Olin tänään nuorimman lapseni kanssa sukujuhlista. Ihanat juhlat, kepeä tunnelma, mutta mieleni on aivan maassa.
On todella kurjaa huomata jälkeen kerran, etten minä ja lapseni merkitse mitään äidilleni. (Isäni on jo niin huonokuntoinen, ettei sukujuhlissa ole mukana.) Ainut mitä sain tänään äidiltäni, oli heippa lapselleni ja itselleni käsky tulla istumaan samaan pöytään hänen kanssaan. Siellä se äiti sitten jälleen kerran veljeni tyttären kanssa hössötti ja oli kiinnostunut muiden sukulaisten kuulumisista.
Mieli on niin ahdistunut, että tuntuu että repeän. Itselläni on elämässä hankala vaihe ja olisin kiitollinen ymmärtävästä olkapäästä. Sitä ei vain ole ollut tarjolla ei niinä pitkinä aikoina kun olisin halunnut jakaa iloni eikä myöskään näinä yksittäisinä hetkinä kun olisin halunnut neuvoja pulmiini.
Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista? Huomaatteko te vanhemmat, jos olette epätasa-arvoisia lapsianne ja lastenlapsianne kohtaan?
On todella kurjaa huomata jälkeen kerran, etten minä ja lapseni merkitse mitään äidilleni. (Isäni on jo niin huonokuntoinen, ettei sukujuhlissa ole mukana.) Ainut mitä sain tänään äidiltäni, oli heippa lapselleni ja itselleni käsky tulla istumaan samaan pöytään hänen kanssaan. Siellä se äiti sitten jälleen kerran veljeni tyttären kanssa hössötti ja oli kiinnostunut muiden sukulaisten kuulumisista.
Mieli on niin ahdistunut, että tuntuu että repeän. Itselläni on elämässä hankala vaihe ja olisin kiitollinen ymmärtävästä olkapäästä. Sitä ei vain ole ollut tarjolla ei niinä pitkinä aikoina kun olisin halunnut jakaa iloni eikä myöskään näinä yksittäisinä hetkinä kun olisin halunnut neuvoja pulmiini.
Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista? Huomaatteko te vanhemmat, jos olette epätasa-arvoisia lapsianne ja lastenlapsianne kohtaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja välillä tuntuu kuin tarkoituksella luodaan sellainen tilanne.
Empä enää viitsi vaivautua paikalle,pahaa oloa tulee vaan.
On muutakin elämää kun sukujuhlat.
Olis sitä olkapäätä ja vähän muutakin tarjolla jos jätät tänne yhteystietosi.
oisko susta kuvaa jossain kalleriassa.
mielestäni on. Olen mies eikä tuo pahemmin loukkaa.
Se vähän harmittaa, kun lapsille ja lapsenlapsille on muka kivempaa poiketa ex-vaimoni (ja tämän uuden miehen) luona. Minun luokseni pistäytyvät, kun pitäisi saada rahaa. Siihen se seurustelu sitten usein jää. Kun vähän seteleitä taskuun "Nyt on niin kiire, pitää lähteä. Moikka. Nähdään taas"
antamisen ja kerroit että ei ole,ja huomasin että se on hyväksi lapsille ja lapsenlapsille myös.
Rakastaminen ei ole sitä että antaa rahaa tai käy sen vuoksi että sais rahaa.
Meillä kun on vasta 2-4 v lapsenlapset, niin olemme päätyneet siihen, että per/kk menee pieni summa kummankin tilille. Mitään joulu- synttäri- nimpparilahjoja ei sitten tulekkaan, mitä nyt joskus satunnaisia ostoksia on. Hedelmiä on viemisiksi.
Rahalla en ainakaan ystävyyttä osta.
Täällä olisi aivan varmasi useampikin ihminen, joka haluai jakaa mielipiteitä aivan kahdenkesken kanssasi, kuten minäkin.
Rohkene avaamaan uusi postiosoite itsellesi, jonka voit julkaista täällä, mikäli et vakkaripostiasi halua julkaista, mikä onkin viisasta.
Minä ainakin haluaisin neuvoja sinulta, kuinka saataisiin parempi yhteisymmärrys aikuisen lapsen kanssa.
kokemuksia ei ole,mutta sivusta olen seurannut. Mieheni eli melko kauan vanhempiensa kanssa. Hänelle ei annettu joulurahaa, muut sisarukset saivat. Isoäitini piti tyttäriään ja heidän lapsiaan parempana kuin meitä, asui syytinkiläisenä talossamme. Hyvä ystäväni sai kärsiä siitä, että oli syntynyt tytöksi. Teki paljon enemmän kuin sisarukset vanhempien hyväksi, koska etsi heidän hyväksyntäänsä. Itse yritän olla tasapuolinen ja minulla on erittäin hyvät suhteet lapsiini. Mielestäni on melko yleistä suosiminen ja syrjintä.