Mitä sinulle Otto W

Mikäpä sen suurempi palkinto kirjoittajalle, kuin kuulla, että jutuni ovat olleet pidettyjä. Erottuani n 2,5 vuotta vetäydyin lähestulkoon kaikesta, sillä kun huomaa ajatuneensa pisteeseen missä saa kaikuvassa huoneistossa, katsella lastensa kuvia on kipu suorastaan puuduttavan kova.
Ja voin kertoa, että vaikka sanotaan 'että myrskyllä mikä tahansa satama kelpaa', niin väite ei pidä paikkansa. Siltikin harva meistä on niin järki-ihminen, että jatkaisi tällaisen suuren henkilökohtaisen tradegian jälkeen muina miehinä eteenpäin.
Yksinäiset eronneet miehet on suuri ryhmä, joiden suruja ja kärsimyksiä ymmärrän kokekemani kautta erittäin syvästi.
Kuitenkin sain itseni 'kasaan' ja asuin jonkin aikaa Sipoossa ja Mikkelissä, mutta asun jälleen Keuruulla ja tarkoitukseni on tarjota juttuja Suur-Keuruu -lehdelle. (Niin, by the way, tietty kirjoitin muutamiin muihin paikallislehtiin Sipoon, Oriveden ja Porvoon suunnalla, mutta se ei ollut kokopäiväistä työtä). Nyt kokopäivä pestini on tehdä nettisivuja ja sitten on se projekti 'W', joka on todellinen haasta. En viitsi siitä paljon julkisesti puhua, sillä muutoin von joutua turhaan 'ulkoapaineistetuksi' ja tällöin olisi suuri vaara, etä ryhtyisin kirjoittamaan muiden toiveiden ja vaatimusten tahdissa. Tärkeintähän on asia, sisältö, ei se kuka sen on tehnyt. Tätä rehellisyyttä vaativaa sääntöä kunnioittaen, uskon, että kyllä tältä pojalta vielä jotakin paukkuja irtoaa.

;)

Hyvää kesää kaikille, satoi tai paistoi.

O.W.