Kumpi parempi?

Jaa'a. Ajoimme ohi entisestä "neukkukuutiostamme", jolloin tyttäreni totesi että olisi karmeaa asua vielä tuollaisessa talossa, miten ihmiset voi asua noin.

Eli muksut ainakin arvoastaa ok-taloa ja väljiä tiloja sekä pihaa.

soluasuntoon ja inttiin ja tuskin kiinassakaan kaikilla on omaa huonetta.

Jos lapset ovat alle kouluikäisiä, niin ehdottomasti yhteinen huone on parempi vaihtoehto kuin omat huoneet. Illalla lapsen on turvallista nukahtaa sisarusten kanssa ja vanhemmat saavat viettää yönsä rauhassa omassa sängyssään ilman yöllisiä vierailijoita. Usein myös alle kouluikäisten ja pikkukoululaisten leikit onnistuvat hyvin sisarusten kesken ja tulee yhteisiä kavereitakin.

Kouluiässä oma rauha ja oma kaveripiiri tietysti muodostuvat tärkeämmiksi, ja silloin oma huone alkaa olla tärkeä. Tietääkseni kaikilla ei ole omaa huonetta, eikä tietääkseni heitä siitä kiusata, mutta rajoittaahan se jonkin verran mm. yökyläilyä ja vaikuttaa siihen, kenen kotona tavataan kavereita.

Itse olen kasvanut tosi köyhässä lähiössä 70-80-luvulla ja tie sieltä pois on ollut kivinen. Monet tavat ja asiat on pitänyt opetella kantapään kautta, kun hyvä esimerkki ja sosiaaliset taidot jäivät lapsena viidakon tasolle. En syytä yksinhuoltajaäitiäni, hän varmaan valitsi halvimman asunnon, koska alkoholistina hänelle oli erittäin tärkeää, että rahaa jäi myös "elämiseenkin" eli lonkeroon ja tupakkaan.

Itse valitsisin kuitenkin ilman muuta sen hyvän alueen ja pienemmän asunnon, jos olisi pakko valita. Alue määrää kaveripiirin ja harrastukset, ja niillä on vaikutusta koko loppuelämän. Paremmat lähtökohdat antavat hiukan paremmat lähtökuopat. Viime kädessä kuitenkin lapsi itse on vastuussa siitä, mitä hänestä tulee.