Hei !! Erostani on nyt muutama kuukausi ja tuntuu, etten näe valoa tunnelin päässä. En voinut kuvitellakaan, että ero voisi koskea näin paljon. Kaipaan exääni niin paljon välillä, että en tiedä miten jaksan. Joskus on taas helpompia päiviä. Tiedän, että ajan kanssa tästä selviää, mutta tuntuu että pystynkö koskaan rakastumaan enää. Ymmärtäisin tämän eron, jos olisi mennyt huonosti, mutta kun ei. Nähtävästi tälläinen mukava ja kunnollinen järkevä nainen ei kelpaa kenellekään, vaan mielummin valitaan epävarma elämä rentun kanssa. Miten te eronneet olette selvinneet suuresta rakkaudesta, josta olette joutuneet luopumaan syystä tai toisesta?
Mitäs nyt?
Niin surullinen
7960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta mä olen heti aloittanut uuden suhteen ja sillä tavalla yrittänyt unohtaa entisen.No yleensä siinä käy niin ettei onnistu se seuraava suhde kun vielä ajattelee sitä exää mutta pikkuhiljaa tää exä unohtuu ja siitä seuraava suhde jo taas onnistuu.Että tälläista kiertokulkua. Mut tää on vain mun tapani lievittää ikävää,jokaisella on omansa ja itse tietää parhaiten mikä tapa sopii itselleen.
..tämä neuvo sen vuoksi, että taas tulee lisää niitä särkyneitä sydämiä.
Ja syntyy ihmisiä, jotka eivät kykene rakastamaan, päästämään lähelleen jne..
Jotain muuta olisi keksittävä!
parantaa haavat, ei siihen poppakonsteja ole. Aina se ero kirpasee ja sattuu, toisilla se toipuminen vie lyhemmän ajan, toisilla pitemmän..
Olen kokenut saman ja vaikka aluksi tuntu että maailma kaatuu niskaan ja kaikki on niin syvältä
niin kyllä se siitä helpottuu.
Ei kannata kuitenkaan jäädä sinne kotinurkkaan suremaan ja yksin pyöritellä asioita, itelläni on suuresti auttanut ihanat ystävät jotka jaksoivat
kuunnella ja kannustaa.. Sekin että saa ja pystyy puhumaan edes osan siitä pahasta olosta vie eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.
Ja tuo uus suhde heti perään.. mun mielestä pitää
kelata edellinen juttu loppuun ja TOIPUA siitä kunnolla, ei sitä muuten voi täysillä antautua uuteen suhteeseen. Ittensä pettämistä se vaan on
.
Sulle toivon jaksamista ja usko, kyllä se siitä
helpottuu, unohtaa ei tarvi mutta elämä jatkuu kuitenkin.
Kiitos niksu!!
... yrittäisitte muuttaa hiipuneen rakkaussuhteenne ystävyyssuhteeksi?
Pitää tunnustaa, että kirjoitustasi lukiessani luulin exäni olleen asialla - muistin taas hetkisen, kuinka raadollista elämä voikaan olla, kuinka raadollinen ihminen toista kohtaan...
Heti eron jälkeen ystävyys tuskin onnistuu, on liikaa tunteita pelissä ja ne on jäähdytettävä ensin. Mutta ajan mittaan, kuukausien kuluessa pikkuhiljaa ottakaa yhteyttä...ja alkakaa rakentaa ystävyydelle pohjaa.
Itse olin hirveä eroni jälkeen, myönnän ja halusin totaalisen lopun näkemisineen kaikkineen. Nyt olen ajatellut asiaa uudelleen, kiitos exäni, ja huomannut, että ne pienet tunteiden rippeet ovat tallella - niitä on juuri sen verran, että niiden avulla suhteemme voi jatkua ystävyytenä. Uskon nimittäin, että tälläisesta ystävyydestä voi kasvaa jotain ainutlaatuista, jos molemmat niin haluavat.
Eräs ikuisuus sitten päättynyt suhteeni eteni myös pian eron jälkeen ystävyyssuhteen tasolle ja voin käsi sydämellä sanoa, että lojaalimpaa ja uskollisempaa ystävää en omista.
Tämä tietysti olisi ideaalitilanne, mutta jos ihminen antaa itsestään paljon unohtaen ylpeytensä ja katkeruutensa, hän saa hyvin paljon takaisin kaksinkerroin jopa.
Tämä vastaus sinulle "surullinen" ei ehkä ollut ihan sitä, mitä hait, mutta halusin tuoda ystävyyden esille. Väitän, että teidän tapauksessa mahdollisen ystävyyden henkiin herättäminen ja ylläpitäminen on pitkälle sinun tehtävä - ei ole niin paha, miltä kuulostaa.
Ole sinä vahva ja anna exäsi liihottaa nyt. Tulee taatusti se aika, jolloin hänkin herää miettimään ja hyvällä ystävällä olisi kultaakin arvokkaampi tehtävä.
Sinä itse löydät vielä ajallaan oman rakkaasi, kunhan kipuilet loppuun tämän entisen suhteen.
Onnistunut toi pelkkä ystävyys vaikka väliä oli muutama kuukausi niin heti kun näimme niin ajauduimme taas sänkyyn .siis ei mitään muuta kuin taas aloittaa alusta se sama surutyö missä oli jo aika pitkälle päässyt. Jos suhde loppuu johonkin muuhun syyhyn kuin siihen ettei seksi maistu yhdessä niin vaara suuri kun kaipaa ja muistaa miltä toisen kosketus tuntui.
.. varmaan tuokin puoli!
Olemme niin erilaisia, mikä toimii toisella ei toimi toisella ;)