Mikä meitä keski-ikäisiä oikein vaivaa,siis miehiä ja naisia,tarkoitan eronneita siis.
Hanakasti tuolla chatissa esim. ollaan vonkaamassa seuraa,ja juttujen perusteella useimmat etsivät elämänkumppania.
Minkälaista naista esim. mies etsii treffi palstoilta tai chatista?
Tai nainen?
Vai olemmeko me asettaneet riman jo niin korkealle,että tavalliset Matti ja Maija Meikäläiset ei enää kelpaa,etsitään jotain niin erikoista,että sellaista ei ole olemassakaan.
Yksinäisyydestä kerrotaan lähes aina,mutta mikä estää yksinäisiä tavoittamasta toisiansa,koska heitä on niin paljon.
Vai olemmeko ihastuneet itsenäiseen elämään jo siinämäärin,että loppumetreilla alkaa kauhistuttamaan yhteinen elämä jonkun,vaikkakin ihanalta tuntuvan kanssa.
Hanakasti tuolla chatissa esim. ollaan vonkaamassa seuraa,ja juttujen perusteella useimmat etsivät elämänkumppania.
Minkälaista naista esim. mies etsii treffi palstoilta tai chatista?
Tai nainen?
Vai olemmeko me asettaneet riman jo niin korkealle,että tavalliset Matti ja Maija Meikäläiset ei enää kelpaa,etsitään jotain niin erikoista,että sellaista ei ole olemassakaan.
Yksinäisyydestä kerrotaan lähes aina,mutta mikä estää yksinäisiä tavoittamasta toisiansa,koska heitä on niin paljon.
Vai olemmeko ihastuneet itsenäiseen elämään jo siinämäärin,että loppumetreilla alkaa kauhistuttamaan yhteinen elämä jonkun,vaikkakin ihanalta tuntuvan kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se niin että rima on varmaan korkea..
Mutta jos oikein ajatelee, niin minun mielestä se kauneus on sisällä.
Täällä netissä on niitä jotka ei ole varmoja millaista haluaa..(Luulisin)
Itse, en näissä kovin pyöri. Jokainen hakee kumpania omalla tavallaan.
On ehkä vaikeaa tänäpäivänä tehdä treffejä vaikka kaupan kassalla tai torilla..
Vaikka, minusta se olis romantisepaa kun netissä.
Ulkonäkö on taas toinen asia, kai meillä on jokin tarve hakee parempaa ja kaunista joka loppujen lopuksi on huono valinta..Ne jotka pitävät itseään täydellisenä ja hyvännäköisenä ovat täysin pee...
On kokemuksia siitä.
Paljon vaivaakin. Rakkautta on minulle ainakin annettu pieninä palasina. pätkän kerrallaan. elämässäni on ollut monta pätkisrakkautta.
Nuori tai keski-ikäinen tai vanha..
Kyllä se vaivaa meitä jokaista, ei se ikää katso..
Olisihan se helppoa jos elämän kumppanin sais kauppan hyllyltä tai rakkautta vois ostaa..
Jokainen miettii miten on epäonnistunut tai ei saa elämän kumppania..Jos saa niin epäonnistuu..
Joskus, mietin onko elämä tosiaan rakkautta ja rimakauhua..
Tällä iällä rakastuminen ei ole helppoa ja uskollisuus joka puuttuu, valat vannottaan mutta kuinkas käy..Eikö rakkaus ole ikuista..
Kaikien se kestää ja kaiken jaksaa, ei se niin mene..
Tänään, se on sitä mitä matalempi aita sen helpopaa on rakastaa. Meistä puuttuu se tahdon voima..
helppoa olisikin,jos ostamalla..
Jos rakkautta voisi ostaa tai elämän kumpanin.Mutta olisiko se sitä oikeata rakkautta?
Elämä on sitä että sydämmen sanottava kuka on oikea ja kuka ei..Ei rahalla..
Valinnat vaan osuu aina niihin rentuihin, jotka kohtelee kaltoin ja laimin lyö toista..
Kai, se on jokin kohtalon ivaa tai jotain muuta, mutta toivoa aina on..
Postiivinen elämän asenne ja itsensä kunnioitaminen ja rakastaminen sekä elämän asenne.Vaikka joskus elämä potkii ja tuntuu vaikeelle, on aina löydettävä ne hyvätkin puolet..
Tahdon
- miehen joka käy töissä
- miehen joka käy suihkussa joka päivä ja pesee hampaat
- miehen joka ei haise viinalle eikä tupakalle
- miehen joka ei kiroile ja huuda
- miehen jolle suhde on muutakin kuin pelkkää seksiä
- miehen joka on paras ystäväni
- miehen joka on vain mun
- pituutta saa olla, painosi ei niin tärkeä minulle
- kiltti ja rauhallinen (niin kuin minäkin)