kihlauksen siirtyminen

Ensinnäkin.. kihlauksen ei tarvitse olla mikään suuri juhla, vaan häiden enemmänkin sitten satsataan normaalisti.

Kait nyt ymmärrät itsekin, että miehesi jänistää?
Ei tuossa ole selvästikkään kyse mistään "rauhallisemmalla ajalla sitten"-jutusta, vaan ihan rehellisestä epäröinnistä.. tai siis epärehellisestä lähemmäs.

Työkiireet yms. ei estä kihlautumasta ollenkaan.

Ymmärrän jos häitä siirrellään "parempaan ajankohtaan".. jos siis juuri niitä työkiireitä tai kriisiä kotona löytyy.
Mutta jotenkin tuntuu hassulta, että aikuiset ihmiset ensinnäkin sopii etukäteen menevänsä kihloihin "siihen ja siihen" ajankohtaan.

Kihlaukseen ei tarvitse sopia minkään maan päivämääriä, ellette siis sitten halua sormukseen tiettyä päivämäärää.

Kai ymmärrät itsekin, että miesystäväsi luultavasti siirtää loma-aikaankin sitä kihlausta?

Ymmärrän jos hohto menee kokonaan. Ei tuollaista venkslaamista jaksa.
Minäkin miettisin suhdetta tuossa vaiheessa.

On kokemuksia, mutta ei moisia sitoutumiskammoisia sellaisia. Meillä mies kosi ihan keskellä arkipäivää ja sen suurempaa aikailematta paremmalle ajalle.

Oletko ihan rehellisesti sitä mieltä, että mies edes muuttaa luoksesi, kunhan lapset lähtee?
Omituista yleensäkin.. eikö hän tule lapsiesi kanssa toimeen? Kannattaa tämäkin miettiä ennen kuin sitoutuu tosissaan.. saattaa tulla ongelmia, jos lapsesi ja mies ei tule toimeen keskenään. Kai lapset sinulle on tärkeimpiä.

Häihin sitten satsatkaa todella. Elkää kihloista repikö stressiä.
Tämä on vaan sitten minun mielipide.. jotkut saattaa toki haluta pitää isot juhlat ja kaikki tavallaan.

Onnea silti tuleviin häihin!

Toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi, ja silloin ollaan kihloissa. En ymmärrä miksi siihen tarvitaan "loma-aika" tai ylipäänsä mikään tietty aika. Sormukset voi ostaa sitten, kun on sopiva hetki, jos ylipäänsä sellaiset haluaa.

Itse olen seurustellut kolmisen vuotta miesystäväni kanssa. Alku huumassa mies lupasi kihloja jo seuraavaksi kesäksi elikä silloin noin puolen vuoden päähän. No, eipä näkynyt sormuksia, enkä kyllä vielä silloin olisi niitä halunnutkaan. Mikäs kiire tässä nyt on? Puolisen vuotta sitten rupesin tosissani miettimään kihloja, että suhteen pitäisi niin sanotusti edetä seuraavalle tasolle. Silloin sain mieheltänivastauksen, että mikäs kiire tässä nyt on? Kerroin mielipiteeni, että nyt olisi sopiva aika edetä. Olimme erossa hetken ennen tätä keskustelua. Kun palasimme yhteen halusimme tehdä sen aluksi hiljaisuudessa, rauhassa muiden ihmisten kyselyiltä, varsinkin anoppini. Anoppi ei nyt tiedä, että olemme olleet yhdessä jo melkein vuoden. Anoppi meinasi tehdä mut hulluksi uteluillaan ja jatkuvalla soittelullaan ja ollaan siksi sovittu ettei hänelle kerrottaisi. Nyt aikaa on mennyt paljon enemmän kuin kuvittelimmekaan. Juttelimme kihloihin menosta ja sovimme, että se tapahtuu pian. Ensin pitäisi vaan kertoa meistä anopille. Vai oliko tämä syy jälleen kerran siirtää kihloja. Mulla on samoja tuntemuksia, kuin sinulla. Tuntuu että se olen minä ketä nyt vedetään talutushihnassa eteenpäin. Mieheni on tosin ollut jo kaksi kertaa kihloissa, ehkä se vaikuttaa asiaan. toisia neuvoisin kunnioittamaan itseään ja pistämään mieheen vauhtia. Mutta en voi sitä oikein tehdä, kun en itsekään oikein ole siinä onnnistunut.. Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää.