- - -
katson silmiisi
pinnan alla hehkuva
kiihkeä hiillos
kosketuksesta särkyy
ohut siveyden kerros
nimittäin
linja-autossa
matkalla kauppatorilta kotiin
ajattelin
kun en ole viime aikoina
paljon runoillut
niin että jos ehkä
aikani kuluksi tässä
sommittelisin mielessäni
jotain
miltä se näyttäisi pilkun kanssa
katson silmiisi,
pinnan alla hehkuva
sykkivä hiillos
ja ehkä
kosketuksesta särkyy
siveyden ohut kerros
jään pysäkillä
maistelen sanoja, tutkin mielikuvien limittymistä
äitiparta,
kuin kuka tahansa
linja-autossa istuva henkilö
hyppelehdin portaat ylös
työnnän avaimen lukkoon, kassini pudotan
eteisen lattialle
hmm
katselen tietokoneen näyttöruutua
kirjainten muurahaislaumaa
olen sanonut ennenkin, taas sanon
hieroglyfien rivistö
kiihkeä hiillos
lauseet limittyvät
muodostaen uudenlaisen kuvan
muurahaisrivistöjä
nimittäin
näin on kaikki se
mikä tavallaan oli ja on totta
muuttunut fiktioksi
katso
käytän itseäni materiaalina
ja kirjoittamistani
tutkiessani jotain kirjoittavaa ihmistä
työpäivän jälkeen
olen hieman väsynyt,
sammutan koneen
nukkuminen on totta
kun silmäni sulkeutuu
tai
kun silmät sulkeutuvat
ehkä, hmm
nukkuminen on totta
silmän sulkeutuessa?
ja mitä nyt vielä sanoisin
hetken
hereillä ollessani
sommittelinko mielessäni runon,
todella
linja-autossa
matkalla
työpaikalta
kauppatorin kautta
kotiin
tankarunon hän sommitteli,
se on siis fakta:
katson silmiisi
pinnan alla hehkuva
kiihkeä hiillos
kosketuksesta särkyy
siveyden ohut kerros
samoin tämä:
linja-autossa
matkalla kauppatorilta kotiin
ajattelin
ja vielä tämäkin,
että mietin miltä runo näyttää
ilman pilkkua tai ehkä pilkun kanssa,
sitten
painoin soittokelloa,
hyppäsin autosta pysäkillä
muutama askel ja hypähdellen portaita ylös,
ovesta sisälle
työhuoneessa tietokoneen äärellä,
lopuksi vielä kolmas tanka
paljon enemmän
kuin hehkuvat hiillokset
on todellisuus
ei mielikuvalauma,
matkustavat henkilöt
katson silmiisi
pinnan alla hehkuva
kiihkeä hiillos
kosketuksesta särkyy
ohut siveyden kerros
nimittäin
linja-autossa
matkalla kauppatorilta kotiin
ajattelin
kun en ole viime aikoina
paljon runoillut
niin että jos ehkä
aikani kuluksi tässä
sommittelisin mielessäni
jotain
miltä se näyttäisi pilkun kanssa
katson silmiisi,
pinnan alla hehkuva
sykkivä hiillos
ja ehkä
kosketuksesta särkyy
siveyden ohut kerros
jään pysäkillä
maistelen sanoja, tutkin mielikuvien limittymistä
äitiparta,
kuin kuka tahansa
linja-autossa istuva henkilö
hyppelehdin portaat ylös
työnnän avaimen lukkoon, kassini pudotan
eteisen lattialle
hmm
katselen tietokoneen näyttöruutua
kirjainten muurahaislaumaa
olen sanonut ennenkin, taas sanon
hieroglyfien rivistö
kiihkeä hiillos
lauseet limittyvät
muodostaen uudenlaisen kuvan
muurahaisrivistöjä
nimittäin
näin on kaikki se
mikä tavallaan oli ja on totta
muuttunut fiktioksi
katso
käytän itseäni materiaalina
ja kirjoittamistani
tutkiessani jotain kirjoittavaa ihmistä
työpäivän jälkeen
olen hieman väsynyt,
sammutan koneen
nukkuminen on totta
kun silmäni sulkeutuu
tai
kun silmät sulkeutuvat
ehkä, hmm
nukkuminen on totta
silmän sulkeutuessa?
ja mitä nyt vielä sanoisin
hetken
hereillä ollessani
sommittelinko mielessäni runon,
todella
linja-autossa
matkalla
työpaikalta
kauppatorin kautta
kotiin
tankarunon hän sommitteli,
se on siis fakta:
katson silmiisi
pinnan alla hehkuva
kiihkeä hiillos
kosketuksesta särkyy
siveyden ohut kerros
samoin tämä:
linja-autossa
matkalla kauppatorilta kotiin
ajattelin
ja vielä tämäkin,
että mietin miltä runo näyttää
ilman pilkkua tai ehkä pilkun kanssa,
sitten
painoin soittokelloa,
hyppäsin autosta pysäkillä
muutama askel ja hypähdellen portaita ylös,
ovesta sisälle
työhuoneessa tietokoneen äärellä,
lopuksi vielä kolmas tanka
paljon enemmän
kuin hehkuvat hiillokset
on todellisuus
ei mielikuvalauma,
matkustavat henkilöt
Vastaukset 1
Vanhimmat
siitä että kertoi Sinun runostasi. Vaikka eilen
kävin täällä, en huomannut tätä. Eipä tuo ole
vieläkään myöhäistä kommentoida.
paljon enemmän
kuin on kirjoitetut sanat
paljon enemmän on sieluni syvyydessä
kuin hiillos
joka odottaa roihun syntyä
kun katson Sinun silmiisi
silloin tiedät
en ole nukkunut elämäni ohitse
olen nauttinut jokaisella solullani
sen jälkeen
kun kohtasin Sinut ja sanojesi taivaan
Sinun käsiesi kosketuksen
ilman yhtäkään rakkauden säveltä
ilman ainoatakaan tunnustusta
tiedäthän Sinä minut
kirjoitan kaiken, ihan kaiken paperille
nämä tunteiden merien synnyt
Kiitos äp, tämä runosi olisi vallan hyvin sopinut
rr:kin puolelle.