*HISTORIA*
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa lähes vuoden. Ehkä jo enemmänkin. Laskujani sekoittaa se kun pidettiin melkein puolenvuoden tauko. Tämän tauon jälkeen minua on alkanut ahdistaa melkein kaikki. Ero oli minulle raskas ja kun aloin pikkuhiljaa toipua siitä, otti tyttöystäväni minuun yhteyttä. Kertoi, että halusi minut takasin ja tajusi menettäneensä hänelle tärkeimmän.
*NYKY TILANNE*
Nyt ollaan seurusteltu muutama kuukausi uudestaan tämän pitkän tauon jälkeen. Minua ahdistaa kun tyttöystäväni käy juomassa kavereidensa kanssa. Tiedän, että hän juo järkevästi. Lähes ollenkaan. Ei kännihakuisesta ja luotan häneen täysin. Minun on vain paha olla. Luulen, että tämä kaikki johtuu erostamme. Sillä luulen että aikoinaan erosimme sen takia, että hän halusi olla enemmänkin villi ja vapaa.
*TUNNE*
Hän on tosi kultainen ja rakastetaan toisiamme kovasti. En vain jaksaisi tälläistä enään. Välillä tuntuu itseni takia, että olisi parempi jos oltaisiin erillään. Siksi koska ahdistaa aivan hel*isti. Enkä haluaisi rajoittaakkaan hänen elämäänsä. Mutta en kestäisi sitä, koska rakstan häntä niin paljon.
*PUHUMINEN*
Olen puhunut hänen kanssaan ja hän on tästä syystä lähes lopettanut kokonaan juomisen. Nykyään kun hän tapaa kavereitaan ei hän ota lainkaan juomiaan mukaan vain siksi, ettei minulla olisi paha olla. Hän ei silti ole luopunut kaikista juomistaan mitä hän säilyttää kaapissaan koska ei aio lopettaa täysin juomista. Luulen, että tämä johtuu periaatteesta. Hänkään ei halua, että rajoitan hänen elämäänsä täysin.
*MITÄ NEUVOKSI*
Välillä tuntuu, että voin ajatella järkevästi, kuin normaalisti ajattelisin. Hän juo fiksusti ja haluaa vain nähdä kavereitaan. Pienet huikat on vain tapa rentoutua. Mutta sitten taas alkaa ahdistamaan. Vaikkei hän juomiaan ottaisikaan mukaan. Ahdistaisi se minua silti. Ehkä vähän helpottaa. Mutta onko se sitten sen arvoista, että rajoitan hänen elämäänsä? En halua sitä. Haluaisin, että joku päivä hän itse tajuaa ettei siinä ole mitään järkeä.
*NÄKÖKULMA*
Ymmärrän ruoka viinit, sauna kaljat. Ymmärrän jos toistemme seurassa juhlitaan. Mutta miksi täytyy mennä toisten luokse? Bilettämään, kun niiden tarkoitus on oikeasti vain etsiä seuraa ja örveltää jne... sinkkuna tämä voi olla varmasti hauskaa. Mutta miksi sitten pitäisi mennä kun seurustelee ja oman kullan luona odottaa lämmin syli?
*APU*
En usko, että kukaan tätä jaksaa lukea, eikä välttämättä tarvitsekkaan. Nyt kun olen avautunut tänne tuntuu taas vähän helpommalta, vaikkakin pian taas varmaan ahdistaa. En tiedä mitä tehdä, mutta tiedän etten ole oma itseni. Ennen taukoa hänen juomisensa ei minua haitannut. Ajattelin järkevästi, luotin häneen täysin ja tiesin että se on vain tapa viettää aika kavereidensa kanssa. Toivon vain, että joku päivä tämä menisi ohi ja voisin elää taas normaalia elämää rakkaani kanssa.
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa lähes vuoden. Ehkä jo enemmänkin. Laskujani sekoittaa se kun pidettiin melkein puolenvuoden tauko. Tämän tauon jälkeen minua on alkanut ahdistaa melkein kaikki. Ero oli minulle raskas ja kun aloin pikkuhiljaa toipua siitä, otti tyttöystäväni minuun yhteyttä. Kertoi, että halusi minut takasin ja tajusi menettäneensä hänelle tärkeimmän.
*NYKY TILANNE*
Nyt ollaan seurusteltu muutama kuukausi uudestaan tämän pitkän tauon jälkeen. Minua ahdistaa kun tyttöystäväni käy juomassa kavereidensa kanssa. Tiedän, että hän juo järkevästi. Lähes ollenkaan. Ei kännihakuisesta ja luotan häneen täysin. Minun on vain paha olla. Luulen, että tämä kaikki johtuu erostamme. Sillä luulen että aikoinaan erosimme sen takia, että hän halusi olla enemmänkin villi ja vapaa.
*TUNNE*
Hän on tosi kultainen ja rakastetaan toisiamme kovasti. En vain jaksaisi tälläistä enään. Välillä tuntuu itseni takia, että olisi parempi jos oltaisiin erillään. Siksi koska ahdistaa aivan hel*isti. Enkä haluaisi rajoittaakkaan hänen elämäänsä. Mutta en kestäisi sitä, koska rakstan häntä niin paljon.
*PUHUMINEN*
Olen puhunut hänen kanssaan ja hän on tästä syystä lähes lopettanut kokonaan juomisen. Nykyään kun hän tapaa kavereitaan ei hän ota lainkaan juomiaan mukaan vain siksi, ettei minulla olisi paha olla. Hän ei silti ole luopunut kaikista juomistaan mitä hän säilyttää kaapissaan koska ei aio lopettaa täysin juomista. Luulen, että tämä johtuu periaatteesta. Hänkään ei halua, että rajoitan hänen elämäänsä täysin.
*MITÄ NEUVOKSI*
Välillä tuntuu, että voin ajatella järkevästi, kuin normaalisti ajattelisin. Hän juo fiksusti ja haluaa vain nähdä kavereitaan. Pienet huikat on vain tapa rentoutua. Mutta sitten taas alkaa ahdistamaan. Vaikkei hän juomiaan ottaisikaan mukaan. Ahdistaisi se minua silti. Ehkä vähän helpottaa. Mutta onko se sitten sen arvoista, että rajoitan hänen elämäänsä? En halua sitä. Haluaisin, että joku päivä hän itse tajuaa ettei siinä ole mitään järkeä.
*NÄKÖKULMA*
Ymmärrän ruoka viinit, sauna kaljat. Ymmärrän jos toistemme seurassa juhlitaan. Mutta miksi täytyy mennä toisten luokse? Bilettämään, kun niiden tarkoitus on oikeasti vain etsiä seuraa ja örveltää jne... sinkkuna tämä voi olla varmasti hauskaa. Mutta miksi sitten pitäisi mennä kun seurustelee ja oman kullan luona odottaa lämmin syli?
*APU*
En usko, että kukaan tätä jaksaa lukea, eikä välttämättä tarvitsekkaan. Nyt kun olen avautunut tänne tuntuu taas vähän helpommalta, vaikkakin pian taas varmaan ahdistaa. En tiedä mitä tehdä, mutta tiedän etten ole oma itseni. Ennen taukoa hänen juomisensa ei minua haitannut. Ajattelin järkevästi, luotin häneen täysin ja tiesin että se on vain tapa viettää aika kavereidensa kanssa. Toivon vain, että joku päivä tämä menisi ohi ja voisin elää taas normaalia elämää rakkaani kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis ainahan tytöt käy kaveriporukassa juhlimassa.
Ei siinä haeta seuraa tai örvelletä jne.
Siinä vain vietetään hauskaa kavereiden kanssa.
Näin ne vanhemmatkin naiset tekee ja on aina tehneet.
Se kuuluu joidenkin naisten tyyliin.
Voi olla et hän lopettaa sen kun ikää tulee mut mä sinuna yrittäsin olla ymmärtäväinen.
Älä rajoita häneen elämääns liikaa vaan nauti hetkistä kun vietätte aikaa yhdessä ja muulloin keksi itsellesi jotain muuta hyvää tekemistä.
Tällaista se on joskus naisten kanssa :)
Niin. Tiedän, että se on vilpitöntä. Vain tapa rentoutua ja nähdä kavereita. Mutta minkä voin kun tauolla oli hintansa. Ahdistaa mielettömästi kun hän lähtee, vaikka en oikeasti sitä itse haluaisi. Kai minun vain pitää elää tämän kanssa. Ehkä joku päivää huomaan, ettei enään ahdista.
Välillä tuntuu, että alkaa mennä parempaan päin. Aluksi kaikki ahdisti ja nykyään vain ajottain. Välillä jopa tunnen oikeasti helpottuneisuutta ja iloa. Mutta siltikin tuntuu, että on pitkä matka normaalin elämään. Mutta kai se on vielä tuolla jossain. En kuitenkaan halua, että tyttöystäväni kärsii siihen saakka. Joudun vain elämään tämän kanssa... yksin.
Et kai aio jättää tyttöystävääsi?
Ei kenenkään tarvitse kärsiä.
Teillä siis oli tauko, se on nyt ohi.
Ei elämässä aina kaikki mene niinkuin haluaisi.
Kun sitten olet 9-kymppinen niin kyllä huvittaa se nuoruuden aika ku nopeasti ahdistus lähti.
Jos alkaa ahdistaa niin mene vaikka lenkille, ota joku kiinnostava kirja käteen tai katso jokin hauska komedia, itse pidän Leslie Nielsenin leffoista.
Kyllä teidän suhde voi ihan hyvin toimia.
tyttöystäväsi on teinijuoppo ja se ei siitä parane itsellesi valehtelemalla! tosin eiköhän suurin osa nykynuorista ole juoppoja, joten jos kunnollista naista haluat joudut etsimään aktiivisesti vuosikausia.
Ei hän välttämättä mikään teinijuoppo ole.
Voihan hänkin olla ihan kunnollinen.
Paha olosi ja epävarmuus varmasti kasvaa kun istut yksin huoneessasi ja kelaat asiaa uudelleen ja uudelleen kun tyttösi viilettää jossain muualla, mitä jos miettisit asiaa uudelta kannalta ja hankkisit itsellesi kavereita joiden kanssa pelata/käydä vaikka leffasa/juomassa/megazonessa/paintbaal tms tms.
Tunnen pariskunnan joka on täysin teidän peilikuva, tyttö istuu yksin odottamassa kun poika kulkee maailmalla. Tytöstä tuntuu pahalta ja olen hänelle koittanut selittää samaa, kun on itselläkin kavereita ja tekemistä unohtuu huolet ja silloin se yhdessä vietty aikakin tuntuu erilaiselta kun teillä molemmilla on omat jutut ja paljon uutta puhuttavaa.
Yksi kysymys myös heräsi mieleeni, miksette mene kaksin juhlimaan? Miksei tyttö ota sinua mukaan? Vai etkö itse halua?
Tyttö ihan oikeasti juo kohtuudella, en ole koskaan nähnyt häntä humaltuneena. Hän vain nauttii muutaman juoman muiden bilettäessä. En vain tajua miksi tämä kaikki ahdistaa minua. Itse en näe siinä mitään väärää ja luotan häneen. Ainut järkevä selitys tälle olisi puolivuotta kestänyt taukomme, sillä sen jälkeen tämä kaikki alkoi.
Tyttöä en aio enkä voi jättää. Välitämme toisistamme niin paljon, enkä aio antaa tämän heikon mieleni seistä onnemme välillä.
En voi mennä tytön kanssa yhdessä juhlimaan kun hän liikkuu porukoissa jotka eivät pidä minusta. En millään jaksaisi olla kolmantena pyöränä.
Ota neuvosta vaari ja hae itsellesi oma porukka jonka kanssa viettää aikaa niin unohtuu hetkeksi tuo ahdistuskin.
Tuntuu että se puhuminen on auttanu siihen juomisenn nii hyvä.
Mut jos et halua olla sen kanssa ni älä ole.
Ja ei se oo kaikkien naisten tapa istua kavereiden kanssa juomassa niiku tämä yks sano.
no höh.
et sä voi olla ainoa ihminen tyttöystäväs elämässä. sun pitää antaa sille tilaa. ei kukaan jaksa kattoa koko ajan samaa naamaa, vaikka kuinka rakastais toista. eikä kaverit oo mitään miehenkorvikkeita, jotka unohdetaan samoin tein, kun mies "löytyy". ja jokaisella kaveriporukalla on oma tapansa pitää hauskaa ja viettää aikaa.
vähän tuntuu, että sä oot läheisriippuvainen ja omistushaluinen. siihen saa kyl terapiaa.