Ajattelin kysyä itseäni kauan vaivannutta asiaa.. Mielellään ottaisin vastaan asiallisia mielipiteitä ja kommentteja. Joskus aikoinaan kun aloin miettimään kissaa lemmikiksi luulin, että paras vaihtoehto on sellainen, että kissa pääsee ulkona mielensä mukaan seikkaileen. Äkkiä ajateltua tuo tuntui viisaalta. Asiaa paremmin tutkittuani, muistaakseni eläinsuojeluliitto/joku tämän tapainen sanoi, että he toivoisivat ettei kissat pääse ulkona liikkumaan vapaana. Kuolevat jäädessään auton alle ja muuta tämän tapaista.
Kissan sitten kuitenkin hankin ja myöhemmin vielä toisenkin ja kovasti ovat kavereita. Se mikä minua on mietityttänyt, että ovatko he onnellisia. Nimenomaan onnellisia kun eivät pääse ulkona käymään. Osaavatko kaivatakaan kun koskaan eivät ole päässeet vapaasti siellä liikkumaan? Kumpaakin kissaa yritin opettaa valjaissa käymään ulkona, mutta totesin että paikka missä asun on vaan aivan liian meluisa käyttää kissaa ulkona. Kamalasti tuntu tulevan stressiä niistä käynneistä, tosin ei ne mitenkään reagoineet, hetken aikaa ulko-ovesta pysyivät kaukana. Ei sen kummempaa. Kerrostalossa asun, joten pitäisi mennä portaatkin alas ennenkuin pääsee pihalle. Valitettavasti ei ole mahdollista käydä missään mökilläkään tai muualla niitä ulkoiluttamassa, kun semmosta ei ole.
Tein vaan semmoisen päätöksen, että turha niitä autoja on mennä pelkäämään sinne ja muita ihmisiä, kun selvästi pelotti liikaa. Parvekkeella kissat kyllä on, kun voi pitää verkon takia niitä hyvin siellä. Aina vaan kuitenkin sydäntä kouraisee kun ne kurkkivat ulos autoja ja lintuja mielenkiinnolla.. että teinkö väärin kun en jatkanut kissojen opettamista niillä valjailla.
Mielestäni kissani näyttää ja käyttäytyy ihan onnellisesti, jos noin voi sanoa. Tietenkin kissani tunnen hyvin ja siihen olenkin lohduttautunut - kyllä tuntisin ja tietäisin jos olisi liian vähän virikkeitä. Leikin niiden kanssa paljon ja keskenään leikkivät paljon.
Voi sanoa, että minulla on (ainakin tähän asti) käynyt hyvä tuuri. Ihanan luonteiset katit ja niin kiltit. Kissat on olleet todella terveitä, mitään ongelmia ei ole koskaan oikeastaan ollut ja tekemistä riittää kyllä.
Niin mitä mieltä olette?
Kissan sitten kuitenkin hankin ja myöhemmin vielä toisenkin ja kovasti ovat kavereita. Se mikä minua on mietityttänyt, että ovatko he onnellisia. Nimenomaan onnellisia kun eivät pääse ulkona käymään. Osaavatko kaivatakaan kun koskaan eivät ole päässeet vapaasti siellä liikkumaan? Kumpaakin kissaa yritin opettaa valjaissa käymään ulkona, mutta totesin että paikka missä asun on vaan aivan liian meluisa käyttää kissaa ulkona. Kamalasti tuntu tulevan stressiä niistä käynneistä, tosin ei ne mitenkään reagoineet, hetken aikaa ulko-ovesta pysyivät kaukana. Ei sen kummempaa. Kerrostalossa asun, joten pitäisi mennä portaatkin alas ennenkuin pääsee pihalle. Valitettavasti ei ole mahdollista käydä missään mökilläkään tai muualla niitä ulkoiluttamassa, kun semmosta ei ole.
Tein vaan semmoisen päätöksen, että turha niitä autoja on mennä pelkäämään sinne ja muita ihmisiä, kun selvästi pelotti liikaa. Parvekkeella kissat kyllä on, kun voi pitää verkon takia niitä hyvin siellä. Aina vaan kuitenkin sydäntä kouraisee kun ne kurkkivat ulos autoja ja lintuja mielenkiinnolla.. että teinkö väärin kun en jatkanut kissojen opettamista niillä valjailla.
Mielestäni kissani näyttää ja käyttäytyy ihan onnellisesti, jos noin voi sanoa. Tietenkin kissani tunnen hyvin ja siihen olenkin lohduttautunut - kyllä tuntisin ja tietäisin jos olisi liian vähän virikkeitä. Leikin niiden kanssa paljon ja keskenään leikkivät paljon.
Voi sanoa, että minulla on (ainakin tähän asti) käynyt hyvä tuuri. Ihanan luonteiset katit ja niin kiltit. Kissat on olleet todella terveitä, mitään ongelmia ei ole koskaan oikeastaan ollut ja tekemistä riittää kyllä.
Niin mitä mieltä olette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa olen ajatellut minäkin. Asuin aiemmin v.2000 kerrostalon alakerrassa ja silloin kissani olivat vielä vapaana. Pian tulikin sääntö, että kissat oli suljettava sisälle. Kyllä se sydäntä riipasi opettaa silloiset kaksi narttua ja kaksi kollia sisäkissoiksi (olivat leikattuja). Hiekkalaatikon kanssa ei ollut ongelmia, kun sellainen meillä oli vaikka kissat olivat myös ulkona. Kuukausi naukumista ja silmiin tuijottelua.. miksi? et laske meitä ulos? etkö enää ymmärrä mitä haluamme kun oven edessä itkemme ja jalkaasi puskemme?
Onneksi pian muutin ja sain asunnon johon pystyin pihalle tekemään pienen ulkoiluhäkin. Sellanen n. 3 metriä pitkä ja kaksi metriä leveä ja korkeutta n. 2 metriä. Eihän se ulkoilua oikein korvaa mutta parempaan en pystynyt. Nyt ainakin näyttää, että kissat ovat onnellisia.
Uskon kuitenkin, että kissa olisi onnellisempi jos se saisi vapaana hiiviskellä tutkia maailmaa. (tosin voisi olla kohtalokasta) Onneksi kuitenkin kissa, joka syntynyt sisäkissaksi ei varmaan niin paljon ulos osaa kaivata kun ei teidä millaista se on. Tai ehkä sydämessään, kun kissa on vapaa sielu.
Niin ja piti lisätä, että asun isossa kaksiossa, joten onneksi sentään tilaa on.
Ikävä tilanne kyllä tuommoinen, että pitää pakosta opettaa sisäkissaksi. Ei kaikelle vaan voi mitään, joskus asiat ei mene niinkuin haluaa. Totta kai itsekin asuisin maalla ihanassa talossa jossa kateilla ois turvallista reviiriä. Kaikkea saa kyllä haluta ja toivoa.
Kissasi vaikuttavat ihan tyytyväisiltä ja ovat varmaan onnellisia kun heillä on seuraa. Oletko kokeillut valjastelua iltaisin kun ulkona on rauhallisempaa? Olen lukenut muiltakin palstoilta, että kissoja ulkoilutetaan illalla kun vähemmän liikennettä ja muuta hälinää. Ja kerrostaloissa ihmiset kantaa kissoja kopassa alas ulkoilemaan, monikaan kissa ei tykkää kun käytävässä kaikuu jne. Onko sinulla autoa että pääsisit metsään tms. kissojen kanssa? Tietty kun/jos innostuvat valjastelusta, saattavat alkaa huutaa ulos, mikä taas ei ole kenellekään kivaa. Osaat varmasti itse parhaiten arvioida ovatko kissasi onnellisia. Ja kissathan ei tosiaan ehkä osaa kaivata ulkoilua ja parvekeulkoilu niille riittää.
olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen että kissan on ihan hyvä olla myös sisällä.
Minusta on suorastaan vastuuntunnotonta päästää kissa taajamassa ulos vaikka se sallittua onkin. En voisi elää jos en tietäisi missä oma söpöläinen vaeltaa...