Elikkäs millä ihmeellä voisin päästä vauvakuumeestani eroon? Tiedän, että keskustelupalstoilla pyöriskely ei todellakaan helpota tilannetta, mutta en voi itselleni mitään. Öisin en meinaa saada unta kun vauva-asiat vaan pyörivät mielessä.
Olen vakituisessa parisuhteessa elävä 18-vuotias lukiolainen, ja tiedän että ei olisi mitään järkeä perustaa isompaa perhettä vielä tässä vaiheessa, onhan meillä koko elämä aikaa. Mutta asumme omassa kämpässä, käyn töissä koulun ohella ja olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta mieheni kanssa. Eli asiat olisivat melko hyvin lapsensaantia ajatellen. Miehenikin kuumeilee hieman, mikä ei myöskään helpota tilannetta. Miten saan ajatukseni pois koko vauvahaaveista?
Tämä palsta on varmaankin aika huono paikka kysyä tällaista asiaa, koska täällä varmaan kaikilla on vauvakuume. Ja tiedän, että kysymykseeni ei välttämättä kukaan keksi vastausta. Onko täällä ketään samassa tilanteessa olevaa?
Olen vakituisessa parisuhteessa elävä 18-vuotias lukiolainen, ja tiedän että ei olisi mitään järkeä perustaa isompaa perhettä vielä tässä vaiheessa, onhan meillä koko elämä aikaa. Mutta asumme omassa kämpässä, käyn töissä koulun ohella ja olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta mieheni kanssa. Eli asiat olisivat melko hyvin lapsensaantia ajatellen. Miehenikin kuumeilee hieman, mikä ei myöskään helpota tilannetta. Miten saan ajatukseni pois koko vauvahaaveista?
Tämä palsta on varmaankin aika huono paikka kysyä tällaista asiaa, koska täällä varmaan kaikilla on vauvakuume. Ja tiedän, että kysymykseeni ei välttämättä kukaan keksi vastausta. Onko täällä ketään samassa tilanteessa olevaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Täällä on samaa asiaa kysellyt tyttönen! Kirjoittelin täällä joku kuukausi sitten ja hain apua kauan kestäneeseen vauvakuumeeseen.. Eikä tosiaan varmaan auta täällä palstoilla pyöriskely, mutta ihan mukava kuulla etten ole ainoa :D
Kauhea vauvakuume vaivannut jo lukion lopusta, ja vuoden aikana kuume on vain yltynyt.. Välillä tuntuu niin vaikealta olla. Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun.. Alan itkemään kun edes kuulen sanan vauva. Äh.
Itselläni on sellainen tilanne että aloitin vuosi sitten yliopisto-opinnot ja käyn siinä samalla töissä. Täytin juuri 20-vuotta.. Avopuolisoni siirtyy syksyllä työelämään. Olemme seurustelleet vajaa kolme vuotta, ja yhdessä olemme asuneet vähän yli kaksi vuotta. Meilläkin siis olisi elämässämme tilaa jo lapselle... Mutta..
Elämä on kuitenkin melko epävakaata vielä, talous ei ole mitenkään vakaa nyt, kun kumpikin olemme vielä opiskelijoita. Vaikka kyllähän sitä kuitenkin pärjäisi... Ajattelimme kuitenkin että on parempi odottaa kunnes mies on vakituisessa työssä ja minulla opiskelut hyvässä vaiheessa.. Ensi vuoden syksyyn menisi siis yrityksen aloittaminen. Odotus tuntuu kuitenkin niin vaikealta.. Kun ei jaksaisi :/
Itse en ainakaan ole keksinyt mitään millä helpottaisi vauvakuumetta.. No, ehkä tämä vertaistuki auttaa? :D Täällä mulle on ehdotettu vaikeiden lasten hoitamista yms. Ideana vissiin että huomaa kuinka rankkaa se on ja väsyisi koko hommaan. Mutta eipä auta...Pahentuu vain vauvakuume!
Ainoa mikä itseäni vähänkin on helpottanut on asioiden purkaminen. Puhuminen auttaa, vaikka tuntuukin rasittavalta vatvoa samaa asiaa koko ajan.. Ja tämä palstakin on melko terapeuttinen ;) Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta me myös sovittiin jopa päivä milloin jätetään ehkäisy pois. Ajateltiin että ehkä se hillitsee tätä mun kuumeilua.. No ei se paljoa hillitse, mutta ainakin voin nyt laskea päiviä! :D Onneksi meillä on kaksi pientä kissatyttöä, joista toinen huutaa öisin kuin pahempikin koliikkivauva... Voi niihin purkaa sitten sitä pahinta hoivaviettiä!
Tulipas paljon sepustusta :D Eipä tässä kai auta muu kuin kestää kunnes saa oman pienen syliinsä.. Tule ihmeessä kertomaan jos keksit jotain mikä hillitsee kuumetta! :)
... meillä samanlaiset tilanteet! Minullakin vauvakuume ollut jo aika pitkän aikaa, mutta nyt se on taas pahentunut. Meilläkin vauvantekoaikomusten hidasteena on opiskelut ja taloudellinen tilanne. Ja lisäksi vielä sekin, että avokkini menee armeijaan ensi kesänä, ja haluaisimme lapsen vasta hänen päästyään sieltä. Mutta siihen menee vielä niin pitkä aika, ainakin yli vuosi vielä ennen yrityksen aloittamista.
Tuo sovittu päivä, jolloin ehkäisy jätetään pois kuulostaa oikeastaan aika hyvältä idealta! :D Paitsi minun tilanteessani niitä jäljelläolevia päiviä olisi niin paljon, että rupeaisi varmaan vaan masentamaan. On se kumma kun järki ja tunne ovat niin ristiriidassa.
Kiitos piristävästä vastauksesta, mukavaa kuulla että jollakin on ihan samat ongelmat (vaikkei se siis tietenkään mukavaa ole). Toivotaan että tämä kuume tästä hellittäisi ja jaksaisi vielä odottaa pari vuotta. :) Vaikka salaa toivonkin että ehkäisy pettäisi. ;D
Päiviä jäljellä 438, aika masentavaa :D
Moi!
Minulla aikalailla sama tilanne kuin teillä, paitsi että olen ollut jo kolme vuotta työelämässä ja miehenikin on ollut jo kohta 4 vuotta samassa työpaikassa... Ainut mikä meillä jarruttaa vauvahanketta on tuo MIES!!!! Minä olisin ollut jo aika päivää sitten valmis ja kuumeillutkin varmaan puolitoista vuotta, mutta ei. Tuo mies ei vain halua vielä lapsia ja thats it. Hiton hitto ja sekös vielä pahentaa kuumetta kun mies sanoo tiukan EI:n ... Samperi.
Olen yrittänyt myös lievittää kuumeilua mutta tuntuu että mikään ei auta. Ei sitten mikään.
Uhkasin jo heittää e-pilleri reseptin juhannuksena kokkoon :D Mutta ei auttanut uhkailukaan.
Olen yrittänyt kaikkea.. Mutta kaipa tuo mieskin joskus lämpenee ajatukselle. teillä on vielä helppoa jos mies on halukas ryhtymään kuitenkin vuoden sisällä lapsen tekoon.. Minun mieheni on sanonut että "menee siihen kuitenkin vähemmän kuin viisi vuotta"!!!!!!!!!!
huh, tuntuipa hyvältä purkaa :)
Toivon myös salaa että ehkäisystä huolimatta tulisin raskaaksi ;) Mutta en missään nimessä esim. voisi lopettaa pillereiden syömistä, ilman "lupaa"...
Tuntuu että olen oikeasti yrittänyt kaikkea, uhkaillut, kiristänyt, itkenyt ja huutanut, paiskonut tavaroita ja myöskin kauniisti pyytänyt ja kysellyt, mutta ei niin ei.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Olen siis 21-vuotias ja mieheni on 23v.
Nyt helpotti kun sai kunnolla purkaa :)
Hyvä että purkaminen helpottaa, siksipä täällä kirjoitellaan :)
Toivottavasti miehesi pehmenee pikkuhiljaa. Tiedän että asiat on meillä melko hyvin tuossa suhteessa.. Mutta ei auta vaikeaan oloon. Voi kun ei voi tätä järjellä parantaa, tunteet on sellasia ketkuja!
Toivotaan ehkäisyn epäluotettavuutta ;D
samanlainen tilanne. Olen kuumeillut jo jonkin aikaa, mutta tämä toinen puolisko ei ole vielä samaa mieltä. Molemmilla koulut kesken ja hänellä vielä inttiin lähtö tammikuussa. Olen kanssa jutellut nätisti ja vähän vähemmän nätisti, itkenyt ja mököttänytkin olen. Nyt ollaan yhdessä sovittu vähän "aikataulua" niin se on helpottanut minun oloani.. ainakin HIUKAN. :)
bauttiarallaa kolmeen kertaan elämäni aikana ja ikää on alle 35 vee. Tämä kolmas kerta meinasi olla kaikkein sinnikkäin, aina shoppailureissuilla tuli kierrettyä kaikki vauvaosastot ja lelupuolet... Olihan sitä jotain pientä ostettavakin; tuttia ja pehmolelua...
No, sit intouduin osteleen myös vauvalehtiä ja lopulta myös laitoin ihan tilaukseenkin. Ens alkuun oli ihanaa, kun postilootasta tipahteli nuita melkein vauvantuoksuisia lehtiä.
Eräällä kauppareissullakin eräs äiti meni ihan ohitse vauva sylissään ja voi, kuinka tuosta pienestä ihmisestä huokui vauvatuoksu nenääni.... Olin kuin huumattuna :)
Aikansa tuota kesti ja sitten pikku hiljaa kyllästyin niiden vauvalehtien tuloon ja vain odotin sitä päivää, että tilaukset loppuu... Olin jo aivan kyllästynyt koko juttuihin :(
Nyt en ole potenut kuumetta enää vuoteen, eikä onneksi mitään oireita siihen viittaavaan olekaan, onneksi.
Aika aikaansa kutakin, kun tarpeeksi kauan odottaa, niin meneehän se pahinkin kuume ohitse. Anna oireiden olla ja nauti olosta kuumeilevana, kyllä se helpoittaa :)
Tuo aikataulujen sopiminen olisi meillekin hyvä vaihtoehto mutta mies on toista mieltä. Eihän kuulemma osaa sanoa mitään tiettyä vuotta edes milloin voitaisi alkaa yritys :'(
Mutta vaikka odottavan aika onkin pitkä niin kait mie maltan oottaa =) I hope.
Olisi vaan niin helppoa jos saisi vaikka jonkun tietyn päivämäärän niin voisin kanssa laskea päiviä mutta ei niin ei.
Pakko se on vaan yrittää jaksaa odottaa ja keksiä jotain tekemistä että vähän saisi unohdettua tuon kuumeilun.
Lämmintä kesää teille kaikille =)
Tässä muutama neuvo kuumeeseen:
1) Tee (tai hanki tai saa jne) vauva. Kuume sit loppuu aivan varmasti, ehkä sit alkaa uudelleen kun vauva kasvaa.
2) Mene vauvanhoitajaksi. Varsinkin silloin kun vauva on sairas tai hampaat ovat puhkeamassa. Parhaiten auttaa jos olet muutaman yön ylhäällä vauvan kanssa. Ole avulias ja auta erityisesti kakkasten vaippojen vaihdossa ja pyykin pesussa.
3) Keskustele naisen kanssa jolla oli kamala raskaus tai synnytys. Auttaa myös jos on tarinoita miten vaikeaa on pienen vauvan kanssa olla.
Toivottavasti noi auttaa neidit!!!
:D
Noita muita oonkin jo kokeillut, paitsi ensimmäistä.. Ehkä se ensimmäinen vaihtoehto onkin ainoa joka tähän tepsii :B Vaikka valvookin yöt läpeensä vauvan kanssa, miettii sitä silti että voisinpa valvoa OMAN lapsen kanssa.. Ja tuo pelottelutaktiikka ei ihan tehonnut, kuumeen lisäksi sitä vain alkoi pohtimaan kaikkia juttuja jotka voi mennä pieleen. Tuloksena kahta kauheempi olo! Olen ehkä toivoton tapaus :D
Sitten mua pelottaa kanssa että mitäs jos se kuume menee sitten ohi kun se sovittu päivämäärä on käsillä! Voi apua mitä tässä päässä liikkuukaan..
kohta varmaan kaksi vuotta jo tätä kuumeilua kestänyt.. mies ei halua lasta vielä, hänellä opiskeluja jäljellä 1,5v ja mulla 2v. Ollaan 23 ja 24 vuotiaita. Voisin mielelläni jäädä koulusta vapaalle vauvan vuoksi, ei ole ongelma ollenkaan.. mutta mies sanoo että täytyy olla vakitöitä ja naimisissa. hoh. mä en JAKSA odottaa!!!!!
Tää on välillä niin rankkaa, mitään muuta en niin haluaisi kuin olla äiti. Oon niin äiti tyyppiä ollut aina, pienestä tytöstä asti ja haaveillut omasta lapsesta. Muiden lasten hoitaminen ei auta, se vain lisää tuskaa..
Rakastan miestäni ja hänestä tulisi hyvä isä, mutta hän on ehdoton. En osaa kuvailla tätä oloa, kukaan ystävistäni ei ole käynyt tätä läpi, he eivät ymmärrä.
On kuulemma aikaa vielä, ollaan nuoria jne.. Mutta se olo on vain niin ylitsepääsemätön!!!! Mä luotan että täällä ymmärretään. Oon ihan toivotan :(
On niin helppo samaistua tilanteeseesi! Meillä vuosi sitten oli mietteet vähän saman suuntaisia: ensin pitäisi olla vakituinen työ ja kaikki opiskelut ohi. Nyt on ajatukset vähän kypsyneet, ymmärrettiin että ei tilanne koskaan tule olemaan niin täydellisen vakaa, etteikö se siitä yhtäkkiä voisi muuttua. Ja kuten sanoit "kukaan ystävistäni ei ole käynyt tätä läpi, he eivät ymmärrä. On kuulemma aikaa vielä, ollaan nuoria jne.." samaa olen kuullut.
Itse ajattelisin että 1,5vuoden kuluttua kun miehen opiskelut loppuvat voisi yrittää lasta aluilleen? Yhdeksässä kuukaudessa mies varmasti löytää töitä (vakitöitä harva löytää nykyisinkään) ja opiskelutkin saataisiin kuntoon hyvin ennen synnytystä. Tämä tilanne meillä :) Ja kyllä, odotus on pitkä ja tukala..
Ja meillä minä haluan naimisiin ennen lasten tuloa, että katsotaan mihin väliin tämäkin pistetään :D
Moikka!
Minulla myös aivan mahoton vauvakuume! Oon 22 vuotta ja mies 23, naimisissa ollaan ja yhdessä asuttu nyt muutama kuukausi... Vauvakuumetta on ollut ajoittain, mutta kaukosuhteen vuoksi ei tositoimiin asian suhteen ruvettu. Tunsin myös olevani vielä liian nuori ja koulukin kesken. Nyt miehen veljen perheeseen syntyi vauva, ja mun vauvakuume kasvoi taas! Tää tunne on aivan mieletön, en voi ajatella mitään muuta, oikeasti! Tänään oon shoppailut vauvanvaatteita aikamoisen läjän, mikään muu ei kiinnosta nyt niin paljon.
Koulua mulla olisi vielä 1,5 vuotta. Opiskelen terveydenhoitajaksi, joten edessä siis kaikenlaista äitiysneuvolatoiminnasta imetysohjaajakoulutukseen. Luulen, että vauvakuumeeni vain pahenee noita asioita opiskellessa ja työharjoitteluissa!!
Tehtiin sitten päätös, että aletaan yrittää vauvaa, tässä ei ihan oikeasti nyt muu taida auttaa, lastenhoitajan hommia olen kuitenkin tehnyt jo kymmenen vuotta, eikä se vauvakuumetta ole ehkäissyt! :D
Oon malttamaton, toivottavasti tärppää pian! Pelottaa etten tulekaan raskaaksi, tai että se kestää tuhottoman kauan.
Ymmärrän ERITTÄIN hyvin teitä, hyvät vauvakuumeilijat :) Toivottavasti saatte oloonne helpotusta, oli se sitten mikä ratkaisu vain. Ette ole kuumeenne kanssa yksin, tsemppiä! :)
asioita mitä lapsen kanssa ei voi juurikaan tehdä, esim.urheilut ja bailaaminen. Ja mieluiten yhdessä. Helposti sitä ajattelee, että kyllä sitä sittenkin pääsee kun lapsi on, että hoitajia riittää, mutta tuletkin huomaamaan että et halua jättää lastasi hoitoon ja vaikka lähteä baariin. Se ei vaan ole yksinkertaisesti enää kivaa, et tunne kuuluvasi sinne. Tehkää niitä asioita siis nyt, kun vielä ns.kuulutte sinne:) Samoin harrastuksille ei joka viikolle ole aina niin helppoa saada lasten hoitajaa ja mieluusti sen yhteisen ajan miehen kanssa viettää niin ettei toinen jää kotiin hoitovuoroon ja toinen lähde omia juttuja tekemään.
Mutta kun ei ole tuo baari elämä kiinnostanut enää piiitkään aikaan. Täällä kotona lähinnä istuskellaan ja käydään kävelyillä ja haaveillaan perheestä.. Mutta olet oikeassa, pitäisi nyt ottaa irti kaikki tästä "vapaasta" elämästä! Siihen ei vain ole hirveästi motivaatiota kun on vain vauva mielessä...
Päätin kuitenkin että ensi kesänä (kun on varaa) kierretään kaikki mahdolliset festarit ja vaikka koko suomi :) Ja sitten syksyllä aletaan vauvan tekohommiin :D Voi kun suunnitelmat onnistuisivat.. :)