Kertokaa joku järkevä minulle, että mitä v*tun järkeä on elää, ellei ole kavereita, kuin 1 tai 2?
Mitä järkeä?
17vuotiasluuseri...
121053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet nuori, kavereita tulee kokoajan enemmän.
Elämä vain paranee.
Ei se elämän mielekkyys kavereiden määrän mukaan mene.
Sinulla on varmasti hyvin asiat vaikka ei siltä aina tuntuisikaan.
Kun ajattelee miten huonosti joillakin voi meidän silmissämme olla asiat ja silti he kiittävät Jumalaa joka päivä koska ovat elossa, niin miksemme myös me voisi olla kiitollisia ja nauttia elämästä
tiedätkös, oon kyselly tota samaa kans niiltä mun frendeiltä.. ne aina sano että onha niitä.. perhe, eläimet yms... mutta en mä niiden takia jaksas jatkaa.. mun elämä meni aika hyvin, mut nyt se on taas yhtä helvettiä.. silti mä en jaksa ajatella mitään itsemurhaa, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa! usko vaan :)) ja sillä ei ole mitää väliä että onko sulla 2 vai 20 kaveria, kuhan ne on oikeita kavereita! :)
Se on sellanen tosiasia, että elämää on 17v ikävuoden jälkeenkin.
Tosin jos sä päiväs kulutat vaan miettimällä "mitä järkee mitä järkee mitä järkee," niin ehkä sit jumittuu paikoilleen, eikä koskaan sit ookkaan mitään järkee.
Se on poikkeuksia (mm. vakavat sairaudet) lukuunottamatta yleensä ihmisen omissa käsissä, miten mielekästä se elämä on. Tosin kannattaa ottaa huomioon, et vaikka sä tänään ottasit ittees niskasta kiinni, nii ei se sitä meinaa, että huomenna tai ens viikolla sulla olis asiat hyvin. Mutta se on varmaa, että ainakin olisit menossa parempaan suuntaan ja "elämisen arvoinen elämä" häämöttää siellä jossain.
Muutenkin, kavereiden LAATU ratkaisee, ei määrä. Ihminen pärjää yhdelläkin kaverilla, jos kaveri on hyvä ja ystävyys kukoistaa. Mutta jos sulla on sama tilanne kuin mulla, että kavereita on pari, eikä niilläkään oo aikaa / kiinnostusta olla, niin sit ymmärrän, että 1-2 kaveria ei poista sitä yksinäisyyttä.
Oon ite kans tasan "17-vuotias luuseri," mutta aina oon jaksanu uskoa tulevaisuuteen ja ottaa askeleita sitä kohti toiveikkaana, vaikka tämä hetki on ihan pyllystä. Ja äskenkin taas mietin samaa kuin sinä. Oon päättäny, että elän "teinimäisen täysillä" sitten kun olen iso, ja muut ikätoverit on jtn harmaita konttorirottia. Se on sitten mun aika juhlia.
Itse olen 16-vuotias tyttö, eikä mullakaan ole kuin yksi kunnon kaveri. Tai no ollaan niin usein yhdessä kun vaan pystytään välimatkan takia. On mulla toinenkin kaveri, mutta sen kanssa yleensä vaan tekstailen ja oltiin me koulussakin kavereita. Oon välillä tosi yksinäinen ja haluisin enemmän kavereita, mutta olen niin ujo etten saa. Jos on yksinäinen niin onhan siinä hyvät puolensakin! Saa ajatella ihan rauhassa omia asioitaan ja tehdä ihan mitä huvittaa silloin kun haluaa, kun ei tarvi päättää yhdessä kavereiden kanssa että mitä tehdään. Kyllä kaikki varmaan saa hyviä ystäviä, jos vaan etsii, vaikka tiedän kyllä ettei se ole helppoa!
ettette sentään oo sen takii yksinäisii että oisitte täysiä kusipäitä. Mut niskasta kiinni vaan, ei ne ihmiset pure ja jos puree nii mihin sellasia tarvitsee? Pitää vaan uskaltaa ottaa usii kontakteja eikä voivotella surkeeta elämää. Ite pitää taas toimia, niin ne muutkin on tehny, ei kavereita syntymä lahjana saa. ja vielä kertaalleen, ei se määrä vaan laatu! Joku kerää ympärilleen kymmenittäin teeskentelijöitä, hyväkskäyttäjiä eikä se oo yhtään sen parempi kun yks tosi ystävä. Itse asiassa se on jopa huonompi
aikanaan.Tuskin nykytilanne lopullinen on.Voit sitä itsekkin suuntailla.Joku sanoi joskus,että ellei ihmisen haaveet toteudu,alkaa hän murtua.Ihminen panee itselleen usein liian kovat tavoitteet.Eli voisi vähemmälläkin toimeen tulla.
niin no sellasta se on. en itsekään tunne mitään suurempaa elämäniloa. kaverimäärä suunnilleen samoissa 1-2, ja muutenkin olen ollut aika masentunut. itsemurha jos oli mielessäs, niin kato nyt ainakin pari vuotta vielä, niin aion tehdä minäkin. sisko on 20v. ja sillä oli aika sama tilanne kuin mulla. se yrittää aina piristää sillä, että se elämä alkaa vasta täysi-ikäisenä. niin sille mun siskolle kävi ja nyt sitä ei näy enää koskaan kun on niin paljon kavereita ja muuta.
onko sulla masennusta? sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ujoutta tai jotain muuta? vai oliko toi kaverittomuus ainoa syy tähän?
Jos masentaa niin käykää terapiassa.
Moni suomalainen saa terapiasta apua.
Pyytäkää apua ja masennus on muisto vain :)
kuulostaa taas niin tutulta, niin tutulta. Voisko joku vaikka laittaa sähköpostiossan tänne tai jtn niin voitas vähän vaihtaa ajatuksia? Täällä yks 17v masentunu tyttö...
Miksi olet masentunut?
Mä voin antaa suomi24 sähköpostin näin aluks jos haluut vaihtaa ajatuksii.
[email protected]
"Wää Wää" Kaveri sano.. Vittu mikä kaveri.. Yleensä sen ja toisen kaverin vaa koulussa ku ei ne mihinkää mun kaa mee. Ujo 15 v. poika heh.. Itsemurha ajatuksii kyl.. Mut lopulta tuli ajateltuu niinki pitkälle etten mä ees uskaltais tappaa itteeni..
[email protected]
Tonne voi ajatuksiaan pistää..