Tulen juuri nuorimman lapseni kanssa sukujuhlista. Ihanat juhlat, kepeä tunnelma, mutta mieleni on aivan maassa.
On todella kurjaa huomata jälkeen kerran, etten minä ja lapseni merkitse mitään äidilleni. (Isäni on jo niin huonokuntoinen, ettei sukujuhlissa ole mukana.) Ainut mitä sain tänään äidiltäni, oli heippa lapselleni ja itselleni käsky tulla istumaan samaan pöytään hänen kanssaan. Siellä se äiti sitten jälleen kerran veljeni tyttären kanssa hössötti ja oli kiinnostunut muiden sukulaisten kuulumisista.
Mieli on niin ahdistunut, että tuntuu että repeän. Itselläni on elämässä hankala vaihe ja olisin kiitollinen ymmärtävästä olkapäästä. Sitä ei vain ole ollut tarjolla ei niinä pitkinä aikoina kun olisin halunnut jakaa iloni eikä myöskään näinä yksittäisinä hetkinä kun olisin halunnut neuvoja pulmiini.
Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista? Entä mitä te vanhemmat ajattelette kun olette epätasa-arvoisia lapsianne ja lastenlapsianne kohtaan – huomaatteko te edes sitä?
On todella kurjaa huomata jälkeen kerran, etten minä ja lapseni merkitse mitään äidilleni. (Isäni on jo niin huonokuntoinen, ettei sukujuhlissa ole mukana.) Ainut mitä sain tänään äidiltäni, oli heippa lapselleni ja itselleni käsky tulla istumaan samaan pöytään hänen kanssaan. Siellä se äiti sitten jälleen kerran veljeni tyttären kanssa hössötti ja oli kiinnostunut muiden sukulaisten kuulumisista.
Mieli on niin ahdistunut, että tuntuu että repeän. Itselläni on elämässä hankala vaihe ja olisin kiitollinen ymmärtävästä olkapäästä. Sitä ei vain ole ollut tarjolla ei niinä pitkinä aikoina kun olisin halunnut jakaa iloni eikä myöskään näinä yksittäisinä hetkinä kun olisin halunnut neuvoja pulmiini.
Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista? Entä mitä te vanhemmat ajattelette kun olette epätasa-arvoisia lapsianne ja lastenlapsianne kohtaan – huomaatteko te edes sitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikka olen juridisesti täysi-ikäinen (40 v), äiti edelleen tarkkailee minua. Viimeksi olen ollut hänen kanssaan yhteydessä pääsiäisen jälkeisenä tiistaina, jolloin hän julkisella paikalla, ei kotona, sanoi toisten kuullen: "Lue sitten ääneen istualtaan." Hän siis luulee, etten osaa lukea, vaikka mm. peruskoulu on suoritettu.
Samoin sukulaisten kanssa en ole saanut vaihtaa sanaakaan äidin läheisyydessä. Valitettavasti olen muutaman kerran tädeilleni kertonut mm. koulukuulumisiani vuosien varrella ja paluumatkalla tai seuraavan tapaamisen alkajaisiksi olen saanut kuulla äidin kauheat huudot tekemästäni virheestä (keskustelu).
Isä on aina tietänyt, mitä tarkoittavat täysi-ikäisyys ja itsemääräämisoikeus. Hänen pitäisi opettaa ne äidilleni.