olen miettinyt itsemurhaa

Ei enää voimaa taistella

Olen pahoillani että kirjoitan näin pahasti mutta olen tieni päässä,ihan lopussa.
Juomiseni on pahentunut viime aikoina rajusti,juon itseni sammuksiin parikin kertaa viikossa.
Haen tekosyillä sairaslomaa ja valehtelen elämästäni kaikille.
Olen ollut katkolla käynyt ryhmissä,mikään ei auta.
Tiedän ettei ihmelääkettä ole,raitistuminen lähtee itsestään.
Pelkään kaikkea paitsi pulloa,itken ja juon.
Olen täysin epätoivoinen ja pelkään että teen itselleni jotain.
Vuosi sitten vielä hymyilin jaksoin pitää itsestäni huolta,nyt olen melkein puliakan näköinen.
Paino noussut,hiukset hampottaa päässä ja kaikki mennyt.
Onko minulla mitään toivoa ja voiko sairaalahoitoon päästä.

26

1665

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • loppujen lopuksi sinä ja mi...

      Mä olen superkomea, silti koko ajan pullo kutsuu.

      Eli meidän tarttee miettiä vähentämistä, lopettamista, retkahduksien hyväksyntää.

      En ole onnistunut, törmään jatkuvasti.

      Ikinä ei kyllä luovuteta!

    • ex-juoppo

      Kun alkoholisti on juonut riittävän kauan, hänellä on pullossaan jäljellä enää "itkuviinaa".
      Sieltä ei löydy enää sitä kaivattua hyvää oloa tai edes helpotusta oloon, vaan juominen vain lisää tuskaa.
      Silloin on hyvä hetki hakea apua itselleen, sillä totuus ei siitä juurikaan enää kummene. Itsepetoskin on tullut jo tiensä päähän, kuten kaikki muukin valheellinen elämä perhe-tai työkulisseineen.

      Sairaalahoitoon et varmaan pääse, koska olet "fyysisesti terve" ja henkisesti "voimissasi".
      Se on toisaalta vain hyvä, sillä siellä sinut pumpattaisiin vain täyteen benzoja (ellet katkolla ole koukkuun jo joutunut).

      Sinun on tullut aika ottaa vastuu omasta elmästäsi, ja hakea itsellesi apua.
      Tarkoitan sellaista apua, joka hoitaa sinun todellista sairauttasi, eikä vaan sen oireita.
      Ei riitä, että kipu poistetaan, vaan täytyy poistaa kivun aiheuttaja.

      • jollakin jotain

        muutakin sanottavaa, kuin että korkki kiinni.

        Olen sinun kanssasi samaa mieltä tässä asiassa.
        Itsekkin olen juuri etsimässä sitä lähdettä, mikä ei enää panisi minua juomaan entiseen tyyliini.
        Olkoonkin se sitten vaikka täysi raittius.
        Asiaa on kuitenkin selvänä ratkottava, ja isommalla porukalla, vaimonkin/miehenkin ollessa mukana asiassa.
        Jos joku aviovaimo/mies ei suostu tuollaiseen, niin silloin voi olla ettei yhteiseloa kannata enää jatkaa muutenkaan.

        Yleensä syytä löytyy myöskin muualta kuin pelkästä juomisesta tai juojasta itsestään. Mutta ainahan suurin syy on kuitenkin juojassa itsessään.

        Asiaa täytyy käsitellä laajemmastikkin, kuin vain pelkastään yhdestä näkökulmasta.
        Puhdistuuhan siinä ilmapiiri ja raitustajakin voi saada monta lisäsyytä olla juomatta.

        Pelkällä väärinkäyttäjän syyllistämisellä, ja väkinäisellä korkin kiinnipanemisella ei mielestäni saavuteta kuitenkaan sitä kaikkien kannalta parasta lopputulosta.

        Itse olen nyt ollut toista kuukautta ottamatta minkäänlaista huikkaa, eikä ole tehnyt mielikään.
        saatan hyvinkin olla koko loppuvuodenkin ilman.
        Olen sellainen tuurijuoppo ollut tähänkin asti. Viikkoja jopa kuukausiakin ilman tipan tippaa, eikä ole minkäänlaisia vaikeuksia olla ilman. En minä tosin aina ala putkettamaan, mutta kun ei haluaisi noita putketuksia ollenkaan, helpommalla pääsisi, niinkuin myöskin huomattavasti halvemmalla.
        Mutta sitten kun pukettaa niin menee överiksi.
        Nuo päivittäin/jokaviikonloppu ryyppäävät pitävät minua ehkä juopompana kuin itseään, mutta pitäköön, Minä haluan ainakin vähentää oottamiseni niin minimiin kuin suinkin pystyn.
        Aika näyttää.

        Jotkut onnistuu jotkut eivät. Toivon kuitenkin oman joukkueeni onnistumista joka suhteessa.

        Samoin myöskin tuolle aloittajalle toivon parasta, niinkuin muillekkin "ongelmaisille".

        Tsempataan itsemme sellaiseksi, jotta voimme olla itse itseemme tyytyväisiä. Kuten että myöskään lähimmäistemme ei tarvitsisi olla varpaillaan asian suhteen. Tuskin meistä kenestäkään koskaan tulee kaikkien silmissä täydellistä.

        Nää on niitä elämän kimurantteja juttuja.
        On niitä kaheleita raivoraittiissakin.

    • se on nyt loppu

      Minä en jaksa en jaksa haluan nukkua pois,aiheutan surua ja huolta tuskaa kaikille.
      koettakaa te muut jaksaa.

    • kuulin vasta

      Eikös viime viikolla ollut keksitty OIKEASTI IHMElääke tuohon juomisen himoon.
      alkuperäisesti migreeni-lääke ja toimii juomisen hillitsijänä siinä samassa.
      samaa kastia kuin tupakan polttamisenkin lopettamisen lääke.
      Eli jos tuolla aloittaa sen lopetuksen niin loppu on sitten itsestä kiinni.
      Ja saahan tuolla ainakin päässä ajatukset suoraan ,että voi aloitella tervehtymistä.

      • pam pam

        Alkoholismiin ei ole mitään "ihmelääkettä".

        Eihän ongelma edes ole juomisen lopettaminen. JOkainen juoppo on lopettanut juomisensa satoja ellei tuhansia kertoja, eikä siinä ole mitään ongelmaa.

        Ongelma onkin siinä, kun alkoholistin on juotava, vaikka järki ja tunne sanoo selvästi EI.
        Hänen on siis aloitettava uusi putki tai otettava tänäänkin, vaikka oli juuri pyhästi päättänyt ja vannonut, että nyt se riittää.
        Alkoholisti lupaa ottaa vain yhden tai vaan kohtuullisesti, mutta mutta...

        Alkoholismi on niin kovin paljon muutakin kuin vain juomista. Siksi pelkkä korkin kiinni laittaminen ei riitä avuksi.

      • pistäminen on kuitenkin
        pam pam kirjoitti:

        Alkoholismiin ei ole mitään "ihmelääkettä".

        Eihän ongelma edes ole juomisen lopettaminen. JOkainen juoppo on lopettanut juomisensa satoja ellei tuhansia kertoja, eikä siinä ole mitään ongelmaa.

        Ongelma onkin siinä, kun alkoholistin on juotava, vaikka järki ja tunne sanoo selvästi EI.
        Hänen on siis aloitettava uusi putki tai otettava tänäänkin, vaikka oli juuri pyhästi päättänyt ja vannonut, että nyt se riittää.
        Alkoholisti lupaa ottaa vain yhden tai vaan kohtuullisesti, mutta mutta...

        Alkoholismi on niin kovin paljon muutakin kuin vain juomista. Siksi pelkkä korkin kiinni laittaminen ei riitä avuksi.

        välttämätön alku. Vasta, kun raittiina tutkii omaa elämäänsä ja kuuntelee raitistuneiden kokemuksia, lähtee elämä uuteen suuntaan ja syyt juoda vähenevät ja häipyvät. Toivoa on.

    • vee-e

      sun elämässä alkaa vaihe, menetkö pohjasta läpi(aamen vaan) vai onko aika kypsä rehelliselle pelille, kulissien poistolle ja muutokselle, ihan uudelle elämälle ilman viinaksia.

      entinen elämä loppuu joka tapauksessa.

      jos et mistään mitään välitä niin anna mennä vaan. kohta helpottaa.

      jos taas ymmärrät, että täys muutos ja remontti koko sinun elämässäsi on kuoleman ainoa vaihtoehto, niin hyvä.
      siinä on se pohja mistä me muutkin juopot ponnistetaan uuteen suuntaan. päivä kerrallaan.

      silloin mene aa:n, selvänä. se on semmonen hoitola noihin sinun oireisiin, ettei parempaa löydy.

      jos kramppaa ja muuta pitkäaikaisen juomisen lopettamisen tuomaa iso ongelmaa on, nii silloin katkolle/sairaalaan.


      muutenkin käy myös a-klinikalla( sieltä ohjataan lääkäriin, jos tarvetta on).
      siellä keskustellen tutkitaan sinua yhteiskunnan puolesta.
      se on tukena aa:lle eikä korvaa sitä eikä sen toipumisohjelman vapaaehtoisia ohjeita.


      täällä voit kuunnella, mitä ensimmäinen askel sisältää. kestää reilu 9 min.

      http://www.aa.fi/
      sattuuko se sinun kohdalla oikeaan hetkeen ?
      silloin pidä kii ajatuksesta ja tule mukaan, takaisin normaaliin elämään. vähän kerrallaan.


      lisää asian tiimoilta löytyy täästäkin linkistä.

      http://www.google.fi/search?hl=fi&q=aa&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi

      • alkuperäisen

        on käynyt. itse olen täysin samassa jamassa.

    • Mullakin

      Olen juonu elämäni pilalle. Aina on löytynyt syy juomiseen: masennus, yksinäisyys, välit poikki kaikkiin(juomisen riitelyn katkeruuden vuoksi), krapula sen korjausyritykset,liian hyvä tai paha mieli ym ym. Varsinaista viinan tai kaljan himoa ei periaatteessa kai ole, mutta ahdistuneisuus helpottaa kun korkkaa ja sitten kaljaa kuluu johonkin mittaan asti. Olen yrittäny itsemurhaa monta kertaa lääkkeillä, mutten kuole. Vituttaa vaan alati elää. Ajattelen että kuolemassa ei enää kärsi-sekin ois parempi kuin tämä maanpäällinen helvetti, kidutus, tuska, pelot, katkeruus, paha olo, yksinäsiyys.
      Ystävät, sukulaiset ja omat lapsetki on hylänneet. Eivät pidä yhteyttä enää. Eli mitä mä täällä teen?
      Juon joka päivä ja lopulta olen rahaton laskut maksettuani ensin. Sit käytän muita keinoja: elän luotolla jolla silläkin tulee olemaan katto jossain vaiheessa.
      Kävin pari kertaa AA:ssa ja aioin mennä eilenkin, mutta juominen vei voiton. En jaksanu odottaa ryhmää. Ryhmässä on kyllä hyvä olla. Rauhoittuu ja on levollinen. Ryhmä sais vaan olla muka koko ajan ympärillä - yötä päivää. Kummia mulla ei ole. Pitäis saada sellainen jos mieli jatkaa elämää. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin AA, sen tiedän. Ja täys raittius. Mutta ku ei oo muuta kaveria ku pullo kotona, siinäpä se. Olis ollu umpijuoppo miesystävä, mutta hänen kanssaan elämä ois vielä vaikeempaa. Kaks juoppoa yhdessä ei ole hyvä. Jos toinen haluaa olla selvinpäin, toinen varmasti ei halua ja soppa on valmis. Irrottauduin miehestä. Nyt sillä on pulitason akkoja ympärillään. Kuulema. En enää pidä yhteyttä. En ole niin puli vielä, mutta koti-sala-puliakka olen. En käy missään baareissa. En enää ilkeä. Eli en käy julkihäpäisemässä itseäni enää. Riittää tätä häpeää lasten/omaisten silmissä jo muutenkin. Ainainen morkkis lasten takia. Mutta minkäs teet: jos otan yhteyttä lapsiin, seuraa vain loputon hiljaisuus. Kukaan ei vastaa. Hirveän hirveää ja surullista. Ennen olin ihan kunnon äiti.En enää.Olen käyny vuosia takaperin A-klinikan naisten ryhmässä ja yksilökäynneillä monta vuotta. Sen aikaa taaplailin jollain tavalla eteenpäin ja aina valehtelin juomisestani.Työnantaja pakotti hoitoon. Aa:ssa ei tarvitse valehdella, mutta saattaahan se olla että siellä tulee kaunisteltua juomistaan.
      Nyt en ole enää työelämässä ja voisin juoda itseni hengiltä eikä kukaan välitä. Kukaan ei ole enää kiinnostunut tekemisistäni.Olen tavallaan jo kuollut elävältä. Että silleen. Ei paljoa naurata.

      • ei............

        Mulla ei ole ketään. Jos olisi, en varmaan joisi. Ei ole miestä, eikä koskaan siunaantunut lapsia. Olen aivan yksin. Helvetillinen elämä. Siksi sitä on tullut mietittyä, miksi täällä on pakko elää. Kun ei ole.

      • pitää omaa ongelmaansa
        ei............ kirjoitti:

        Mulla ei ole ketään. Jos olisi, en varmaan joisi. Ei ole miestä, eikä koskaan siunaantunut lapsia. Olen aivan yksin. Helvetillinen elämä. Siksi sitä on tullut mietittyä, miksi täällä on pakko elää. Kun ei ole.

        pahimpana mahdollisena. Niin minäkin. Ajattelen usein, että kun ei olisi lapsia niin heidän ei tarvitsisi kärsiä äidistään. Varmaan usein heidänkin elämässään tulee keskusteluja kavereiden kanssa: mitäs sun äiti tekee tms. Silloin kai he joko vaikenevat häpeästä tai sitten vuodattavat sydämensä kyllyydestä millainen paska äiti heillä on. Tiedän että minusta puhutaan selän takana. Sekin tuntuu niin hirveältä, etten uskalla juuri muualla käydä kuin kaupassa hakee olutta. Vaihdan usein kauppaa. En käy samassa kaupassa joka päivä. Hävettää viimeistään kassalla.
        Olen lihonut minäkin jopa 15kg. Vaikea jo liikkuakin. Tällaiseen jamaan olen itseni saattanut. Tänään en vielä ole ottanut mitään,koska mietin josko illalla ilkeis mennä AA-ryhmään. Sielläki väliin tuntuu että ne on niin kunnollista porukkaa, ettei sielläkään ilkeä olla. On korkeakoulutettuja ja vaikutusvaltaisia ihmisiä sekä työlaisiä. En tunne paremmin ketään. Tällä paikkakunnalla on kaksi rakennusta, joissa AA kokoontuu. On se fiksumpi kokoustila ja sitten sellainen vanha, kulunut kokouspaikka, joka tuntuu minulle kotoisammalle. Siellä vähemmän fisussa paikassa taitanee käydä heikommalla itsetunnolla varustetut ihmiset. Sinne minunkin on helpompi mennä.
        Mulla ei ole nyt muuta ajatusta kuin yrittää suuntautua AA:han tai kuolla. Olen niin v.tun yksin. Siellä kai tulee kuulluksi ja nähdyksi. Omassa piiloelämässäni minua ei huomioi kukaan.

      • piiloelämä...
        pitää omaa ongelmaansa kirjoitti:

        pahimpana mahdollisena. Niin minäkin. Ajattelen usein, että kun ei olisi lapsia niin heidän ei tarvitsisi kärsiä äidistään. Varmaan usein heidänkin elämässään tulee keskusteluja kavereiden kanssa: mitäs sun äiti tekee tms. Silloin kai he joko vaikenevat häpeästä tai sitten vuodattavat sydämensä kyllyydestä millainen paska äiti heillä on. Tiedän että minusta puhutaan selän takana. Sekin tuntuu niin hirveältä, etten uskalla juuri muualla käydä kuin kaupassa hakee olutta. Vaihdan usein kauppaa. En käy samassa kaupassa joka päivä. Hävettää viimeistään kassalla.
        Olen lihonut minäkin jopa 15kg. Vaikea jo liikkuakin. Tällaiseen jamaan olen itseni saattanut. Tänään en vielä ole ottanut mitään,koska mietin josko illalla ilkeis mennä AA-ryhmään. Sielläki väliin tuntuu että ne on niin kunnollista porukkaa, ettei sielläkään ilkeä olla. On korkeakoulutettuja ja vaikutusvaltaisia ihmisiä sekä työlaisiä. En tunne paremmin ketään. Tällä paikkakunnalla on kaksi rakennusta, joissa AA kokoontuu. On se fiksumpi kokoustila ja sitten sellainen vanha, kulunut kokouspaikka, joka tuntuu minulle kotoisammalle. Siellä vähemmän fisussa paikassa taitanee käydä heikommalla itsetunnolla varustetut ihmiset. Sinne minunkin on helpompi mennä.
        Mulla ei ole nyt muuta ajatusta kuin yrittää suuntautua AA:han tai kuolla. Olen niin v.tun yksin. Siellä kai tulee kuulluksi ja nähdyksi. Omassa piiloelämässäni minua ei huomioi kukaan.

        ei muakaan kukaan noteeraa. Ei siksi, että tietäisivät ongelmani, vaan siksi, että luulevat, että kaikki on ok. Siitäkin huolimatta, että olen sanonut suoraan, etten jaksa enää tätä elämää yksin. Nytkin litkin viiniä. Vaikka pitäisi olla töissä. Yritetään sitten huomenna uudestaan. Kaikkea. töitä, alkoholittomuutta, elämää yksin.

      • asenne kun olet

        huomannut, että AA:ssa ei tarvitse valehdella. Sieltä minä sain avun ja toivon sulle samaa. Pari kertaa on hyvä alku, mutta kannattaa käydä niin usein kuin mahdollista. Sinulla kun ei ole työesteitäkään. Vaihda puhelinnumeroita muutamien kanssa niin saat aluksi tukihenkilön itsellesi. Kummin aika tulee myöhemmin, älä ole huolissasi, sinua ohjataan juuri sillä vauhdilla minkä kestät ja mikä tarvitaan.

      • tukihenkilön
        asenne kun olet kirjoitti:

        huomannut, että AA:ssa ei tarvitse valehdella. Sieltä minä sain avun ja toivon sulle samaa. Pari kertaa on hyvä alku, mutta kannattaa käydä niin usein kuin mahdollista. Sinulla kun ei ole työesteitäkään. Vaihda puhelinnumeroita muutamien kanssa niin saat aluksi tukihenkilön itsellesi. Kummin aika tulee myöhemmin, älä ole huolissasi, sinua ohjataan juuri sillä vauhdilla minkä kestät ja mikä tarvitaan.

        etukäteen, jotta olisi voimia mennä aa-kerhoon. Ei ole ikinä voimia mennä yksin. Voiko niitä tukihenkilöitä, jotka oikeasti vievät kädesta pitäen, saada etukäteen? ja jos voi, niin kuinka?

      • voi soittaa
        tukihenkilön kirjoitti:

        etukäteen, jotta olisi voimia mennä aa-kerhoon. Ei ole ikinä voimia mennä yksin. Voiko niitä tukihenkilöitä, jotka oikeasti vievät kädesta pitäen, saada etukäteen? ja jos voi, niin kuinka?

        Ja kysyä etukäteen tukihenkilöä, jonka kanssa voi ekaks tavata ja mennä yhdessä. Minä olen menny kyllä aina yksin. Ensin sitkutellu viikon selvinpäin (onnistunu muka jotenki) ja sit olen marssinu sisään tai oikeestaan hiipiny hiljaa johonki nurkkaan. Eilen kyllä olin humalassa ja nyt tuntuu että Hei oonko mä valmis sinne? Uskallanko? Hävettää, etten ole saanut kunnon AA-tartuntaa. Tai puremaa tai äkkinäistä muutosta kuten niin niin monet kuulostavat saaneen.
        Sain lauantaina matkaevääksi Ratkaisu-lehtiä, joita olen lueskellu. Siellä näkyy olevan tarinoita, joissa kerrotaan monista kaltaisistani jotka eivät kertarepäisyllä onnistu raittiin elämän suuntaan Aa:n avulla. Että onhan meillä juopoilla toivoa. Sitten kuitenkin. Huomaan että mun kannattaa syödä aina jotain niin se oluen otto saattaakin jäädä. Juopon ei pitäisi ikinä olla nälissään. Sillä kai mä olenki lihonu. Jotku viisaat väittää että alkoholisimi onkin sokeririippuvuutta. Pitäisi netistä lukea siitä. Joku tv-ohjelma tuli tässä taannoin aiheesta. Ihminen pitäsi ensin vierottaa sokerista ja sit raitiski elämä vois onnistua. En sitte tiedä siitä. Mä kun en syö imeliä muutenkaan. Vaaleassa leivässäki on sokeria. Juopothan ei syö pullaa. Mä en ainakaan ja silti paino on ku tiineellä lehmällä.
        Minä olin aikoinaan juomisen takia paljoki pois töistä. Ja sit ku olin oikeesti sairas, kukaan ei uskonu niitä syitä.Menetin luottamukseni työelämässä. En saanu potkuja vaan hakeuduin eläkkeelle pelkotilojen, paniikkihäiriön, masennuksen etc. takia. Seli-seli.

      • löytyy....
        voi soittaa kirjoitti:

        Ja kysyä etukäteen tukihenkilöä, jonka kanssa voi ekaks tavata ja mennä yhdessä. Minä olen menny kyllä aina yksin. Ensin sitkutellu viikon selvinpäin (onnistunu muka jotenki) ja sit olen marssinu sisään tai oikeestaan hiipiny hiljaa johonki nurkkaan. Eilen kyllä olin humalassa ja nyt tuntuu että Hei oonko mä valmis sinne? Uskallanko? Hävettää, etten ole saanut kunnon AA-tartuntaa. Tai puremaa tai äkkinäistä muutosta kuten niin niin monet kuulostavat saaneen.
        Sain lauantaina matkaevääksi Ratkaisu-lehtiä, joita olen lueskellu. Siellä näkyy olevan tarinoita, joissa kerrotaan monista kaltaisistani jotka eivät kertarepäisyllä onnistu raittiin elämän suuntaan Aa:n avulla. Että onhan meillä juopoilla toivoa. Sitten kuitenkin. Huomaan että mun kannattaa syödä aina jotain niin se oluen otto saattaakin jäädä. Juopon ei pitäisi ikinä olla nälissään. Sillä kai mä olenki lihonu. Jotku viisaat väittää että alkoholisimi onkin sokeririippuvuutta. Pitäisi netistä lukea siitä. Joku tv-ohjelma tuli tässä taannoin aiheesta. Ihminen pitäsi ensin vierottaa sokerista ja sit raitiski elämä vois onnistua. En sitte tiedä siitä. Mä kun en syö imeliä muutenkaan. Vaaleassa leivässäki on sokeria. Juopothan ei syö pullaa. Mä en ainakaan ja silti paino on ku tiineellä lehmällä.
        Minä olin aikoinaan juomisen takia paljoki pois töistä. Ja sit ku olin oikeesti sairas, kukaan ei uskonu niitä syitä.Menetin luottamukseni työelämässä. En saanu potkuja vaan hakeuduin eläkkeelle pelkotilojen, paniikkihäiriön, masennuksen etc. takia. Seli-seli.

        tukihenkilö, joka oikeasti vie mut aa kerhoon. haluan löytää sellaisin, itselläni ei koskaan ole riittävästi voimia lopettaa...

      • taitaa olla valtakunnallinen
        löytyy.... kirjoitti:

        tukihenkilö, joka oikeasti vie mut aa kerhoon. haluan löytää sellaisin, itselläni ei koskaan ole riittävästi voimia lopettaa...

        Ratkaisu-lehdestä löysin tämän numeron: 09-750200 ma-su klo 9-21. Siellä varmaan tiedetään asioista enemmän ja tukihenkilölistat lienee saatavilla.
        Itse soitin perjantaina sinne ja sain tietää oman paikkakuntani kokoontumisajat.
        Itse olen koko päivän taistellut kahta-kolmeatölkkiä vastaan, jotka mulla on jääkaapissa. Olen niin helvatan yksin aina, että parempi kai on mennä ihmisten ilmoille, koska toinen vaihtoehto on, että istun täällä kotona humalassa tai pikku-sievässä kuitenkin - YKSIN.
        AA-laiset on minutsa viehättäviä ja auttavaisia ihmisiä. Kyllä niillä on pokkaa sanoa olevansa alkoholisteja - selvinpäin.
        Eräs tosi kova juoppo käveli kanssani tiellä vieretysten ja kerroin meneväni AA:han. Hän sanoi: "Elä helevetiss. Onko sulla ongelma. Minä en ole vielä niin alas menny". Tuntui hirveän pahalta. Ensin kai se on tunnustettava alkoholiongelmansa ja siitä se sitten lähtee...

      • Kysyisit
        löytyy.... kirjoitti:

        tukihenkilö, joka oikeasti vie mut aa kerhoon. haluan löytää sellaisin, itselläni ei koskaan ole riittävästi voimia lopettaa...

        Palstan shefulta, sillä on tietäkseni jokaisen AA-ryhmän puhelinnumerot.

      • Viestin aloittaja

        Viime yö oli elämäni kamalin,on niitä morkkiaksia ennenkin ollut,elin minuutti kerralaan.
        Aamulla päätin minulla on vielä lapset,ja olen henkissä elämälle on saatava uusi suunta.
        Menin a klikalle sielta olisin päässyt heti katkolle ja lupasivat paikan heti kun toivo pääseväni.
        nyt menen käymään ryhmässä ja keskiviikkona klikalle,jään sitten vaikka sinne.
        Työpaikka vielä on mutta ei enää kauan,teen ekstra työtö,ja siellä ei taideta hoitoon ohajusta tuntea.
        Kiitos teille kaikille jotka minua eilisen illan aikan tuitte,luin yöllä kirjoituksianne.
        En ikinä unohda teitä.

    • HOX,
      • pam pam

        Haluaisitko keskustella siitä, miten VIRALLINEN terveydenhuolto hoitaa alkoholisteja?

        Kun kukaan ei tunnu tietävän edes sitä, mistä alkoholismissa on kysymys, niin kuinka heiltä voitaisinkaan vaatia taitoa hoitaa alkoholisteja.

        Kun terveydenhuollossa "määrätään" alkoholistille muroja, anteeksi benzoja, sehän on niin kuin valeltaisiin bensaa liekkeihin.
        Vai millainen kokemus sinulla asiasta on?

      • kategorisoivaa

        "aa ei ole mikään virallinen hoitolaitos vaab'n joku uskonnollinen herätysliike"...

        No,sentään, montako vuosikymmentä sitten olet sellaista siellä kokenut? Koti,uskonto ja isänmaa ovat monelle vielä kantavia voimia. Mutta ei siellä uskontoa varsinaisesti harjoiteta.Jokainen sen saa kantaa sydämessään ja käskyjen muotoon laaditut ohjeet antavat ryhtiä. Sen liikkeen ympärillä on paljon hauskanpitoa,juhlia ja muutakin meininkiä sitä mukaa kun osallistujat saavat itseään niskasta kiinni.
        Tsemppiä kaikille raitistujille tavalla tai toisella.

      • vee-e

        tyhmää.
        minä kun olen raitistunut paljolti aa:n avulla ja oppinut siellä nauramaan ilman kaljaa.
        pikku hiljaa. enkä ole saanut edes mistään uskonnosta kiinni.

        mitä minun nyt pitäisi tehdä jotta saisin....ööööö jotain mitä pitäis sitte saada ?

      • voipytty

        hoitolaitos. Lyhyesti sanottuna se on vapaaehtoinen ja maksuton toveriseura, jossa me alkoholistit tuemme toinen toistamme pysyäksemme raittiina päivän kerrallaan.
        Tuloksia on siinä missä muillakin keinoilla.

    • Anonyymi

      Kertokaa tämän päivän kuulumisia. Onko joku teistä vielä maallisessa mukana?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi sä valitsit

      Juuri minut sieltä?
      Ikävä
      70
      3129

    2. Kerro nyt rehellisesti fiilikset?

      Rehellinem fiilis
      Suhteet
      61
      2487

    3. Hei........

      Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.
      Ikävä
      56
      2126

    4. Heilutetaanko peittoa hieman

      Heilutetaan peittoa vähän ;3
      Ikävä
      55
      1942

    5. Mitä sanoa pituudeksi näillä mittaustuloksilla?

      Jos jossain tarttee ilmoittaa pituus sentin tarkkuudella? Mitattu neljästi virallisesti ja mittaustulokset on olleet 1
      Sinkut
      94
      1892

    6. Tilanteesi nyt?

      Kysymys otsikossa
      Suhteet
      42
      1574

    7. Kaipaan sua, Ope

      Mietin, että ajatteletko sinä minua?..
      Ikävä
      40
      1540

    8. Mä en jaksa suojella sua enää

      Oot osa mun tarinaa ja ensirakkaus 🩷🌈 Olisiko niin kauheata, jos muutkin ystävämme tietäisivät? Se on jo niin vanha ”t
      Ikävä
      14
      1243

    9. EU:n uusin idea - jatkossa joudut tunnistautumaan kun katsot PORNOA!

      "Pornon katsominen muuttuu täysin Euroopan komissio on kehittänyt sovelluksen, jolla internetin käyttäjä voi todistaa p
      Maailman menoa
      139
      1158

    10. Vuodetvierii

      E siitä tulee nyt 50 vuotta oivoi
      Ähtäri
      6
      1073
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt