on nyt esillä Tampereella 10.8. saakka.
Tampereen taidemuseossa on esillä ruotsalaisen keräilijän ja mesenaatin kokoelmista 60-luvun amerikkalaista pop-taidetta 81 teoksen verran. Esillä on Jim Dinen, Roy Lichtensteinin, Robert Rauschenbergin, James Rosenquistin ja Fank Stellan töitä.
Vaikka pääosa suurikokoisista töistä onkin grafiikkaan luettavissa on joukossa myös maalauksia. Tätä herkkua saadaan perin vähän Suomeen, joten kannattaa mennä kesämatkalle Tampereelle. Edellisen kerran vastaavanlainen amerikkalaista nykytaidetta esittelevä katselmus oli 1988 Sara Hildénin taidemuseossa niinikään Tampereella; silloin oli esillä 20 taiteilijaa 84 teoksella ja heidän joukossaan myös Frank Stella.
Jim Dinea on meillä nähty aiemminkin mm. 1990-luvulla Helsingissä sekä Forsblomilla että Vanhassa Satamassa. Rauschenbergilla puolestaan oli todella ainutlaatuinen suuri näyttely viime vuonna Tukholman Moderana Museet´issa.
Kannattaa todella joko poiketa tai varta vasten mennä nyt Tampereelle, vastaavaa tilaisuutta saa varmaan taas odottaa 10-15 vuotta.
Tampereen taidemuseossa on esillä ruotsalaisen keräilijän ja mesenaatin kokoelmista 60-luvun amerikkalaista pop-taidetta 81 teoksen verran. Esillä on Jim Dinen, Roy Lichtensteinin, Robert Rauschenbergin, James Rosenquistin ja Fank Stellan töitä.
Vaikka pääosa suurikokoisista töistä onkin grafiikkaan luettavissa on joukossa myös maalauksia. Tätä herkkua saadaan perin vähän Suomeen, joten kannattaa mennä kesämatkalle Tampereelle. Edellisen kerran vastaavanlainen amerikkalaista nykytaidetta esittelevä katselmus oli 1988 Sara Hildénin taidemuseossa niinikään Tampereella; silloin oli esillä 20 taiteilijaa 84 teoksella ja heidän joukossaan myös Frank Stella.
Jim Dinea on meillä nähty aiemminkin mm. 1990-luvulla Helsingissä sekä Forsblomilla että Vanhassa Satamassa. Rauschenbergilla puolestaan oli todella ainutlaatuinen suuri näyttely viime vuonna Tukholman Moderana Museet´issa.
Kannattaa todella joko poiketa tai varta vasten mennä nyt Tampereelle, vastaavaa tilaisuutta saa varmaan taas odottaa 10-15 vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varsin tyhjästä nyhjästy läpikävelynäyttely. Pop-taidetta kai, mutta paljon samanlaisia grafiikkavedoksia ja vain muutamia maalauksia. Kuuluisuudet lähinnä loistavat poissaolollaan.
Mielestäni aika huono näyttely, vaikka aiheeltaan ehkä harvinainen ja töitä paljon.
olivat 50- ja 60-luvun pop taiteilijoiden olennainen työskentelymuoto kuten ovat yhä useimmilla suomalaisillakin taidemaalareilla nykyään. Pitää muistaa, että serigrafia on tapa monistaa maalaus tai kollasi.
Näkemättä näyttelyä en osaa sanoa sitä enkä taätä sen "hyvyydestä" tai "huonoudesta" mutta harvinaista nähtävää se Suomessa on. HS:n arvostelu oli tosin hiukan hapan mutta harvoin olen yhtä mieltä Kivirannan kanssa. Ja jokaisella on kuitenkin oma näkemyksesnsä taideteosten hyvyydestä. Palaan asiaan viimeistään nähtyäni näyttelyn, mentävähän sinne on kun samalla voi käydä Sara Hildénillä.
tuotakin näyttelyä sitä näkemättä. No, käypä katsomassa ja kerro mitä pidit.