Hare Krishna -liikkeen sisällä pitkään tiedossa ollut ongelma on sitäkin vakavampi: lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja heihin kohdistuva muu julmuus.
ISKCON Communications Journal Vol. 6, No. 1 - June 1998 paljastaa vihdoinkin ongelman kaikessa sen laajuudessaan. Esimerkkinä julkaisu mainitsee mm. Vrindavanin (Intiassa) gurukulan (=Hare Krishna -liikkeen oma koulu), jossa poikien seksuaalinen hyväksikäyttö oli 1980-luvulla niin yleistä, että oppilaat pitivät sitä jollain tavalla "asiaan kuuluvana". Erään todistuksen mukaan tiettyyn aikaan koulua käyneistä 300 pojasta vain yksi säästyi tältä kohtelulta. Enemmän kuin seksuaalista hyväksikäyttöä, jota oppilaat eivät edes tajunneet hyväksikäytöksi, mainitun koulun oppilaat pelkäsivät opettajien julmia, fyysisiä rangaistuksia, kuten eräs koulun oppilas toteaa (mts. 48):
"Minä en pelännyt seksuaalista hyväksikäyttöä. En usko, että pelkäsin myöskään mentaalista hyväksikäyttöä. Mutta aivan ehdottomasti pelkäsin fyysistä hyväksikäyttöä."
Harikesha Maharajan kuvaus tapahtumista
"Olen nähnyt, miten lapsia kohdellaan. 80-luvun puolivälissä, kun ymmärsin, mitä Vrindavanassa ja kaikkialla muuallakin tapahtui, olin kuin tulessa. Sanoin, että meidän on tehtävä jotain heti. Meidän on otettava lapset pois näistä 'laitoksista', joissa heitä käytetään hyväksi ja tuhotaan. Joten puhuin asiasta Sri Raman kanssa, joka oli 'iso pomo' ISKCONin kasvatuspuolella (the ministry
of education). - - Mutta häntä ei kiinnostanut mikään. Kaikki, mitä sanoin, torjuttiin heti."
"Ja niin minä romahdin. Ei ollut minkäänlaista keinoa vaikuttaa asioihin GBC:n kautta, koska kaikki vain pyrkivät pääsemään eteenpäin (välittämättä muista)."
Loppukommentti
Lapsiin kohdistuva julmuus kaikissa sen muodoissaan on ollut ja on edelleen, tosin vähenevässä määrin, ongelma ISKCONissa. Harva mieltää sitä nähdessään iloisen Hare Krishna -kulkueen kadulla. Tai ostaessaan liikkeen tuotteita katumyyjältä. Oranssien kaapujen takaa paljastuu yllättävän usein luurankoja, joita liikkeen mielestä siellä ei koskaan ole ollut - ainakaan ennen viimeaikaisia tunnustuksia.
ISKCON Communications Journal Vol. 6, No. 1 - June 1998 paljastaa vihdoinkin ongelman kaikessa sen laajuudessaan. Esimerkkinä julkaisu mainitsee mm. Vrindavanin (Intiassa) gurukulan (=Hare Krishna -liikkeen oma koulu), jossa poikien seksuaalinen hyväksikäyttö oli 1980-luvulla niin yleistä, että oppilaat pitivät sitä jollain tavalla "asiaan kuuluvana". Erään todistuksen mukaan tiettyyn aikaan koulua käyneistä 300 pojasta vain yksi säästyi tältä kohtelulta. Enemmän kuin seksuaalista hyväksikäyttöä, jota oppilaat eivät edes tajunneet hyväksikäytöksi, mainitun koulun oppilaat pelkäsivät opettajien julmia, fyysisiä rangaistuksia, kuten eräs koulun oppilas toteaa (mts. 48):
"Minä en pelännyt seksuaalista hyväksikäyttöä. En usko, että pelkäsin myöskään mentaalista hyväksikäyttöä. Mutta aivan ehdottomasti pelkäsin fyysistä hyväksikäyttöä."
Harikesha Maharajan kuvaus tapahtumista
"Olen nähnyt, miten lapsia kohdellaan. 80-luvun puolivälissä, kun ymmärsin, mitä Vrindavanassa ja kaikkialla muuallakin tapahtui, olin kuin tulessa. Sanoin, että meidän on tehtävä jotain heti. Meidän on otettava lapset pois näistä 'laitoksista', joissa heitä käytetään hyväksi ja tuhotaan. Joten puhuin asiasta Sri Raman kanssa, joka oli 'iso pomo' ISKCONin kasvatuspuolella (the ministry
of education). - - Mutta häntä ei kiinnostanut mikään. Kaikki, mitä sanoin, torjuttiin heti."
"Ja niin minä romahdin. Ei ollut minkäänlaista keinoa vaikuttaa asioihin GBC:n kautta, koska kaikki vain pyrkivät pääsemään eteenpäin (välittämättä muista)."
Loppukommentti
Lapsiin kohdistuva julmuus kaikissa sen muodoissaan on ollut ja on edelleen, tosin vähenevässä määrin, ongelma ISKCONissa. Harva mieltää sitä nähdessään iloisen Hare Krishna -kulkueen kadulla. Tai ostaessaan liikkeen tuotteita katumyyjältä. Oranssien kaapujen takaa paljastuu yllättävän usein luurankoja, joita liikkeen mielestä siellä ei koskaan ole ollut - ainakaan ennen viimeaikaisia tunnustuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämä palsta hindulaisuus on aivan väärä alue tarinallesi. Hare krisna liikkeellä ei ole mitään tekemistä hindulaisuuden kanssa , sen on eräs Intiassa epäonnistunut yrmeä liikemies tuonut Intiaan Maharsishi Mahes joogin onnistuneen esimerkin innostamana ..Tämä yreä guru vääristelee Bhagavad Gitaa kamalalla tavalla ja on luonut siitä sekä koko orgainisaatiostaan oman sairaan mielensä näyttämön. Se mitä kirjoitat voi olla hyvinkin totta , mutta se kuuluu palstalle huijarit, helppoheikit, huuhaa, uskontojen uhrit.
Samoja piirteitä on maharishin TM liikkeessä... Myyvät kaikkien tuntemia japa jooga mantroja ''suurina salaisuuksina'' , suurella rahalla ... Molemmat mainistuista liikkeistä ovat menestyneet pinnallisessa amerikassa ja länsieuroopassa hyvin, mutta Intiassa heihin suhtaudutaan pilkallisesti, huijareina , markkinapelleinä jotka tekevät rahaa ja hamuavat valtaa , rolls roisseja itselleen väärillä asioilla..
Joku tässä kirjoitti että kaikki Suomessa olevat hindut ovat hare krisnalaisia , mikä on törkeä valhe . Ei pidä yleistää tuolla tavoin.
Hindulaisuus on maailman vanhin uskontojärjestelmä josta KAIKKI muut ovat syntyneet , polveutuneet ..Se on uskontojen äiti joka suvaitsee sen että jokaisella on oikeus tehdä jumalasta sellainen kuva tai sellainen loru kuin kukin haluaa..
Sen takia meille on muodostunut kymmenien tuhansien vuosien saatossa niin paljon eri taiteilijoiden ja näkijöiden tekemiä kuvia ja loruja jumalasta.. Siitä huolimatta Jumala, Brahman on vain yksi.
Hindut eivät nähneet mitään syytä kiduttaa tai polttaa näitä kuvia luoneita , kuten vainoharhaiset, vallanhimoiset länsimaiset kirkot myöhemmin tekivät..
C.G.Jungin kaltaiset syvysspsykologit ovat myöhemmin havainneet, miten nämä ''alijumalien '' kuvat ilmentävät arkkityyppejä, eli enkeleitä, joita on sekä mustia että valkoisia.
Kollektiivista tasoa olevat arkkityypit ovat kokonaisille kansoille ja ihmiskunnalle yhteisiä, sen takia niiden tuntemisen kautta voidaan päästä Jumalan kirkkauden tajuamiseen.. Se että tälläinen mahdollisuus kielletään '' pakanallisena '' johtaa härskiin pakanuuteen ja tyhmyyteen jonka jäljet näkyvät kristillisen kirkon julmassa historiassa.
Olen seuraillut ulkopuolelta kiinteästi ISCKONia jo sen Suomen-alkuajoista.
Minulla ei ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa niistä pedofiilitörkimyksistä, jotka Prabhupada valitsi ylimpään johtoon. Mutta miksi sekoittaa täysiä helposti havaittavia epätotuuksia oikeutettuun arvosteluun? Ei se luotettavuutta lisää.
Joten otetaan vähän pois:
-Mitä yreä tarkoittaa? On vaikea käyttää tätä sanaa tästä henkilöstä.
-HK on hyvin tasan yksi yhteen sama kuin Gaudiya -vaishnava -hindulahko. GV oli 1800 -luvun lopulla lähes kuollut (Srimad Bhagavatamia ei ollut Intiassa myytävänä), mutta GV on elpynyt niin että se on kokoonsa nähden erittäin tunnettu ja on saanut aseman "sovittelijana" eri lahkojen välillä: GV -pappi näkyy sopivan useiden lahkojen yhteistilaisuuksien "juontajaksi". (Osho ja Sai Babahan niitä Rolls -miehiä ovat.) "Vaarattomasta" Krishnastahan taas pitävät siellä kaikki.
-B.Gitan vääristelyä? Ihan normaalia Bhakti -tulkintaahan se. (Kiusallinen kohta jossa tulee näkyviin Vishnun hahmo, on tosin käännöksessä sensuroitu Krishnaksi, mutta alkukielen sanat ovat mukana sanakäännöksessä.)
-Tiedän sata ISCKONin rikosta, mutta mantran rahasta myyminen ei ole mukana. ISCKONin rikokset eivät ole suoranaisen rituaaliteologisia.
Taas yksi, joka tulee tänne siteeraamaan Uskontojen uhrit ry:n nettisivuja. Kyllä ne jo tunnetaan, kiitos :)
Srila Prabhupada, ISKCONin perustaja, ei muuten tahtonut tulla kutsutuksi hinduksi.
no, eihän se tosiaankaan osoita suurta fiksuutta
lainata uskontojen uhrien sivuja.
Mutta. Harikesa oli todella "suuri" guru Suomessakin ja useita hänen oppilaitaan lähti hänen mukanaan.Mitä mieltä olette, hänen todistuksestaan ja hänen siitä päätelmästä että liikkeen seksuaalikielteisyys johtaa hyviin suuriin ongelmiin.
Erityisesti olisin kiinnostunut kuulemaan Vaishnavan mielipiteen.Olet varmasti tavannut kyseisen herran? Itsekin pyörin siihen aikaan Ruoholahden kadulla- en enää.
Minusta Harikesa on viisas. Olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei seksuaalikielteisyys johda järkevään lopputulokseen. En ole tavannut häntä, mutta olen lukenut hänen mielipiteitään.
Tunnen erään hänen entisen oppilaansa ja on monesti tullut mieleen, että helpompaa voisi olla hänenkin elämänsä, jos hän olisi seurannut Harikesaa eikä jäänyt pyörimään guruttomana ISKCONiin. Gurun menettäminen tuolla tavalla tarkoittaa todella suurta tuskaa.