman kesälomansa takia syksyyn.
Haloo, siis kesälomansa takia! Kun se olisi ollut perjantaipäivä kesäkuun lopussa. Ja sossutantalle alkoi juuri silloin kesäloma.
Tästäkin kirjoitin oikeusasiamiehelle, joka sanoi, että äitiä on tässäkin asiassa uskominen, hänellä ei ole mitään syytä kertoa toisin. Eli sossutantta kidutti minua yrittämällä jättää tapaaminen sanomatta, mikä päivä, vaikka aikaa oli kulunut jo 1½kk. Pitkin hampain sossutäti toi pojan luoksesi, kas kun se oli niin, että sijaistäti oli juuri silloin vaihtunut. Ja tämä uusi ei sietänyt mitään BIOPERHEITÄ.
Tämä sijariperhe oli ottanut poikani adoptiohuumassa. Jota ne nettisivuillaan mainostaakin. Vanhempi pariskunta. Jota edellinen sairastunut sijaritäti mainosti mulle, että älä ala sotaan uutta vastaan, sillä sinä et tiedä millaisia he ovat, he ovat äveriäs perhe. Joka tekee kuin haluaa.
No, sinä päivänä sitten vietiin poikani äveriäsperheeseen ja alkoikin edellisen sijarin lupaama tapaamisenesto.
Eli kului 4kk seuraavaan taisteltuun tapaamiseen, josta sossutantta tämä tuppisuu sai eduskunnan oikeusasiamieheltä muistutuksen.
Tätä tapaamisenestoa tuki ja järjesteli tuon äveriäsperheen työnohjaaja, joka on täysin ostettavissa, yksityinen kuin on!
Tähän asiaan EI ULOTU nykySuomen oikeusjärjestelmässä eduskunnanoikeusasiamiehen palvelu, ELI EN VOINUT VALITTAA HÄNESTÄ, koska on YKSITYINEN.
Sitten kun viimein tapaaminen järjestyi 4kk päästä, joulun poikani vietti tietenkin äveriäsperheessä. Kun hän tuli silloin 4kk tapaamiselle, poika oli aivan omituinen istui vain hiljaa äitinsä, piilipuun pöydänääressä ja availi joululahjoja, ääni oli hiljainen ja liike hidasta. Silloin oli alkanut äveriäsperheen "omalääkitys", mistä olen kirjoittanut saaden suuren sodan täällä. Tuo äveriäsperheen sijariäiti työskentelle kehitysvammalaitoksessa, myy luontaistuotteita, ei ole koskaan tullut toimeen kuulemma työtovereidensa kanssa, siksi on iltavuoroissa töissä ja yöllä, ettei tarvi niin toimiakaan kehitysvammaispalvelun muiden työntekijöiden kanssa kun ei tule kerran toimeen.
Niitä jotain lääkkeitä, joita ei minun annettu selvittää, mitä pojalleni syötettiin, kielsi tuppisuusossutäti meidän lastenpuolenterveydenhoitajaa, että niitä EI SELVITETÄ.
Joten se jäi salaisuudeksi, mikä kumma se olisi ollut jos tämä äveriässijari olisi syöttänyt jotain rauhoittavia lääkkeitä, mitä epäilin, pojalleni. Uskon, että hänellä oli pääsy lääkkeisiin. Ja kun poikani reagoi vakavasti pitkien tapaamisvälien takia, ei menestynyt koulussa, ei välittänyt koko koulunkäynnistä, marssi ulos siellä sijaritädin paikkakunnan koulusta keskellä tuntia.
Kun EI PÄÄSSYT OMAAN KOTIINSA enää, VAIKKA SYYTÄ EI OLLUT!
Se äveriässijaritädin menetelmä EI TOIMINUT, vaan poikani JOUTUI äverikkäältä SAIRAALAAN, PSYKIATRISELLE OSASTOLLE. Jossa oltiin ihan HALOO, IHAN PIHALLA, ETTÄ MISTÄ TÄMÄ JOHTUU..!!
Niin, mistähän se JOHTUI.
IKÄVÄÄN meinasi kuolla henkisesti PIILIPUUN POIKA!!
Sitten kun tapaamiset SAIRAALAJAKSON jälkeen aina vain näyttivät jatkuvan, KUN TUPPISUUSOSSU OLI SAANUT MUISTUTUKSEN EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELTÄ.
Siis tarkoitan sitä, ETTÄ TUPPISUUSOSSUN OLI PAKKO ALKAA JÄRJESTÄÄ TAPAAMISIA, vaikka ÄVERIÄS-SIJARIPERHE ei halunnut.
Joten ALKOI äveriäs-sijariperheellä SOTA SOSIAALIJOHTAJAN KANSSA!
Mutta SOSIAALIJOHTAJAN silmille ei hypitä.
No, MITÄ TEKI ÄVERIÄS-SIJARIPERHE, se kirjoitti UHKAKIRJEEN SOSIAALILAUTAKUNNALLE, ETTÄ JOS PIILIPUUN POIKA SAA MENNÄ TAPAAMISELLE KOTIINSA, niin takaisin HEILLE EI OLE TULEMISTA. Ja he irtisanovat itsensä. No, SOSSUJOHTAJA EI TIETENKÄÄN TUOHON SUOSTUNUT, vaan tapaamisia järjestettiin ÄVERIÄS-SIJARIPERHE irtisanoi SITTEN ITSENSÄ YHTEENSÄ KOLME (3) kertaa, joo, luit oikein!
Ja kolmannen IRTISANOMISEN JÄLKEEN piilipuun poika heitettiin laitokseen. TÄHÄN ASUMISKOTIIN, jossa sanoi JOHTAJA, ETTÄ NOUSEE KYLLÄ TUOLILLE SEISOMAAN JOS PIILIPUUN POIKA EI PÄÄSE PIAN KOTIIN.
Mutta kuinkas ollakaan ASUMISKODISSA OLI JUURI SILLOIN hieman liian vähän "SIJOITETTUJA".
Ja tämä TATUOITU asumiskodinjohtajatar ALKOI JUONIA POIKANI SIJAISPIDON JATKAMISELLE.
PIILIPUUN pojalla on mustatsilmänalukset, TÄLLÄ HÄN NRO:1 KOKOUKSESSA kunnantalolla riisti POJALTA KOKONAAN POIS PÄÄSYN ASUMISKODISSA.
Arvatkaas ETTÄ SUPLIKAS-SUISELLA PIILIPUULLA OLI HENKISESTI HAUSKAA, KUN ASUMISKODIN JOHTAJAN TYÖNTEKIJÄT SIELLÄ PÄÄALASPÄIN ISTUEN KÄRPÄSENKAKKAKUNNANTALON -kokoushuoneessa JULISTIVAT KILPAA JOHTAJANSA mukaan, että : "Joo`o kyllä on mustat silmänaluset.
Sitten PIILIPUUN POIKAA YRITIN joululta uudestaan KOTIIN.
Tuo SOSIAALIJOHTAJATAR, JOLLA OLI YKS AINUT PAHA VIKA, SE ETTÄ HÄN EI OSAA PÄÄTTÄÄ. HÄN TEKI JOULULTA PÄÄTÖKSEN ETTÄ : "Huostaanottoa en lopeta, vaikka syytä ei ole!.
Koska PIILIPUU EI TEE ASUMISKODIN KANSSA YHTEISTYÖTÄ.
ELI MINÄ PIILIPUU TUOHDUIN, KUN TATSKA-JOHTAJA seuraavassa KOKOUKSESSAMME väitti. että PIILIPUUN POIKA NÄYTTÄÄ VÄSYNEELTÄ.
Miksiköhän PIILIPUUN POIKA NÄYTTI VÄSYNEELTÄ, SIKSI KUN HÄNELLE OLI MÄÄRÄTTY ADHD-LÄÄKITYS.
Alkoi taistelu: PIILIPUU VEI POIKANSA LÄÄKÄRIIN PYHIEN AIKANA, JA KATSOKAAS VAIN, VIISAS LÄÄKÄRI KIRJOITTI TODISTUKSEN.
TODISTUKSESSA LUKEE, ETTÄ LÄÄKE ON RANKKA, JA SE AIHEUTTAA ALUKSI VÄSYMYSTÄ, ENNEN KUIN ELIMISTÖ tottuu siihen.
MUISTUTIN SEURAAVASSA KOKOUKSESSA tatska-JOHTAJAA, ETTÄ sanoit, itse että JOS PIILIPUUN POIKA EI PÄÄSE KOTIIN, NOUSET TUOLILLE SEISOMAAN.
Arvatkaas kun PIILIPUUTA HENKISESTI NAURATTI, kun ASUMISKODIN-TATSKA-JOHTAJA SANOI VALEHDELLEN: ETTÄ HÄN EI OLE KOSKAAN NOIN SANONUT, ja nuo sanat eivät ylipäätäänkään sovi hänen suuhunsa.
Sitten jos palaamme perusaiheeseen ELI TAPAAMISIIN, niin, SIINÄ KÄYTTI tatska-ASUMISKODINJOHTAJATAR, myös sitä, ETTÄ ÄITI EI OLE SOITTANUT ENÄÄ HEILLE.
MIKSI olisin, valehtelijapaikkaan SOITTANUT.
ME olisimme halunneet jo huostan loppuvan, ja poika kotiin, jo aikapäivää sitten.
MUTTA VAROKAA TÄTÄ TATUOITUA PARISKUNTAA JOKA PITÄÄ ASUMISKOTIA. HE OVAT RAHANAHNEITA IHMISIÄ, JOTKA MUKA VÄITTÄVÄT, ETTÄ TÄMÄ JOHTAJA PUOLLUSTAA OIKEUTTA- ELI OLI KYLLÄSTYNYT KATSOMAAN, KUN MOMMOT PANNAAN RIVIIN ODOTTAMAAN PYLLYNPESUA, ELI SIINÄ HE SITTEN RIVISSÄ ALASTOMINA TUOLILLA ISTUEN ODOTTAVAT PESUA.
Eli tämän jutun TÄMÄ ASUMISKODIN-TATUOITU JOHTAJATAR KERTOO KAIKILLE: HYVYYDESTÄÄN KUINKA HÄN HALUSI ALKAA TEHDÄ MAAILMAA PAREMMAKSI.
MINULLE HÄNEN TATUOITU, MIEHENSÄ KERTOI, KUINKA HEILLÄ OLI LOMAOSAKKEITA KATINKULLASSA, JA KUINKA HE JOUTUIVAT NE RAHAVAIKEUKSIEN TAKIA MYYMÄÄN.
ELI VAROKAA NÄITÄ KAHTA, ASUMISKODIN JOHTAJATAR ei liiku SUORASUU-MIEHENSÄ KANSSA KODEISSANNE, VAAN HÄN OTTAA SEN MIEHEN, OHJAAJAN MUKAANSA, JOKA MUKA PSYYKKAA SITTEN TEITÄ, JA JUONII YHDESSÄ JOHTAJATTAREN KANSSA.
Kuhnuri-mehiläinen PUOLLUSTAA TÄTÄ kuningatar-mehiläistä AINA VIIMEISEEN ASTI, miksikö, siksikö kun tämä KUHNURI ON AINUT JOTA EI LOMAUTETA, PAHOINAPÄIVINÄ, ELI KUN PORUKKAA ON ASUMISKODISSA LIIAN VÄHÄN. SIIS HOIDOKKEJA.
Eli HÄN, KUHNURI, jolla tuntuu puheissa olevan aina välillä JOHTOTÄHTI, MUTTA KÄYTÄNNÖN TÖISSÄ SE KATOAA, ELI LOPPUJENLOPUKSI aika mitäänsanomaton TYÖNTEKIJÄ HÄN ON!
Pitäkää vain ARVOISAT sijarit hyvät yhteistyöt BIOPERHEIDEN KANSSA, sillä minä takaan PIILIPUUNA SEN ETTÄ SE KANNATTAA, työskennelkää lasten parissa OIKEUDENMUKAISESTI, ANTAKAA LAPSET TAVATA VANHEMPIAAN, SILLÄ SILLOIN VÄLTYTTE SAIRAALAREISSUILTA, SILLÄ EI TIEDÄ KUKA SYSTEEMISSÄ KEKSIIKIN, ETTÄ LAPSI LAITETAAN SAIRAALAAN. Siellä sitten teillä alkaa ravaaminen, JA LOPPUTULOSTA EI ARVAA MIKÄÄN.
Kun SAIRAALAT EIVÄT HALUKKAASTI KIRJOITA OIKEITA DIAGNOOSEJA "HUOSTA"-LAPSILLE.
Sillä he ovat LAINSUOJATTOMIA, LASTENSUOJELULAIN-NIMISSÄ!
Tsemppiä, ketjun LOITTAJALLE!
Terveisin: piilipuu ja poika
Minusta tuo kuulostaa kyllä paljolta. En usko että saatte lasta asettumaan ja arkea sujumaan tuolla määrällä. Minusta oleellista on se , onko sijoitus toistaiseksi vai määräaikainen, lyhyt sijoitus. Jos on lyhyt, niin ehkä silloin tuollainen tapaamistiheys perusteltua. Muulloin ei.
Helinä tuolla penäsi sijoituksen syistä. Jos sos. tietää ,että on ollut väkivaltaa tms. niin silloinhan tapaamiset on automaattisesti valvottuja.
Tapaamisten tiheys riippuu niin paljon bioista. Bio joka pystyy tukemaan lapsen sijoitusta, ja antaa lapselle LUVAN olla onnellinen sijoitusperheessä, ei vaurioita lasta ja lapsen arkea.
MUTTA nämä TOISET BIOT jotka "taistelee"
lapsestaan ja lapsen KUSTANNUKSELLA. Jos satutte saamaan sellaisen , ja tapaamiset 3-4 kertaa viikossa, niin hyvästi( lapsen kannalta) onnistunut sijoitus.
Meillä yksi tällainen tapaus. Lapsi tapaa kerran kk, ja joskus tuntuu että se on ihan liikaa. Lapsi raasu on kuin Zombi kun tulee kotiin. Toistelee bion sanoja,Ja imee sisäänsä bion katkeruuden.
Tapaamisoikeus ei ole sijareiden vallassa.
Kyllä se käytännössä on. Tästä olen tapellut, mitään tukea en ole sossulasta saanut siinä, että tapaamisia on oltava niin kuin sossu on päättänyt. Sossu ei halua valvoa omia päätöksiään. Apua ja tukea ja ohjeet sain yksin- ja yhteishuoltajien liitosta. Nyt asia on edennyt, eikä suinkaan sossun kautta vaan aivan muiden viranomaisten kautta lähti etenemään.
Sossu mielellään antaa sijareille vallan ja tyytyy sijareiden päätöksiin. Niin asia käytännössä toimii. Sijarit tekevät vieraannuttamistyötä, mikä on mieleisairaan ihmisen puuhaa, diagnosoidun tai diagnosoimattoman, mutta hullun joka tapauksessa.
Mutta Helinä, totuushan se on se piilototuus, että si sosiaali se häärää ja sijariäiti määrää (luetaan=yrittää).
Eli TÄSTÄHÄN SEN SUORAAN NÄKEE, TÄSTÄ SIJARIÄIDISTÄ, JOKA KETJUN ALOITTI, että hän heitti tuollaisen 3-4x/vkk:ssa, että saisi muut SIJARIÄIDIT JA ISÄT kirjoittamaan tänne hänelle vinkkejä, miten pääsee MÄÄRÄÄMÄÄN SOSIAALIA!
Meidän silloinen ÄVERIÄS-SIJARIÄITI hyppäs SAIRAALASSAKIN, määräilemässä, mitä tohtorisetä, kirjoittaisi. Käv nyrkkiä siellä puistelemassa, että BIO-ÄITI EI ENÄÄN IKINÄ SAISI NÄHDÄ POIKAA.
Ja sairaalan lääkärikin huusi minulle puhelimeen, että hän se on joka määrää, aluksi hän sanoi, että tämä HUOSTA-asia ei kuulu mitenkään hänelle.
Sitten kävi niin, että lääkäri kyseli minulta kaikkia, kirjoitti kaikki toisin paperille kuin sanoin, ihan KÄÄNTÄEN. Minä soitin SAIRAALAN JOHTAJALÄÄKÄRILLE. (Sain neuvoja, tuntui uskovan minua, kun sanoin, että on kirjoitettu RIVI RIVILTÄ, JUURI PÄINVASTOIN KUIN OLEN KERTONUT).
ELI KUN LÄÄKÄRI HÄPÄISI PERHETERAPEUTIN KANSSA ITSENSÄ, kun lupasin viedä asian lakiin.
Niin kaikkien valehteluiden jälkeen TÄMÄ LÄÄKÄRI EI KEHDANNUT ENÄÄ OTTAA TOISTA KERTAA PIILIPUUN POIKAA OSASTOLLE, KOSKA EI PYSTYNYT KOHTAAMAAN PERHETERAPEUTIN KANSSA MINUA, OLISIHAN SE HEILLE VAIKEAA OLLUTKIN KUN TIESIVÄT ETTÄ MINÄ TIESIN, ETTÄ SAIRAALAN JOHTAVA YLILÄÄKÄRI TIESI, ETTÄ HE OLIVAT YRITTÄNEET MIELISTELLÄ SIJARIÄITIÄ.
Ja sai heidät kirjoittamaan valheellisesti papereihin.
Eli NÄMÄ SIJARIÄIDIT JUOKSEVAT KIELI VYÖNALLA SEN ASIAN PERÄSSÄ, ETTÄ TARVITSISI OLLA BIOJEN KANSSA MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN TEKEMISISSÄ, JOSKAAN EI LAINKAAN.
Minä olen vakavissani, todella pahoillani kokemuksestani, miksikö, siksi, kun SAIRAALAN LÄÄKÄRI noudatti SIJARIN TAHTOA, JA KIRJOITTI PAPERIN, ETTÄ PIILIPUUN POIKA SAISI TAVATA VASTA ½-VUODEN PÄÄSTÄ PIILIPUUTA, JA tämä teksti vielä jatkui kirjoituksella, JOS EI LAINKAAN.
Eli aluksi sairaalanlääkäri, joka oli ulkomaalainen maasta, jossa tapahtuu naisille vähän sitä sun tätä, aluksi ilmaisi, ETTÄ EI TULE SEKAANTUMAAN TÄHÄN PUOLEEN ASIASTA, muutta sijariäiti alkoi HALLITA SAIRAALAA. lOPPUTULOS OLI SE, JA SE MENI OIKEIN, PAHA SAI PALKKANSA, sijariäiti lopetti homman, sairaala ei ottanut häpeissään enää vastaan poikaani.
Aika harvinaista VAI MITÄ, kun sairaalan YLIHOITAJA SANOI, ETTÄ HEILLÄ EI OLE TILAA PIILIPUUN POJALLE, JA HÄN EI KERRO MIKSI?
Siis näin kummallisessa PUHELINKESKUSTELUSSA EN OLE KOSKAAN OLLUT.
Siis sijarivanhempien täytyy myös muistaa, että KUN ALKAAVAT JUONITTELEMAAN, SIITÄ VOI TULLA HEILLE KALLISJUTTU!
Kaikki ei ole samanlaisia yhtä HÄLLIÄ, eli helliä VIOJA, ON TOSI OIKEUTENSA TUNTEVIA BIOJA JA HE EIVÄT AINA KATSO HYVÄLLÄ SIJARIPERHEEN JUONITTELUJA HEITÄ JA HEIDÄN LAPSIAAN VASTAAN.
Meillä itse SOSIAALILAUTAKUNNAN JÄSEN IHMETTELEE, KUN EN VIENYT LAKIIN NÄITÄ ASIOITA. Mutta ehkä tulen täällä AUTTANEEKSI IHMISIÄ, JOTKA OVAT KORJANNEET ELÄMÄNSÄ, SILLÄ KAIKKI JOHTUU JOISTAIN ASIOISTA JA JOS TODELLA HALUAA KORJATA ASIANSA, SAADA LAPSENSA TAKAISIN, NIIN HEITÄ HALUAN AUTTAA.
Terveisin: piilipuu
Jatkan vielä, että hyvät IHMISET, lukekaa Toniak:in kertomusta Päijät-Hämeen Sairaala-kokemuksesta. Siis minä USKON TÄYDELLISESTI TONIAK:in KERTOMUKSEEN. Ja kyllä on tosi kummallista, jos SUOMESSA EI PÄÄTTÄJÄT ala REAGOIMAAN näihin KOVIIN ASIOIHIN, mitä biot saavat kokea, joilla muutenkin on vaikeaa, jos lapsilla on jotain POIKKEAMAA!!
Olenhan minäkin lukenut, mitä vääryyksiä lapsia ja perheitä kohtaan tapahtuu, joskus näitä juttuja lukee ihan sydän karrella. Joskus ei rohkeus riitä edes lukemaan, vaan pitää kerätä voimia ja uskaltautua kohtaamaan niitä kirjoituksia uudemman kerran, niin ahdistavaa luettavaa se on.
Halusin kirjoittaa tuolle aloittajasijarille, että hänen ketjunsa on turha, koska hän on aloituksesta päätellen saanut jostain Pride-koulutuksesta ilmeisesti harhakäsityksen, että sijareilla olisi jotain sanavaltaa biovanhempien tapaamisoikeuksiin. Lain mukaan heillä ei ole. Ihme, ettei asiaa ole selvitetty Pride-koulutuksessa kun tuollaisia väärinkäsityksiä omasta vallastaan jää aloitteleville sijareille. Haloo, KUULEEKO PRIDE.
Sen verran on sijareilla sananvaltaa,että jos heti alkumetreillä selviää esim. tuollainen tapaamistiheys, voi siinä vaiheessa jättää k.o lapsen ( ja tässä tapauksessa näköjään myös biovanhemmat) ottamatta. Jokainen sijaisvanhempana toimiva tietää, että 3-4 krt/vko
on aivan mahdoton juttu. Homma ei voi toimia.
En ihan eri juttu jos lapsi on isommassa yksikössä, kuten ammatillisessa perhekodissa, kuin sijaisperheessä. Silloin tapaamiset voi olla tiuhempaa.
Huoltosuunnitelmapalaverissa kyllä kuunnellaan myös sijareita. Ei sijariltakaan voi KOHTUUTTOMIA vaatia...
Missä vaiheessa ulkopuolisesta sijarista tulee asianosainen ja jopa oman etunsa ajaja toisen aikuisen lapsen huostaanottoasiassa. Tämä olikin mielenkiintoinen tieto. Ai sijareita kuullaan huoltopalaverissa ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa biologisen perheen oikeuteen tavata toinen toisiaan. Tämä on järkyttävää. Tämmöinen biologisen perheen perusoikeuksien alistaminen ulkopuolisen siviilin mielipiteen alle ei voi oikeusvaltiossa tapahtua. Oikeesti. Kyseessä on perusoikeuksiin kajoaminen näitä tapaamisia määrättäessä, ja niihin saa puuttua vain virkavastuulla toimiva henkilö ja vain lastensuojelun asiakkaiden tarpeiden mukaan. Jos ei kelpaa, niin sijari jättää kyseisen lapsen väliin. Ei missään perheen perusoikeuksien toteuttamisessa ruveta neuvottelemaan ulkopuolisen siviilihenkilön kanssa ja häntä myötäilemään. En voi uskoa tuota.
Mutta, näinhän se on, kun telkussa sijari-isä kertoili, että eivät he tämän homman ottaneena heti ALUKSI tajunneet, että HE OVATKIN AVANNEET NYT OVET OMAAN OLOHUONEESEENSA MYÖS BIOLOGISILLE VANHEMMILLE.
Meinaatko, että puhui PALTTURIA? (Skeptinen huomautus).
Meillä on toiselle vanhemmalle sovittu hänen toiveensa mukaisesti kerran viikossa meillä tai jos haluavat jonnekin tästä lähteä, ok. Koska vanhempi ei osannut viikonpäivää sanoa, kirjattiin sopimukseen, että soittaa paria päivää aiemmin ja kysyy sopiiko meille. Tämä siksi että meidän ei tarvitsisi perua jo sovittuja menoja. Vierailu myötäilee meidän rytmiä eikä siitä ole lapselle minkäänlaista haittaa, päinvastoin. Huonopuoli on että läheskään jokainen tapaaminen ei ole toteutunut, mutta sille en voi mitään.
Sovi vierailuaika sen verran aikaiseksi, että lapsi ehtii rauhoittua ennen iltapuuhia. Jos tapaamiseen voi yhdistää lapsen ulkoilun tai harrastuksen, mikäs sen parempaa kaikille.
Kannattaa sopia, miten kauan odotatte, jos vanhempaa ei kuulukkaan tapaamiselle. Odottaminen on tosi kurjaa lapselle ja tietysti teillekin.
joka toisen viikon ja koulujen aikana jokatoisen viikonlopun pe-su.Valtava ikävä molemmin puolin on aina vuodesta toiseen.kaikki lomat menneet hyvin ja sopimusten mukaan.Onneksi jokapäivä saamme puhua puhelimessa ja kirjoittaa joka päivä,
Miksei lasta päästetä kokonaan kotiin. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että jatkuva kahden kodin välillä seilaaminen ihan melkein fifty-fifty kuten tuossakin, on jo rasittavaa ja repivää lapselle. Tuohan jo osoittaa, että kotona ei ole vaaraa, kun siellä voi olla noin paljon ja onnellisena kun vaan sallitaan. Ikävä ja jatkuva lähteminen enää tuossa vaiheessa aina uudestaan ja uudestaan sijareille rassaa lasta ja täyttää liikaa hänen ajatuksiaan. Eihän huostassapidon syytä tuossa voi enää olla.
Hellu se on aina vastaan . Jos kerran kuussa tavataan, niin on liian vähän. Jos tiheämmin ,niin rasittaa lasta.... Päätä jo Hellu kantasi. Sinua ei ota kukaan tosissaan kun olet aina vastaan kaikkea, ja pyörrät mielipiteitäsi itsellesi sopivimmaksi kuin poliitikko... Seiso sanojesi takana kuin NAINEN .
mutta täällä netissä et pysty ketään komentelemaan. Kukaan ei ota sinua tosissaan eikä kukaan tottele sinua. Hahahah.