Aamu jo sarastaa iltaan pimenevään.Peikkotyttö tuiterissa sulle unilaulut laulaa "nuku sinä kultapieni,unimaailmaan pakene".Yön valoon kätkeytyy sydän rikkinäinen,tuoko aamu tullessaan ehjän sydämmen.Silmänsä enkeli auringonvaloon hän avaa,kyynel vierii pitkin kasvojaan ei sydän ehjä ollutkaan.Siellä jossain enkeliään peikkotyttö kaipaa "oi jospa joskus sun oma ois ei elämää sen somaa ois".Elämä niin julma on ei koskaan peikkotyttö enkeliään saa "Enkelilleni,kanna siipes elämän halki,kasva onnenkukkia polullas.Valoas älä koskaan heitä,rakasta joka solullas".Pimeän lapsi minä oon tallustelen poluilla synkillä,mättään päällä istuksien tähtitaivas kattonaan joskus mieleen tuleepi enkelini niin ihana"oi jospa sut omaksein sais oi jospa".....haha ei taitas musta runoilijaa tulla vaikka rasvas paistas=D mut pointti onkin se et jos tuolla jossain ois tämmöselle peikkotytölle enkeli joka tois valon pimeyteen niin omistan sen hälle=)
Runon rustasin
Peikkotyttö4u
0196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.