Tuo päivä ei todellakaan taida olla rakkaudelle otollista aikaa. Vitsailimme poikaystäväni kanssa edeltävänä päivänä siitä, kuinka perjantai 13. on uskomusten mukaan huonon onnen päivä. Emmehän toki tuohon uskoneet, mutta sitten kun se päivä koitti...
Olin poissa huoneestani hetken ja poikaystäväni luki sillä välin tekstiviestejäni. Kun palasin takaisin, kulta vain häipyi ovesta ulos ja juoksin perään.
Olin muutama päivä sitten lähetellyt viestejä erään miehen kanssa ihan leikilläni. Ne eivät tietenkään olleet ollenkaan mukavaa luettavaa, varsinkin kun poikaystäväni ei tiennyt jutun taustoja. Siinä sitten yritin hänelle selittää paniikissa, ettei viesteillä ole mitään merkitystä, mutta miten muhun nyt enää voi luottaa. Menin vielä aluksi sanomaan hänelle, ettei omat viestini olleet mitenkään epäilyttäviä, vaikka olivatkin. Toivoin kai, että olisin poistanut ne tai hän ei oikeasti olisi lukenut niitä. Olisin halunnut säästää hänet tuolta kaikelta, koska tiesin itse, että viesteillä ei ollut mitään merkitystä, mutta hän ei tiennyt.
Siinä yritimme asiaa selvittää monta tuntia ja sain kyllä kunnon vihat niskaani, syystä. Luulin, että saimme asian lopulta selvitettyä kun poikaystäväni vähän rauhottui ja uskoi, että viestit tosiaan olivatkin leikkiä, mutta sitten kurjat ajatukset palasivatkin hänen mieleensä ja hän alkoi taas epäillä.
En keksi miten saan hänet uskomaan, että viestit olivat leikkiä ja tiedän kuinka typerä tekoni oli. En tekisi mitään sellaista koskaan. Rakastan juuri häntä aivan mielettömän paljon, eikä sydämessäni oikeasti ole kenellekään muulle tilaa. Tyhmyydestä sakotetaan...
Olin poissa huoneestani hetken ja poikaystäväni luki sillä välin tekstiviestejäni. Kun palasin takaisin, kulta vain häipyi ovesta ulos ja juoksin perään.
Olin muutama päivä sitten lähetellyt viestejä erään miehen kanssa ihan leikilläni. Ne eivät tietenkään olleet ollenkaan mukavaa luettavaa, varsinkin kun poikaystäväni ei tiennyt jutun taustoja. Siinä sitten yritin hänelle selittää paniikissa, ettei viesteillä ole mitään merkitystä, mutta miten muhun nyt enää voi luottaa. Menin vielä aluksi sanomaan hänelle, ettei omat viestini olleet mitenkään epäilyttäviä, vaikka olivatkin. Toivoin kai, että olisin poistanut ne tai hän ei oikeasti olisi lukenut niitä. Olisin halunnut säästää hänet tuolta kaikelta, koska tiesin itse, että viesteillä ei ollut mitään merkitystä, mutta hän ei tiennyt.
Siinä yritimme asiaa selvittää monta tuntia ja sain kyllä kunnon vihat niskaani, syystä. Luulin, että saimme asian lopulta selvitettyä kun poikaystäväni vähän rauhottui ja uskoi, että viestit tosiaan olivatkin leikkiä, mutta sitten kurjat ajatukset palasivatkin hänen mieleensä ja hän alkoi taas epäillä.
En keksi miten saan hänet uskomaan, että viestit olivat leikkiä ja tiedän kuinka typerä tekoni oli. En tekisi mitään sellaista koskaan. Rakastan juuri häntä aivan mielettömän paljon, eikä sydämessäni oikeasti ole kenellekään muulle tilaa. Tyhmyydestä sakotetaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo on vain sinun omaa tyhmyyttäsi ja syytäsi. Olisit silloin kun viestittelit sen toisen tyypin kanssa, että miltä itsestäs tuntuis jos poika tekis saman lailla sulle.
Perjantai 13. päivä ei merkitse pelkästään ryppyjä rakkauteen. Itselläni liittyy kyseiseen päivään niin ikävä kokemus, etten sitä halua täällä edes mainita. Se tosin ei liity rakkauteen, joten syystäkin :)