Santavuori: tyrmääkö tutkija

SHY:n hypnoositanssit, rumpukulttuurit ja ReiKi-hypnoosit sikseen, mutta Duodecimin pääkirjoituksen jälkeen, jossa naureskelleen kiistetiin Maija Leena Matikaisen (Suggestomedian/SHY:n lehden toimittaja) kirjoitusten väitteet, ja Lääkärilehden Tajunnan taito -kirjan kritiikin jälkeen kohdistuu taas tiukkaa arvostelua SHY:n nykylinjan "tieteellisiä" perusteita vastaan. Tässä Kallion kirjoitus:
..........

Hypnoosin demystifiointi ei muuta itse ilmiötä

Viime aikoina on pyritty poistamaan pelkoja hypnoosin ympärillä korostamalla, että siihen ei liity taikuutta, mystiikkaa tai muuta yliluonnollista. Tämä on tietysti ainoa mielekäs lähtökohta, mutta on varottava harppaamasta liian pitkälle johtopäätöksissä siitä, millainen tila hypnoosi on.

Se mitä eri ihmiset kokevat hypnoosin yhteydessä vaihtelee huomattavasti eri yksilöiden välillä. Suurimmalla osalla ihmisistä kokemusta voisi parhaiten luonnehtia ohjatuksi mielikuviin eläytymiseksi. Tänä aikana henkilö on täysin tietoinen siitä, että on todellisuudessa hypnoosiohjauksessa ja aktiivisena toimijana seuraa annettuja ohjeita ja suggestioita. Toistaiseksi julkaisematon Turun yliopistossa tehty tutkimus kertoo kuitenkin, että noin 2 - 5 % koehenkilöistä eläytyi annettuihin mielikuviin siten, että he eivät kokemuksensa aikana tieneet eläytyvänsä omiin mielikuviinsa. Heidän kokemusmaailmansa muistutti unta siinä mielessä, että he sillä hetkellä luulivat kuvittelemiensa asioiden olevan todellisuutta.

Hypnoosiin liittyvää käyttäytymistä ja kokemuksissa tapahtuvia muutoksia on tieteellisissä tutkimuksissa pyritty selvittämään jo yli sadan vuoden ajan. Monet ns. sosiaalipsykologiset teoriat ovat pyrkineet analysoimaan hypnoosiin liittyvää sosiaalista vuorovaikutusta ja etsimään sieltä tekijöitä, jotka voisivat valaista hypnoosin ydintä. Tutkimus osoittaa, että jo pelkästään nimeämällä vuorovaikutustilanne hypnoosiksi saadaan ihmiset kokemaan tavanomaisesta poikkeavia elämyksiä huomattavasti voimakkaammin kuin täysin identtisessä tilanteessa, joka on nimetty mielikuvaharjoitteluksi. Mistä tällainen voi johtua?

Yhdeksi merkittäväksi tekijäksi ovat osoittautuneet ihmisten odotukset ja käsitykset siitä mitä hypnoosissa tapahtuu. Tämän käsityksen on muodostanut pääasiassa se, mitä henkilö on eri lähteistä lukenut tai nähnyt mediassa. Hänelle on siis muodostunut kuva siitä minkälainen sosiaalinen vuorovaikutustilanne hypnoosi on sekä mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuu. Tällä hetkellä on eri teorioiden kesken hyvin suuri konsensus siitä, että nämä hypnoosiin liittyvät henkilökohtaiset ennakkokäsitykset vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä henkilö todellisessa hypnoositilanteessa kokee.


Otan tässä kirjoituksessa esille muutaman argumentin Risto Santavuoren artikkelista Hypnologia-lehdessä (2003), koska siinä tuli hyvin selkeästi esille se, miten demystifioinniksi kutsuttu uudelleenmäärittely saattaa johtaa epäloogisella tavalla harhaan.


Hypnoosi ja siihen liittyvät tutkimusparadigmat (1)

Risto Santavuori on Hypnologia-lehdessä (2004) kuvannut hyvinkin ansiokkaasti väitöskirjani tuloksia ja olennaisia teemoja, ja kertoo myös väitöstilaisuudessani vuonna 2003 esille nousseista tutkimuksista. Santavuori on valitettavasti tehnyt kuitenkin joitakin sellaisia johtopäätöksiä, joita tutkimustulosten perusteella ei mitenkään voi vetää.

Santavuori totesi aivan oikein, että pyrin purkamaan hypnoosiin liittyvää mystifiointia. Tähän samaan päämäärään nimittäin pyrkii kaikki hypnoosiin liittyvä tieteellinen tutkimus. Santavuori toteaa väitöstilaisuudessa myös viitatun tutkimuksiin, joissa todettiin, että hypnoosi ei saisi ihmisiä toimimaan normaalista poikkeavalla tavalla ja jatkaa tästä seuraavasti:

”…edelleenkin näkyy lääketieteellisen tutkimustradition paradigmana hypnoosi erikoisen, tahdonvastaisen käyttäytymisen ja todellisuuskuvaa vääristävänä tilana. Ero on yhä melkoinen siihen nähden, miten pedagogis-edukatiivis-terapeuttinen hypnoosiajattelu lähtee hypnoosista ihmisen yleisenä ominaisuutena, normaalina ja tavanomaisena käyttäytymisenä.”

Santavuori viittaa siis ”lääketieteelliseen tutkimusparadigmaan” ja sen käsitykseen hypnoosista. En puutu tähän enempää kuin toteamalla sen, että tällaista lääketieteellistä paradigmaa ei ole olemassa, ja tässä kohdin voidaan sanoa Santavuoren rakentaneen ns. ”olkiukko-argumentin” (straw-man argument)(2). Toisaalta en ole myöskään kuullut ”pedagogis-edukatiivis-terapeuttisesta” hypnoosiajattelusta, mutta pyrin tässä kommentissa kuitenkin tarkastelemaan kahta Santavuoren esittämää väitettä:

1. hypnoosi on ihmisen yleinen ominaisuus
2. hypnoosi on normaalia ja tavanomaista käyttäytymistä

Viittaukset tällaisiin oletettuihin paradigmoihin ovat omiaan hämmentämään lukijoita ja sotkemaan toisinaan melko yksinkertaisiakin asioita. Hypnoosia voidaan käyttää mainiosti mm. opetuksen apuvälineenä ja urheiluvalmennuksessa, samoin kuin psykoterapiassa tai lääketieteessä. Tällöin itse ilmiö ei kuitenkaan muutu miksikään, vaan samaa menetelmää käyttävät vain eri alojen ammattilaiset. Suomessa käytävää keskustelua sotkee osaltaan myös se, että ”hypnoottisista ja suggestiivisista menetelmistä” puhutaan joskus hyvinkin epämääräisesti ja väljästi, ja kenelläkään tuskin on tarkkaa käsitystä mitä tällaiset menetelmät mahdollisesti ovat. Virhepäätelmien välttämiseksi kannattaakin mieluummin tarkastella hypnoosia aivan ”puhtaalta pöydältä” ja katsoa yksinkertaisesti mitä siinä tapahtuu ja mitä ihmiset kokevat.

Onko hypnoosi ihmisen yleinen ominaisuus?

Hypnoosin ja suggestioiden lähtökohtaisena päämääränä on saada ihmiset kokemaan asioita tai toimimaan tavalla, joka poikkeaa siitä mitä he muutoin kokisivat tai tekisivät. Hypnoosiherkkyyttä mittaavat asteikot arvioivat kohenkilöiden kykyä kokea dissosiatiivisia ilmiötä kuten käden muuttumista painavaksi tai jäykäksi sekä hallusinaaitoita ja muistiin liittyviä muutoksia. Tässä ominaisuudessa on suuria eroja eri ihmisten välillä (ks. esim. Kallio & Ihamuotila, 1999). Tämä ero eri ihmisten välillä on jo laajalti tutkittu alue ja tämä taipumus (tai kyky/ominaisuus) noudattaa suunnilleen normaalijakaumaa nykyisillä hypnoosiherkkyysasteikoilla mitattuna. Se, että todetaan hypnoosin olevan jotenkin yleinen ominaisuus kertoo suunnilleen yhtä paljon asiasta kuin jos todetaan, että musikaalisuus tai älykkyys on ihmisen yleinen ominaisuus.

Se, että ihmiset eroavat hypnoosiherkkyydeltään on asia, jota ei pidä sekoittaa siihen, miten ihmiset reagoivat esim. hypnoosia hyödyntävään psykoterapiaan. Useat tutkimukset viittavat nimittäin melko yllättävästi siihen, että hypnoosiherkkyydellä ei ole tekemistä sen kanssa miten henkilö hyötyy terapiasta, jossa käytetään apuna hypnoosia (Lynn & Kirsch, 2006). Tämä yllättävä havainto kaipaa ehdottomasti lisää analyysia ja tutkimusta mutta on hyvä uutinen kliiniselle hypnoosille. Hypnoosia voi aina kokeilla ilman, että potilaiden hypnoosiherkkyyttä tarvitsee erikseen lähteä testaamaan.

Tämä on tärkeä tutkimustulos myös potilaille, jotka hypnoosisession jälkeen tuntevat pettymyksen, koska eivät kokeneetkaan outoja asioita, joita olivat ennalta odottaneet. Tällainen pettymys saattaa monen kohdalla johtaa sellaiseen käsitykseen, että hypnoosista ei ole hyötyä, ja tämä odotus sitten toteuttaa itse itsensä.

Mitä on hypnoosiin liittyvä käyttäytyminen?

Jos ihmisiltä kysytään, että miten hypnotisoitu henkilö käyttäytyy, saa yleensä vastaukseksi kuvauksen lasittuneista silmistä sekä kummallisista asioista, joita he silloin tekevät. Nämä kummalliset asiat ovat tyypillisesti tapahtumia, joita erilaisissa lavahypnoosiohjelmissa on esitetty.

Tämä kysymys hypnoosiin liittyvästä käyttäytymisestä on myös tieteellisesti mielenkiintoinen, ts. onko olemassa jokin hypnoosille ominainen käyttäytymispiirre? Tutkimukset viittaavat siihen, että mikäli koehenkilölle annetaan hypnoosi-induktio (eli hänet hypnotisoidaan) ja jätetään hänet sitten rauhaan, riippuu käyttäytyminen siitä kuinka hypnoosiherkästä henkilöstä on kyse. Epäherkkä koehenkilö alkaa käyttäytyä täysin normaalisti eli mm. avaa silmänsä ja katselee ympärilleen heti kun hän olettaa, että häntä ei tarkkailla tai kun hypnoositilanne on ohi. Erittäin hypnoosiherkkä koehenkilö puolestaan ei tee yleensä mitään vaan on rauhassa paikoillaan, nukahtaa, ja herää jonkin ajan kuluttua aivan kuin olisi ottanut päiväunet.

Mikäli hypnoosin yhteydessä annetaan suggestioita(3), reagoivat ihmiset myös niihin eri tavoin. Yleensä hypnoosiin littyvä sosiaalinen käytösnormi on se, että prosessin aikana hypnotisoitava on hiljaa ja pyrkii noudattamaan hypnotisoijan ohjeita ja suggestioita. Se miten eri ihmiset kokevat(4) annetut suggestiot vaihtelee kuitenkin huomattavasti ja liittyy henkilön omaan hypnoosiherkkyyteen.

Hypnoosi on joka tapauksessa monimutkainen sosiaalinen vuorovaikutusprosessi, jossa vaikuttavat monenlaiset vain hypnoosille tyypilliset sosiaaliset normit ja odotukset. Tämän lisäksi on vankkaa näyttöä siitä, että joidenkin henkilöiden aivotoiminnassa tapahtuu muutos, joka vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin.

Tämän perusteella on selvää, että hypnoosia ei voi mitenkään kutsua normaaliksi vuorovaikutusprosessiksi, jossa ihmiset käyttäytyvät siten kuin heille normaalisti on tyypillistä. Se mitä eri teoriat ovat jo sadan vuoden ajan pyrkineet selittämään on juuri poikkeuksellinen käyttäytyminen. Kaikille teorioille on yhteisenä lähtökohtana kysymys:

Miten voimme ymmärtää ja selittää hypnoosin yhteydessä ilmenevän käyttäytymisen ja kokemukset?

Sosiaalikognitiivisten teorioiden kivijalka lepää siinä ajatuksessa, että muuttuneet kokemukset ja käyttäytyminen voitaisiin kokonaan selittää normaalista poikkeavalla vuorovaikutustilanteella ja mm. siihen liittyvillä odotuksilla. Toiset teoriat puolestaan painottavat, että sosiaalisten tekijöiden lisäksi hypnoosi aiheuttaa muutoksia muutoksia myös aivotoiminnassa ja nämä muutokset ovat myös osa hypnoosin teoreettista selitystä. Tässä yhteydessä käytetään usein termejä hypnoositila tai transsi.

Sakari Kallion analyysi ns. tajunnanopinkappaleista, joiden nimiin tuossa yhdistyksessä on koulutettu ja vannottu, on minusta ihan asiallinen ja hyvin perusteltu.

Ei yhteisöläisillä ei ole mitään syytä riehaantua Kallion tieteellisistä argumenteista. Ehkä jo syytä miettiä, mille pohjalle yhteisönsä ja koulutusliiketoimintansa perustuu..!?