Olen niiin onneton... tai sisimmäsäni vain.
Ulkoisesti kaikki ok. Työ, mies, lapset, mammona. Se jokin puuttuu todellakin elämästäni. Kaipaan naista.
Olen kokenut monesti sen onnen ja ihanuuden tunteen!! Sitä haluan...
Mulla ei tällä hetkellä ole edes parasta kaveria tai ketään naista kenelle murheeni kertoisin. Tahtoisin edes sellaisen elämääni. Miks on niin vaikeeta??
Muutamia suhteita ollut (mies tietää ja hyväksyy), mutta katkenneet milloin mistäkin syystä. Olisin valmis eroamaan naisen takia, mutta en halua olla yksin.
Vaikea luottaa enään keneenkään, kun moni pettänyt luottamukseni tyhjiin lupauksiin ja valheisiin.
Ehkä olen yksin loppuelämäni... ainakin henkisesti.
Ulkonäöstä ei tod. ole kiinni, olen näyttävä nainen ja monen mielestä hauskaa seuraa.
Ulkoisesti kaikki ok. Työ, mies, lapset, mammona. Se jokin puuttuu todellakin elämästäni. Kaipaan naista.
Olen kokenut monesti sen onnen ja ihanuuden tunteen!! Sitä haluan...
Mulla ei tällä hetkellä ole edes parasta kaveria tai ketään naista kenelle murheeni kertoisin. Tahtoisin edes sellaisen elämääni. Miks on niin vaikeeta??
Muutamia suhteita ollut (mies tietää ja hyväksyy), mutta katkenneet milloin mistäkin syystä. Olisin valmis eroamaan naisen takia, mutta en halua olla yksin.
Vaikea luottaa enään keneenkään, kun moni pettänyt luottamukseni tyhjiin lupauksiin ja valheisiin.
Ehkä olen yksin loppuelämäni... ainakin henkisesti.
Ulkonäöstä ei tod. ole kiinni, olen näyttävä nainen ja monen mielestä hauskaa seuraa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
siinä välissä on oltava yksin,jos on vähääkään älykäs ihminen.Jos käytät ihmisiä vain ettei tarvitse olla yksin,niin toivottavasti et ikinä ketään tapaakaan.
..niin mene. Tiedän omasta kokemuksesta, olen aivan samassa tilanteessa kuin ketjun aloittaja, täysin onneton, naimisissa ja pieni lapsi. Yksin en halua olla, minua ei ole tehtty siihen, ja naisen kanssa eläminen on pienessä kotikaupungissani mahdotonta. Oikeasti. Ja hei, minulle voisi puhua, jos vain tahtoisit (siis aloittaja) tutustua? En tarkoita tietenkään minkään salasuhteen aloittamista, vaan ystävyyttä ja ymmärrystä :)
Mikäs se yksinolon pakko oikein on. En o koskaan kuullutkaan.
Jos on valmis häipymään suhteesta, niin eiköhän se erotyö jo ole ollut.
Ehkä sun ittes tarttee vähän oppia elämää lisää..
silloin ei tarvitse roikkua kenessäkään vaan voi keskittyä kahden tasapainoisen ihmisen suhteeseen.
ei osaa olla yksin, on jollain tapaa kypsymätön. Ja on suorastaan moraalitonta pysyä yhdessä jonkun kanssa vain siksi, ettei halua olla yksin. Miltä siitä toisesta osapuolesta mahtaisi tuntua, jos tietäisi olevansa vain "hätävara", kunnes toinen löytää jonkun paremman? Ei ole ihmissuhde kovin terveellä pohjalla, jos noin menetellään.
5 lasta, niin täytyyhän sitä niitäkin miettiä
miettiä, mutta mutta... Jos äiti on onneton, eikö se heijastu koko perheeseen? Ja eikö sitä miestäkin pidä miettiä? Eikö mies ansaitse vaimoa, joka oikeasti haluaa juuri hänet?
Lapsia käytetään usein tekosyynä, silloin kun ei uskalleta tehdä suuria ratkaisuja. Lapset kyllä sopeutuvat muutoksiin ja ovat onnellisempia silloin, kun vanhemmatkin ovat onneliisa. Niin äiti kuin isäkin.
ensimmäinen askel on vaikein.
Ihmistä joka ei osaa olla yksin eikä siten oikein pärjää itsensä kanssa, en kelpuuttaisi elämääni. Tukea haluan antaa ja rakkautta, mutta en pysty ketään nostamaan. :-) :-)
seurustelemaan ihmisen kanssa joka on vielä edellisessä suhteessa.Vanhat suhteet pitää päättää ja ajatella ja ruotia omassa päässään ensin ohi,ja sitten on vapaa aloittamaan alusta jonkun uuden kanssa.
En halua käyttää muita ihmisiä täyttämään omia tarpeitani,mitä ikinä ne sitten ovatkaan,vaan haluan antaa ja saada myös vilpittömästi sen kauneimman,eli sisimmän.Jos sellaista suhdetta en voi saada,niin olen mielummin yksin.
samaa mieltä asiasta.
Ensin käydä ero entisestä läpi ennenkuin rupeaa uuteen suhteeseen.
Muuten ei loukkaa muutako itseä ja toista.
Olisi ihana saada ja antaa se pyyteetön rakkaus.
ONKO sitä enää edes olemassa?
Parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa.
... onko sulla lapsia / mikä on ikäsi?
"Lapsi kyllä sopeutuu" ... joo, lapsi sopeutuu koska lapsella ei ole vaihtoehtoja. Itse olen avioerolapsi ja voin sanoa että minulla on useampi syy puolustaa vanhempien yhdessäoloa kuin eroa. tarkoitan että vasta jos ero on pienempi paha lapselle kuin yhdessäolo niin sitten on varmasti syytä erota... mutta muuten en ihan kannata avioeroa vain "hyvinvointisyistä". Lapselle ne 2 omaa vanhempaa saman katon alla voittaa kaikki muut järjestelyt... jos ei nyt ihan muuten ole vakivaltaa ja juoppoutta ym tai hirveetä riitelyä tms.
Itse olen nähnyt vanhempieni ratkaisut enkä menisi ottamaan niistä oppia.
Joo, jos äiti on onneton ... kyllä se varmaan heijastuu moneenkin asiaan mutta syytä varmaan on punnita kannattaako perhettä rikkoa vai olisiko mitään muuta rakentavaa tehtävissä. Oma luova ratkaisu tilanteeseen on samanaikainen romanttinen suhde naisen kanssa, miehen luvalla. Kaikkia tyydyttävä ratkaisu :))
en soisi sinulle ketään käytettäväksi ja jätettäväksi kun taas tekeekin mieli jotain muuta.
Itselläni melkein samanlaista elämää, mutta kuitenkaan en ole rohjennut pettämään miestäni. Olen miettinyt monesti, miksi itseni olen tähän tilaan saattanut, kuten varmaan sinäkin? Kuitenkin, älä ota itseesi muitten ilkeillyistä, vaan yritä löytää itsellesi keskustelukumppani. Itsekin olen sitä vailla, mutta tuskin uskaltaisin kenellekään tästä puhua..
sentäs tässäkin ketjussa tuntuu olevan ;)
kaikki on ihan omasta toiminnasta kiinni. Ottaa ja lähtee ja etsii naisen. Ensi askel vaikein. Oppii pärjäämään itse eikä kuule tartte olla edes kaunis ja haluttava saadakseen seuraa. Huumori ja kaverimeininki aloittaa monet suhteet kyllä joo. Raha huuhaa ja ei opeta mitään selviytymisestä, jos kaikki helppoa saada. Ja valheisiin ja päähänpotkimiseen vain totuttava. Ei voi olla prinsessa ja liian herkkä tai ei selviä täällä sekoamatta.
Tämä ei sitten pahaan sävyyn, koska en ole negatiivinen tapaus. Jaksele.
mutta toisaalta sun kaltainen nainen on saanut mut sekaisin ja suututtaa toi itsepetos ja kaikkien muidenkin satuttaminen siinä sivussa. kyseinen nainen flirttaili ikuisuuden ja teki itseään tykö. kun lopulta uskoin, että sillä on tunteita ja tein eräänlaisen siirron, se pakenikin perheensä suojiin. ja silti on selvästi onneton, ei vain uskalla katsoa peiliin ja tehdä elämästään oikeasti elämisen arvoista. tajuatteko te pelkurit, että voitte kuolla huomenna?! onko silti tärkeintä, että on kulissit kunnossa vai että edes yhden päivän kokisi olevansa hengissä?
Kuullostapa tutulta. Itse tein siirtoni ja jäin itsekseni enkä katunut ole hetkeäkään tätä vapautta. Ja ei toista ihmistä saa pettää uskottelemalla kaiken olevan ookoo vaikka mieli onkin aivan muualla. Ja nyt odotan sitä siirtoa toiselta osapuolelta. En tiedä mitä tapahtuu ja siksi vaiti sivummalla. Kuolla voi milloin vain ja hetket tärkeitä siksi ja sanat, joita pitää sanoa jumakauta enemmän kun suustaan ulos saisi. Liian myöhään on paha paha asia eikä vaikutusta enää samaa. Olen onneton sisältä ja odotan. Entä sinun juttusi? Toivoa?
...pitäisi vain haudata turhaksi osoittautuneet haaveet ja kerätä itsekunnioituksensa rippeet katukivetykseltä. toisaalta olen - ihme kyllä - tämän nöyryytyksen jälkeen vielä hengissä. ja loppupelissä todennäköisempi voittaja, sillä uskallan olla rehellinen itselleni. siihen petollinen kultaseni ei pysty.
sai minut ihastumaan ja rakastumaan itseensä ja antoi ymmärtää, että hän myös minuun ja oli suunnitelmia...aikoi erota miehestään ja oli onneton.Mutta pelko,aviomies,perhe ja kulissiavioliitto voitti.
Älkää leikkikö toisten tunteilla...se on liian kova leikki toiselle...käy sieluun ja sydämeen
miehen kanssa. Olen ihastunut naiseen josta en tiedä onko bi vai hetero. Eroa suunnittelen ihan tosissani, mutta ei ole tarkoitus hypätä uuteen suhteeseen. Haluan olla lasteni kanssa ja katsoa miten me perheenä pärjätään. Ystäviä tarvitsen, mutta romanttinen suhde ei ole pakollinen. Lisään vielä etten ole pettänyt miestäni, enkä ollut edes koskaan naisen kanssa. Olen vain alkanut ymmärtää, että hukkaan elämäni olemalla suhteessa miehen kanssa jota en rakasta, ja samalla hänen elämänsä.
Fiksua puhetta tottavie. Jonkun on tehtävä ensi siirto ja kaikkin kannalta oikea valinta. Sattuu ja on vaikeeta aluksi mutta oikea ratkaisu. Onnittelut rohkeudestasi.
Perheenä lasten kanssa pärjää nykyään oikei mainiosti yksinkin, tietää tämä. Yksinäisyydestä osa nauttia uudella tavalla ilman miestä. Jotain pientä kitenkin haluaisin siihen sivuun. Kosketamisen kaipuu suunnaton ei seksin. Voi sitä joka tielleni osuu, ellet se ole sinä ystäväni mun jo useamman vuoden takaa?Unelmia joopa joo.
Samat sanat, että petetty ei eikä naisen kanssa oltu. Ja lapset aina kuvasa viellä ja tärkein asia. Erota pitää osata kuitenkin ajoissa tiedän..
noh haaveillahan aina saa. Vaikeaa tulee olemaan, sen tiedän. Minäkin haluaisin jotain pientä... vaikka minulle se olisi suurta. Olen ystäväsi noin kolmen vuoden ajalta. Välillä on ollut taukoa, mutta tärkein on säilynyt, luottamus.
Enmpä taida olla hitsivieköön. Oltais tunnettu silloin jo yli viisi vuotta.
Olen bi ja eronnut. Elän lasteni kanssa ja olen hyvin pärjännyt.
Samoin tunsin, en rakastanut enää miestäni, mutta en myöskään häntä pettänyt.
Tunnen oloni hyväksi ja vapautuneeksi.
Ajattelin, että kerran täällä vain eletään ja se elämä täytyy elää niinkuin itsestä tuntuu oikealta ja hyvältä.
odottelen, että elämääni astuisi jonain päivänä RAKKAUS naiseen
kun olet miehesi kanssa, sua ei voi ottaa vakavasti. mietipä sitä.