Hei! Haluaisin kuulla mielipiteitä ja neuvoja ihmisiltä, jotka tietävät koirista enemmän kuin minä. Olen jo pitkään ja hartaasti ajatellut koiran ottamista ja nyt elämäntilanne on sellainen, että se pennun hankkiminen olisi mahdollista. Kotonani on ollut kissoja, mutta koirista minulle ei ole omakohtaista kokemusta. Lähipiirissä niitä on kuitenkin ollut eli jonkin verran kokemusta minulla on. Lähinnä minua mietityttää, mikä rotu olisi minulle sopivin. Asun avopuolisoni kanssa kerrostalossa, joten joku pienehkö koira olisi varmasti tähän asuntoon sopivampi. Haluaisin harrastaa koiran kanssa agilitya ja tehdä toisinaan pitkiäkin lenkkejä. Olen valmis puuhaamaan koiran kanssa kaikenlaista, joten toivoisin löytäväni rodun, joka on pieni, mutta energinen ja valmis "uusiin seikkailuihin". Toisaalta haluaisin myös koiran, jonka turkki olisi helppohoitoinen.
Ilmeisesti jotkut rodut ovat herkempiä haukkumaan kuin toiset, mutta varmasti haukkumisherkkyys riippuu myös yksilöstä. Ajattelin että kerrostaloon sopisi ei niin kovin haukkumisherkkä koira. Onko koiraa muuten helppo opettaa olemaan haukkumatta sen ollessa yksin kotona?
Mielessä on tällä hetkellä vaikka kuinka monta kysymystä, mutta lähdetään tästä liikkeelle. Kertokaa omia kokemuksianne ja mielipiteitä, luen niitä mielenkiinnolla ja olen niistä kiitollinen!
Ilmeisesti jotkut rodut ovat herkempiä haukkumaan kuin toiset, mutta varmasti haukkumisherkkyys riippuu myös yksilöstä. Ajattelin että kerrostaloon sopisi ei niin kovin haukkumisherkkä koira. Onko koiraa muuten helppo opettaa olemaan haukkumatta sen ollessa yksin kotona?
Mielessä on tällä hetkellä vaikka kuinka monta kysymystä, mutta lähdetään tästä liikkeelle. Kertokaa omia kokemuksianne ja mielipiteitä, luen niitä mielenkiinnolla ja olen niistä kiitollinen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kokemusta mutta mulla ollut yks koira ja tällä hetkellä on toinen koira joka on pentu:) Sinulle tavallaan sopisi bordercollie tai joku lyhytkarvainencollie:) tai myös ernomaisesti suomenlapinkoira ja lapinporokoira:) suomenlapinkoirat ei ole jääräpäisiä eikä kovin isoja ja ne sopivat lapsiperheisiin:)ja lapinkoirat on hyvin oppivaisia:) kokemusta on:)
en suosittele kerrostaloon, pitkät ajat yksin sisällä on sille yhtä helevettiä ://
mennä sanomaan ku en tapausta tunne ja et mitä koiraltaan haluaa..
Mutta monet seropithan on näppäriä jokapaikanhöyliä :)
Koirarotuja on niin miljoonia, mutta haukkuherkimpiä ovat pystykorvaiset metsästyskoirat, mutta jos päädyt seropiin niin pieni osa sellaista rotua ei haittaa menoa, ja opetus on aika helppoa kun ei anna missään olosuhteissa sisällä haukkua. ulkona varmaan asia erikseen :) ja koiran koollakaan ei hirveästi ole merkitystä, ku kaikki toimintahan tapahtuu pääsääntöisesti ulkona :)
ja yksin ollessa jos koira haukkuu nii siihe on kaiken maailman pannat yms, mutta ku opettaa että sisällä ei saa haukkua ollenkaan nii ei hirveesti haukuskele yksinkään, ja jos on vartioivaa sorttia että ovikellosta tai koputuksesta ilmoittaa, nii on hyvä antaa haukahtaa VAIN kerran ja tuumata että hyvä tuli, niin koira hoitaa työnsä ja sinä omasi =)
on helppoa kunhan teet heti selväksi kuka on lauman johataja, siis sinä. Siitä ei saa jäädä mitään epäselvyyttä. Ennen kuin annat koiralle ruokaa syöt itse pienen keksin tms. laumassa johtaja syö aina ensin. Kun menette ulos sinä menet ensin sillä johtaja johtaa laumaansa. ja opetat heti alusta että koira kulkee vierellä eikä vedä edessä sillä se paikka kuuluu johtajalle. Kun tulet sisälle (koira on ollut yksin huoneessa) älä huomioi pentua liikaa vaikka se sinut iloisesti vastaan ottaakin. Laumassa johtjat tulevat ja menevät halunsa mukaan eikä siitä saa tehdä suurta numeroa. Vasta esim. 5 minuuttia tulosi jälkeen voit kutsua pennun luoksesi ja huomioida sen rauhallisesti. Näin vältyt siltä että pentu aina kotiin tullessasi hyökkää kimppuusi raivokkaasti haukkuen. Myös kielto on huomioimista jos pentu siis haukkuu tullessasi älä kiinnitä siihen mitään huomiota, kyllä se aikanaan ymmärtää että kotiin tulo ei ole mikään big deal vaan johtajan normaalia toimintaa. JOhtajan asemalla varmistat myös sen että koira ei itke ja vingu kotona kun sinä olet poissa, näin tekevät koirat jotka luulevat olevansa johtajia ja siksi vinkuvat kun niiden lapset ovat maailmalla eikä niistä saa otetta.
Kun tulee vieraita ja koira haukkuu sano hyvä, ja sen jälkeen vastuu siirtyy sinulle. Rodulla ei ole mitään merkitystä kun sinä olet johtaja. Eikä koira todellakaan hauku jos sille pienestä opettaa että sisällä ei haukuta. Niin ja sitten se toinen puoli. Valitset toverin jonka kanssa sitoudut olemaan väh. 10 vuotta. Koira on sinun vastuullasi ja sinun tulee olla tämän vastuun arvoinen. Sitä on lenkitettävä tarpeen mukaan, yksi kunnon lenkki vähintään kerran päivässä. sen on saatava tuntea olevansa toivottu ja lauman täysiarvoinen jäsen. Sitä ei saa jättää liian pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. Sen täytyy saada nukkua makuuhuoneessa missä muukin lauma nukkuu mutta EI sängyssä. Sillä se on johtajien paikka. Tärkeää on myös muistaa että koira on aina koira, siis osa luontoa.
Itsellä on shetlanninlammaskoira. Aika herkkähaukkunen, jos ei parhaassa sosiaalistamisvaiheessa (siinä 8vko-12vko) ole pentua totuttanut moniin asioihin -kuten ihmisiin.
Itse tein sheltin kanssa sen virheen, että liian pikkuhiljaa totutin pentua asioihin. Nyt pentu on LIIAN arka ja haukkuu ihmisille. Tämän takia nyt tuon haukkuisuuden kanssa edetään hiljempaa kuin pitäisi. Mutta loppujen lopuksi hyvin vähän se haukkuu.
Olen huomannut sen, että sheltti on aivan ihana rotu. Todella miellyttämishaluinen, jolloin se on helpompi kouluttaa, erittäin fiksu ja todella hellyyden kipeä :') Huomion hakuinen ja rakastettava. Vaikka meidän "pennulla" (6kk) on vielä pentukarvaa, ei karvoja kuitenkaan ole joka paikassa. Jostain vielä luin, että lyhyt karvaisesta koirasta lähtisi enemmän karvaa kuin pitkäkarvaisesta... En tiedä sitten. Sheltin turkki on aivan mahtava pitää kunnossa! Ei takkuunnu ja helppo pestä.
Eikä sheltti mikään iso rotu olekaan (säkäkorkeus yleensä n. 35-40cm) ja käyvät niin näyttely-/agility-/tokokoiriksi :)
Ennen pennun hankkimista, kannattaa lukea Tuire Kaimion kirja: pennusta kunnon koiraksi.
Itteä harmittaa tosi paljon, ettei lukenut sitä ENNEN kuin pentu tuli, vaan vasta nyt luin sen. Niin monta virhettä tullut tehtyä alkuvaiheessa jo, että vaikuttaa aika paljon nyt koulutukseen.
Jan Fennel'n koirakirja: kuuntelen koiraani, ei ole mikään maailman paras koirakirja (vaikka joku tuolla jo siteerasikin sitä)! Fennelin idea tuntuu olevan siinä, että koirat menevät täysin metsästysastiensa mukaan eivätkä ole "tuntevia olentoja". Mielestäni koirat eivät ole mitään muuta kuin tunnetta! Kun pentua/täysi-ikäistä koiraa katsoo, voi aina täysin nähdä, mitä koira tuntee sillä hetkellä.
Jos haluat koiran nukkuvan sängyssäsi, niin annat sen nukkua sängyssäsi. Pääasia, että alusta loppuun ovat samat säännöt. Ei ole niin kuin lapsien kanssa, että joskus on karkkipäivä ja joskus ei. Jos koira pentuna sai nukkua sängyssä, menee koira sekaisin, jos ei myöhemmin saakaan nukkua sängyssä.
tulossa uusi pentu ja haluasin välttää heti alussa nuo virheet. Voistiko siis kertoa mitä virheitä teit (varmaan moni muukin keltanokka tekee samat) niin välttyisin ainakin niiltä.