Hei.
Huh, on pakkko tulla johonkin tuntemuksia vuodattamaan...kuullostan todella itsekkäältä ja todella katkeralta, mutta mua vaan suoraan sanottuna pännii kaikki. Tänään näin yhden tyypin kävelemässä ulkona, ja dadaa..sekin on raskaana, kaikki mun ympärillä on tässä nyt ilmotellu, että on raskaana...mä en vaan OLE. Siis musta tuntuu, että kaikki kaatuu päälle...helvetti, jo kohta 8kk yritystä ja ei, niin ei..mikään ei auta. Musta tulee vaan joka kuukasi enemmän ja enemmän kärttynen ja katkera, en osaa iloita muiden onnesta...stressaa vaan tämä tilanne. Olen tänäänkin itkenyt sitten koko päivän aamu yhdeksästä lähtien...perkele. En osaa ees aatella positiivisesti. Olen myös sen päättänyt, että jos ei luomusti tärppää, niin en rupea lapsettomuushoitooihin...sekin jo stressaa, että kohta vuosi ollaan yritetty, ja ei tärppiä..kai sitä pitäis ruveta jo asennoitumaan, että lapsia me ei tulla saamaan...huoh..ja taas porutttaa..onneksi tänne voi kirjottaa tuntemuksia.
Huh, on pakkko tulla johonkin tuntemuksia vuodattamaan...kuullostan todella itsekkäältä ja todella katkeralta, mutta mua vaan suoraan sanottuna pännii kaikki. Tänään näin yhden tyypin kävelemässä ulkona, ja dadaa..sekin on raskaana, kaikki mun ympärillä on tässä nyt ilmotellu, että on raskaana...mä en vaan OLE. Siis musta tuntuu, että kaikki kaatuu päälle...helvetti, jo kohta 8kk yritystä ja ei, niin ei..mikään ei auta. Musta tulee vaan joka kuukasi enemmän ja enemmän kärttynen ja katkera, en osaa iloita muiden onnesta...stressaa vaan tämä tilanne. Olen tänäänkin itkenyt sitten koko päivän aamu yhdeksästä lähtien...perkele. En osaa ees aatella positiivisesti. Olen myös sen päättänyt, että jos ei luomusti tärppää, niin en rupea lapsettomuushoitooihin...sekin jo stressaa, että kohta vuosi ollaan yritetty, ja ei tärppiä..kai sitä pitäis ruveta jo asennoitumaan, että lapsia me ei tulla saamaan...huoh..ja taas porutttaa..onneksi tänne voi kirjottaa tuntemuksia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Harmittaa sinun puolestasi. Meillä on sama tilanne, 9 kierto meneillään. Ekaa yritetään ja ei ole tärpännyt ja tuntuukin jo oudolta koko ajatus että semmoinen onni voisi meitäkin kohdata. Ensi alkuun oli joka kuukausi kova odotus ja nyt on jo asennoitunut siihen ettei raskautuminen niinvain käykkään. Onneksi nyt on kuitenkin kesä aika ja on kivempaa aikaa kuin tuo ankea kevät ja vauvahaaveilut. Ei oikein mitään muuta päässä liikkunut, nyt sentään uimista ja saunomista ja grillamiset piristävät hetkittäin.
Voimia sinulle ja yritetään sinnitellä vain päivä kerrallaan. Olen itsekseni ajatellut että ei vaan ole vielä ollut aika tulla meille vaavia ja sitten se tulee kun "ehtii ja haluaa" juurikin meidän vauvaksi meidän perheeseen.
Tsemppiä ja jaksamista!!!
Meillä on yritystä takana 1,5 vuotta. Tuloksena yksi keskenmeno ja kohdunulkoinen sillä seurauksella,että toinen munajohdin jouduttiin poistamaan. Me päätettiin aloittaa hoidot kesällä, koska en clomeista huolimatta ole raskautunut. Minulla on todettu myös PCO... Mun sympatiat ei kans aina riitä ku tuntuu et jokainen kaveri tulee vahingossa tai muuten vaan kerta yrittämällä raskaaks. Ei käy tasan onnen lahjat. Tsemppiä kaikille saman asian takia kyyneleitä kuukausi toisensa jälkeen vuodattaville:)
tuttu tunne toi itkuisuus asian vuoksi.. joka kuukausi saa pettyä vuodon alettua, ja vaikkei saisikaan stressata, niin olen huomannut että asia alkaa painamaan välittömästi kun kuukautisten mahdollinen alku lähenee.. :´( pelkään jo valmiiksi vuotoa, ja sitä uutta pettymystä.. vauvalle on ollut tilaa tulla pian vuosi, eikä vaan ole pientä kuulunut.. tsemppiä myös muille, kyllä täälläkin vielä vaunuja työnnellään ennemmin tai myöhemmin onnesta soikeana :)
:) kiva, että täällä on kanssa kavereita. On tosiaan niin tyhmää tämä mun lapsellinen katkeruus, jota aina viljelen, kun kuulen, että joku on raskaana. Mä en vaan jaksa kertakaikkiaan enää. Siis, jotneki vaan tuntuu, että just sellaset ihmiset, jotka on just sanonu, että "ei me vielä hankita lasta, vaan sitten joskus" tuleekin yhtäkkii ilmottamaan, että on raskaana, niin saa mut vaan niin surulliseksi. Kun itse on vaan niin asennoitunu, siihen että me oikeesti haluttas NYT se vauva, eikä sitten joskus. On tääki päivä tosiaan ollu aamusta asti ihan pilalla, ei vaan jotenkaan oo saanu mitään aikaseksi, ja puolet päivästä on vaan tullu itkettyä, mä en tajua, että mistä ihmisellä ees näitä kyyneleitä riittää.
Niin, mä tosiaan toivosin, että saatas joskus myös miehen kanssa olla onnellisesti vanhempia, alkaa vaan se usko loppumaan, kertakaikkiaan. Mä en koskaan voinu ees kuvitella, että tää vois olla niin vaikeeta. varsinkin, kun tosiaan kaveripiirissä/tuttavapiirissä on tultu nin helposti raskaaksi, yhdenillan juttuja yms. Ja siinä ollaan. Tuntuu, että maailma on vaan niin epäreilupaikka. Tää varmaan kuullostaa tosi teiniltä, tää mun angstaaminen mutta siis ei vaan jotenkaan jaksa ajatella kovinkaan aikuismaisesti.
Mieskin on jo ihan kypsä kun aina purskahdan itkuun ja en osaa olla toisten puolesta onnellinen, pitää mua varmaan ihan kylmänä ihmisenä, joka ei osaa olla toisten puolesta onnellinen. Kyllä mä osaan, mutta aina se vaan kolahtaa ja ottaa oman itsensä päälle kun joku ilmottaa että saa vauva.
Pettymys ja sellanen että ei oo tarpeeksi onnistunut ihminen, on ne tunteet, jotka mua vaan riiva....:( Mutta ehkä joskus...jos sittenkään.
kyllä toivoa pitää silti olla.. ehkä sitten joskus.. kierto täällä suunnalla puolivälissä, joten odotellaan TAAS mitä tapahtuu... toivotaan parasta, ja ennen kaikkea valitettavasti pelätään pahinta.. kukaan muu ei tunnu lähiympäristöstäni ymmärtävän oloani, vaan lohdutuksen sanat on" kyllä se vielä joskus tärppää, ei vielä ole vaan oikea aika.." ei lohduta sillä hetkellä mitenkään päin.. ei yhtään.
Niin , tai että älä nyt ootte vielä nuoria, kyllä se siitä...argh, niin tässä ollaan 23 ja 24, etä nuoria joo, mutta kuinka nuoria siis oikeesti sitä sitten onkaan kun tajuaa, että sitä vauvaa ei vaan kuulu. Niin toivoa on, emmä sitä, ei vaan jaksa toivoa, kun tietää että se pahin sieltä taass tulee. No mullakin kierto puolivälissä...en silti jaksa uskoa, että nytkään tärppää.
Kuulostaa niin tutulta, aamulla ehdin jo tirautella...Eilenkin vain itketti. Tämmöstä kestänyt yli vuoden jo.. Meillä vähän eri tilanne, kun ei olla yritystä aloitettukaan, ja odotellaan vielä vuosi. Siihen pitäisi jaksaa, mutta kun tuntuu niin hiton vaikealta. Kun tietää että ei se lapsi sieltä välttämättä ihan heti kuulu..Tekisi mieli jo alkaa yrittää! Itkettää aina kun laittaa rengasta takaisin.. :/
Ja niin, kaikki muut tuntuvat olevan raskaana. Ja eniten ottaa päähän kun jotkut tulevat vahingossa raskaaksi ilman mitään suunnitteluja ja tyypin kanssa jonka kanssa seurustelua on takan se kaksi viikkoa... Yritän olla positiivinen ja iloinen toisten puolesta, mutta kun katkeruus tuntuu vain puskevan läpi. :(
Päätettiin jo ajoissa että jos ei lasta kuulu niin sitten hoitoihin ja jos ei vieläkään tärppää niin sitten adoptoidaan. Vähän hölmöä ehkä ajatella tällaisia jo nyt, mutta kun ei oikein muu pyöri mielessä.. Mehän halutaan se lapsi!
Tsemppiä ja onnea teille! Kannattaa harkita hoitoja jos et kestä lapsettomuutta.. Monilla auttanut jo muutama hoitokerta :)
kirjottaa sulle...
Tätä on varmaa jauhettu hamasta alusta asti, mutta asenteesi ei auta yhtää tilannetta, valitettavasti.
Mä olin samalla asenteelle yrityksen kanssa, mutta nyt kk pvät olen relannu enkä jaksa enää ainaista vatvomista että oonko jo raskaana jne., koska sillä vatvomisella ei saa muuta kuin pahan mielen itselleen ja STRESSIÄ.
Itse päätin, etten tuhlaa enää hetkeäkään moiseen, vaan nautin elämästä ja kesästä ja siitä, ettei tarvi huolehtia ehkäisystä. :) Menkat alko to ja samalla lähti 7 yk tässä vauvayrityksessä ja tietty itku tuli että eikö meille vieläkään tule vauvaa, mutta siinä se ja nyt vaan hymyilyttää kun ulkona on ihana ilma ja vkon päästä on juhannus ja pääsee pitää kivaa ja kaverin polttaritkin tulossa, eipähän tarvi siellä sit keksiä syitä miks en voi juoda.
Mutta pointti oli se että yritä nauttia hetkestä ja elää siinä. Munkin ympärillä vauvauutisia tulee satelemalla.. Kaveri soitti just aamulla että on plussannu ja systeri yrittää kans, tosin hän haluaa vauvan vaan sen takia kuin muillakin on. Toiset kun haluaa perheenperustamisen takia, mutta ei sisko. No joo, kukin tietty tavallaan.
Mutta nauti hetkestä ja elä siinä, yritä jättää stressaaminen. Tsemppiä!! Ja ihanaa juhannusta! ;)
Eilinen päivä tuli tosiaan itkettyä ja vielä tänäänkin on muutamaan otteeseen vallannu sellanen kauhee ahdistuksen tunne...onneksi nyt alkaa taas helpottamaan...on tää kummallista...tämä vauvan toivominen...
Mene nyt ihmeessä gynelle ja kysy jos voisi määrätä esim. jotain keltarauhashormonivalmistetta tai muuta hormonilääkitystä näin ensi alkuun, sekin voi auttaa raskaaksi tulemisessa. Ei heti tarvi mennä lapsettomuushoitoihin vaan voi käydä juttelemassa tavallisen gynen kanssa ja lääkärillä voi olla näkemyksiä ja mielipiteitä siitä, että mitä kannattaisi kokeilla jne.
Tiedä tasan tarkkaan et on helppo tulla katkeraksi ja kateelliseksi tuossa tilanteessa.
Valitettavasti elämä ei ole oikeudenmukaista ja ne kielteiset asiat on pakko käsitellä, muuten se vaikuttaa koko elämään
Täällä yritys alkoi viime syksynä. Olen erittäin helposti raskaaksi tulevaa sorttia (onni & kirous), mutta tulee vaan kesken ulos :(.
Olin just potenut ensimmäisen km (pitkälle mennyt), kun läheiseni sai vauvan (se ei tienny et olin ees raskaana). Olin katkera. Voin henkisesti tosi pahoin ja olin ilkeä. Ihmiset kuvittelivat et olisin tosi aktiivinen sen vauvan kanssa ja varmaankin ihmettelivät mikä mua riepoo. Halusin vaan saada itseni kasaan, joten otin "omaa lomaa". Tuo läheiseni lapsi on ns vahinko, joten samanlainen juttu kuin teilläkin...
Kun olin itseni kasannut, menin lahjojen kans moikkaamaan. Tein sen mitä mun täytyi. Kirpaisi, mutta ajattelin et siitä täytyy päästä yli.
Olen sen jälkeen asian päässäni selvittänyt. Se mitä muille suodaan, ei ole minulta pois. Ei se paljon minulle iloakaan tietysti anna, mutta ei ole minun elämää. Kaikilla on oma.
Toisen pettymyksen jälkeen tiedän et olen vahvempi. Kestän pettymyksen kuin toisenkin nyt ja hymyilen vaikka väkisin jos on pakko.
Ainakin meidän vauva tulee olemaan toivottu ja rakastettu. Ei ole varmasti noille jotka vahingossa raskaaksi tulee helppo asennoitua vanhemmuuteen. Täällä ollaan valmiita.
Pitää yrittää saada ajatukset samaan suuntaan kuin sulla, eli täällä lapsi on ainakin toivottu! :) Olen välillä niin vihainen kun ympärillä satelee vahinkoraskauksia kuin olisi joku muoti meneillään.. :/
Ymmärrän todellakin tuon ison ketutuksen ja surun ja siitä kumpuavan ketkeruuden. Samalla lailla myös mun ympärillä on kaikki parhaat kaverit tulleet heti raskaiksi ja itsellä napsahtaa just puol vuotta täyteen ilman minkäännäköisiä uutisia. Joka kerta, kun monsuuni saapuu, tuntuu aivan toivottomalta eikä pysty mitään muuta tekemään kun surkuttelamaan kauheaa kohtaloaan.
Aina sieltä on kuitenkin tähänkin mennessä noustu ja onhan noita hurjasti tapauksia, joissa yritys on kestänyt pitkäänkin, mutta palkittu mitä parhaimmalla tavalla.
Joka tapauksessa, olen täysin samaa mieltä kun joku tuossa aiemmin kirjoittanut eli ei toisten onni saa olla itseltä pois. Yritän vaikka hampaat irvessä olla onnellinen ystävieni puolesta ja toivon, että tavalla tai toisella vielä joskus itsekin tuon onnen pääsen kokemaan.
Täällä eletään taas jänniä hetkiä: parin päivän päästä taas selviää onko tästä kierrosta tärpännyt, vai onko taas purtava hammasta ja jatkettava itkupotkuraivareiden ja masennuksen jälkeen leuka pystyssä uuteen kiertoon.
Toivotan teille kaikille jaksamista ja kovasti plussaonnea! Varmasti on hyvä käydä purkamassa sitä ketutusta näillä palstoilla. Joskus onni antaa odottaa itseään, mutta tulee sitten sitäkin suurempana ja odotetumpana. Koitetaan nauttia kesästä ja kaikesta siitä ihanasta mitä meillä on!
Itse pelkäsin ja luulin lähemmäs 10v että en voisi kumminkaan koskaan raskautua... voi sitä itkujen määrää kun menkat aina alkoivat.. :( kaverit sai vieressä lapsia ja tekivät abortteja yms.. vauva asiat kyti mielessä päivittäin ja ressi oli suuri.. sitten vaan päätin että nyt saa riittää, että en enää jaksa .. päätin unohtaa koko asian kesäksi ja kuinkas kävikään.. =) todellakin tulin raskaaksi.. joo ja mieskin on suhteellisen tuore tapaus (n.6kk) .. että kuulun nyt myös itse näihin "vahinko lasten" vanhemiin jota täällä niin moralisoidaan ja haukutaan.. kiitos :) teidän mielestä minunkaan ei varmaan kuuluisi saada lasta kun on niin tuore suhde.. mutta eipä mua haittaa :) plussa tuulia =)
No joo, jos oikeasti 10 vuotta "pelkäsit ja luulit" ettet voinut raskautua, niin olisi varmaan kannattanut mennä lapsettomuustutkimuksiin eikä hakata päätä seinään ilman diagnoosia...
Ymmärrän toisaalta pointtisi, ja olen samaa mieltä siitä, että ei "suunniteltu/toivottu" raskaus ole mitenkään automaattisesti parempi ja pyhempi kuin "vahinkoraskaus".
Mutta älkää ihmiset viitsikö levittää näitä "heti kun lakkasin yrittämästä, niin raskauduin" -menestystarinoita, ja jakako niitä totuutena lapsettomille läheisille. Ne loukkaa tosi paljon. Ajatelkaa esim. raiskausten seurauksena tai alaikäisenä raskaaksi vahingossa tulleita. Eikö näillä äideillä ole ollut stressiä ja ahdistusta, joiden olisi pitänyt tämän logiikan mukaan ehkäistä raskaus??? Eiköhän sinullakin raskautumisen syynä ollut muut seikat kuin stressaamisen lopettaminen.
uuden kumppanin sperma?
"vahinkoraskaus" sanan varsinaisessa merkityksessä kaikkine konnotaatioineen, kun kerran halusit kuitenkin lasta. Varsinkaan jos ette käyttäneet ehkäisyä...Miten voi tulla vahingossa raskaaksi jos ei käytä ehkäisyä ja harrastaa seksiä? KYllä se on minusta ihan tahallista..
Anteeksi pilkun viilaus ja onnea perheenlisäyksen johdosta! :) Onnea kaikille muille yrittäjille hirveän hirveän paljon!!
Täällä odotellaan vielä opiskelujen loppua..
Toisinaan olen samaa mieltä ! Meillä yritystä 4kk ,ei tosiaankaan paljoo takana , mutta sitä vain niin toivoo kovasti tärppiä ja harmittaa TOSI kovasti kun menkat alkaa... ja joka puolella näkee vain vauvoja ja raskaana olevia ! Meillä ikää 33-v ja välillä kyllä toivo menee...yritetään vielä sinniikkäästi syksyyn ja sitten lekuriin yhteyttä ,jos tässä ei muu auta !! Sitä vain toivoo että luomusti tulisi tärppi !!!
hah.. tuo oma ressini oli pitkäkestoista joka todennäköisesti aiheutti "oravanpyörän" että koska olin ressaantunu niin en tullut raskaaksi... Mietinny ite että jos on joku teiniraskaus/raiskaus niin se ressi TULEE VASTA SEN TAPAHTUNEEN JÄLKEEN eikä sillä oo enää mitään tekemistä sen kanssa että raskautuuko vai ei... kyllä se on kuule todistettu asia monestikkin ollut että kun jää nuo lapsihaaveet ja epätoivo lapsen saamisesta niin yllättävän monet raskautuu sen jälkeen :) koita nyt vain itse lopettaa se ressaaminen niin voit ehkä joskus tullakkin raskaaksi.. ja mitä miehen spermaan tulee niin sanoinko jossain vaiheessa että minulla olisi ollut VAIN yksi mies tuon 10v aikana?