Olen ollut vuoden sairauslomalla ja töihin palaan heinäkuun alussa. Kyllä pikkusen jännittää miten jaksan, osaanko vielä tehdä jotain ja ennen kaikkea miten työkaverit suhtautuvat minuun. Niin ja miten minä suhtaudun heihin, jaksanko vielä kuunnella heidän tyhjänpäiväistä valitustaan. Voihan olla, että minunkin suurin ongelma jonain päivänä vielä on panenko punaisen vai sinisen puseron ylleni. Kertokaa ystävät kokemuksistanne, millaista teillä oli kun palasitte takaisin työelämään.
Työt kutsuu taas
Helena...
18735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vuosi sitten palasin töihin vuoden sairasloman jälkeen. Vähän aikaa tuntui vieraalta, mutta tosi nopeasti alkaa asiat luistaa ihan sitä entistä rataa niin kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan.
En huomannut että kukaan olisi koskaan mitenkään erityisellä tavalla suhtautunut - joku vissiin vointeja kyseli, eipä juuri muuta.
Ihan samalta tuntui kuin äitiyslomalta paluu silloin aikoinaan.
kohtapuolin,ensin 6 t, oudolletuntuu,saa nähdä jaksanko,mutta koitan kuitenkin,ellen jaksa,niin jään kotiin.
töihin paluuseen:)).Se vaan harmi että joudut sitten palaamaan kaupunkiin takaisin.
Minulla alkaa työt elokuussa enkä oikeastaan jännitä
olen ollut ennenkin pitkällä sairauslomalla
edellisen syöpäni aikana.
saatko eläkkeen vai mitä?
Miten tuoimeentulo sitten?
Jäisin kyllä kotiin mutta en tiedä millä elän ja elätän lapseni?:))
Olin yhteensä 9 kuukautta sairauslomalla, viimeisen sädehoidon jälkeen sain toipua vielä 6 viikkoa. Se oli hyvää aikaa. Ulkoilin paljon, söin hyvin ja hoidin itseäni. Näin sain etäisyyttä tautiin ja hoitoihin. Olisin voinut aloittaa työt puolipäiväisenä mutta tunsin itseni hyväkuntoiseksi ja halusin palata normaaliin arkeen ja töihin. Se eka päivä olikin mahtava. Esimieheni ja työkaverini olivat minua vastassa ison tulppaanikimpun kanssa. Siinä halattiin ja vähän itkettiinkin ilosta. Firma tarjosi ilmaisen lounaan "urhealle naiselle". Aamupäivä meni siinä että koko talon väki kävi minua tervehtimässä. Voi sitä ilon kyynelten määrää, naurun ja onnen paljoutta. Tunsin todella, että olin tervetullut ja minua oli odotettu takaisin. Nyt on puoli vuotta kulunut ja olen jaksanut hyvin.
työpaikka.. minua ei juurikaan ole noteerattu
Olen vain yksi muiden joukossa kun aloitin taas työn kesäkuun alussa.
Ja ei muuta kuin esimies sanoi - tervetuloa takaisin:))
On se hyvä kuulla noita hyviäkin viestejä.
Tuli tuossa pahakin viesti välillä, ystävä kuoli syöpään.
eihän?
Luin tilastoa - rintasyöpäpotilaista lähes 90% selviää
Ja raspis,myös paksusuolisyövästä 60% selviää
Tilastoissa kerrotaan 5.vuotta sairastumisesta elossa.
Usein mietin,miten sitten 6-7-10.vuoden kuluttua.
Onko tilastoja??
En pelottele mutta jos 90 % selviää niin miten käy sen 10 prosentin. Se ei selviä. Et voi tietää kummassa ryhmässä olet. Siispä elä nyt, nauti niin kauan kun voit.
tilastot mietityttää,,,kuinka moni syöpäpotilas on hengissä esim.10.vuoden kuluttua..?
Niin jos suolisyövästäkin 40% ei ole elossa 5.vuoden kuluttua ..
mutta tilastot on tilastoja
Tänään olemme elossa ,hoidot saatu ja turha miettiä sen pidemmälle:-)
Elisamab
Mutta kun sen paksusuolensyövän lisäksi on tuo munuaisten kasvain ja maksan etäpesäkkeet niin taitaa tuo prosenttiluku pienetä aikalailla. Varsinkin kun se suolisyöpä oli ehtinyt levitä imusolmukkeisiin. No, olipa ne prosentit mitä tahansa mutta minä aion pysyä hengissä vielä jonkin aikaa. Toinen lapsenlapsi on kuulemma tulossa tammikuussa niin että ei tässä jouda surkuttelemaan.
Tulisi vaan maksan tulokset että tietäisi miten edetään.
... uuden lapsenlapsen tulosta :-).
mahdollisuudet on hyvät nykyajan syöpähoidoilla /myös suolisyöpään.
Imusolmukkeisiin levinneisyys ei ole paha ne poistetaan ja hoidot päälle.
Kymmenen vuotta sitten ystäväni menehtyi leikkauksen jälkeen syöpä suorastaan villiintyi
- levisi lähes ' joka paikkaan'. Sen jälkeen on hoidot tulleet paljonkin paremmiksi;-)
Ostitko aivosi kirpputorilta kun noin älyttämiä kirjoitat.
Luuletko sinä että minä hänet tapoin.
Soita suutasi jossain muussa tilanteesa kuin silloin kun ystävä kuolee.
Mitä mionä muka pelottelin. Kerroin vain miten kävi ja sillä selvä.
Ei kuollut rintasyöpään.
Oli niitä tilastojen prosentteja joka ei selvinnyt.
Wyatt Earp ei hellitä minä tiedän sen.
On se niin kova luu.
Tervemenoa vaan töihin. Saat elämään enemmän sisältöä missä syöpä ei ole niin paljon mukana. Kohta alat täysin siemauksin nauttia elämästä.
Muista kuiten välillä huilahtaa, ettet väsy liikaa ja yritä liikaa. Kyllä mä luulen,että ne työkaveritkin jotain ymmärtää, kun olet kuitenkin kovan tien kulkenut ja jaksat uudelleen työt aloittaa. Onnea matkaan!