Basenjista

kuin muut koirat. Kissan sairauksiakin kantaa perimässään.
Lisäksi on tosi kova menijä jos näkee jotain kiinnostavaa, siinä sitä on aikuisellakin pitelemistä välillä. Saattaa siinä basenjilla kulua muutama remmi tai fleksi. Siinä ajassa kuin muilla koiraroduilla menee yksi eliniässä, basenji kuluttaa niitä kymmeniä. Tuhoaa pentunaja nuorena paikat, jos jätetään yksinään, siis oikea täystuho vieläpä. Ja kerrostaloihin ei kannata basenjia sen takia ottaa ettei hauku, basenjista lähtee niin hirveä ääni muutoin kun ikäväänsä itkee että siinä tulee häätö varmasti ennemmin kuin siitä haukkumisesta.
Basenji vaatii aivan erityistä huomiota ja on vaivalloinen ja vaativa, siis erityisen vaativa koirarotu. Basenji pitää aina pitää kiinni remmissä, muuten se saattaa juosta jäniksen taikka oravan perään, eikä kuule tai näe mitään muuta kuin sen mitä jahtaa ja jää auton alle tai muuta vastaavaa.
Basenjin yleisin kuoleman syy on juuri se että jää auton alle, syynä se että joko ollut kiinni ja päässyt irti taikka sitten ollut irti ja lähtenyt ties minne, seikkailulle. Basenji pärjääkin hyvin maailmalla, vaikka ei kotia heti löytäisikään.

Mutta kun sen basenjin ottaa jos ja kun, niin siinä samassa sitä on myytyä miestä/naista, olkoon sitten millainen vaativa otus kyseessä. Sillä se oma basenji kyllä kiintyy omistajiinsa ja omistajan pitäisi kiintyä siihen basenjiinsa, tosi lujasti.
Kyllä se basenjikin niistä rapsutuksista ja huomiosta tykkää, mutta ei ehkä niin paljoa kuin jokin toinen rotu.

Basenji on siinäkin mielessä kiva, että ei haise oikeastaan koiralle, vaan sellaiselle kivalle, elävälle. On se vaan ihan ihana, kaikkine puutteineen, vai mitä lie vikoja nuo, kaikkineen. Itse en vaihtaisi omaa basenjiani mihinkään.

Tiedossa on että rotu on hankalampi tapaus kuin monet muut koirat. Eikä kyseessä olisi ensimmäinen koira, kokemusta kyllä löytyy, ei tosin tästä rodusta. Ja usein olen törmännyt tähän lauseeseen että Basenji ei ole kuin muut koirat, joten eihän sillä sitten ole väliä vaikka olisikin ensimmäinen kun ei kuitenkaan ole samanlainen :)

Haasteita pitää aina olla, ja jos on muutkin tämän rodun harrastajat pärjänneet niin kyllä mekin selviämme.

Kiitos vaan kaikille vastanneille, vaikka en varsinaisesti saanutkaan vastausta siihen mitä alunperin tulin tänne etsimään :)

alkup. kirjoitti:

Tiedossa on että rotu on hankalampi tapaus kuin monet muut koirat. Eikä kyseessä olisi ensimmäinen koira, kokemusta kyllä löytyy, ei tosin tästä rodusta. Ja usein olen törmännyt tähän lauseeseen että Basenji ei ole kuin muut koirat, joten eihän sillä sitten ole väliä vaikka olisikin ensimmäinen kun ei kuitenkaan ole samanlainen :)

Haasteita pitää aina olla, ja jos on muutkin tämän rodun harrastajat pärjänneet niin kyllä mekin selviämme.

Kiitos vaan kaikille vastanneille, vaikka en varsinaisesti saanutkaan vastausta siihen mitä alunperin tulin tänne etsimään :)

Lue lisää

Anteeksi kun vastaan myöhässä, vaikka ketjun aloittaja jo päättikin omalta osaltaaan keskustelun.

Itseäni ihastutti kommentti "Basenji ei ole kuin muut koirat, joten eihän sillä sitten ole väliä vaikka olisikin ensimmäinen kun ei kuitenkaan ole samanlainen:)"

Kyllä juuri näin on. Basenjin kanssa pärjää kuka vaan, jolla on tarpeeksi iso ego laittamaan kuriin esimerkiksi kolmevuotias ihmislapsi karkki- tai leluhyllyllä. Käyttökoiran pentu. Siististi ja fiksusti siis. Sellainen joka töissäänkin pärjää kaikkien kanssa. Tyyppi, joka pärjää tilanteissa, joissa vaaditaan laajempaa kontrollia. Samoilla eväillä muuten lasten lisäksi pystyt kasvattamaan hyvin minkä tahansa käyttökoiran:-)

Asiaan.

Basenji tulee todella hyvin toimeen lasten kanssa. Siis upeasti! Omatkin lapsenlapseni saavat joka vierailullaan aikaan ihastuksen jodlaukset ja pusuttelut. Sallivat "hoidot" ja ulkoilutukset remmissä...

Mutta toki: puhummehan me nyt hyvinkasvatetuista ja eläimiä / luontoa ymmärtävistä lapsista? Jos nimittäin lapsi vaikkapa repii (mitä tahansa) eläintä hännästä ja muutenkin pahoinpitelee ja lyö, niin siitähän ei hyvää seuraa ikinä.
Ensimmäinen ehto lasten kanssa eläimiä pidettäessä on molemminpuolisen kunnioituksen oppiminen. Ja päällimmäisenä häärää tietysti kaikki mahdolliset konflitit hetkessä ratkova lauman ylin Alfa.

Terveisin Alfa-Mamma

tiinamuori kirjoitti:

Anteeksi kun vastaan myöhässä, vaikka ketjun aloittaja jo päättikin omalta osaltaaan keskustelun.

Itseäni ihastutti kommentti "Basenji ei ole kuin muut koirat, joten eihän sillä sitten ole väliä vaikka olisikin ensimmäinen kun ei kuitenkaan ole samanlainen:)"

Kyllä juuri näin on. Basenjin kanssa pärjää kuka vaan, jolla on tarpeeksi iso ego laittamaan kuriin esimerkiksi kolmevuotias ihmislapsi karkki- tai leluhyllyllä. Käyttökoiran pentu. Siististi ja fiksusti siis. Sellainen joka töissäänkin pärjää kaikkien kanssa. Tyyppi, joka pärjää tilanteissa, joissa vaaditaan laajempaa kontrollia. Samoilla eväillä muuten lasten lisäksi pystyt kasvattamaan hyvin minkä tahansa käyttökoiran:-)

Asiaan.

Basenji tulee todella hyvin toimeen lasten kanssa. Siis upeasti! Omatkin lapsenlapseni saavat joka vierailullaan aikaan ihastuksen jodlaukset ja pusuttelut. Sallivat "hoidot" ja ulkoilutukset remmissä...

Mutta toki: puhummehan me nyt hyvinkasvatetuista ja eläimiä / luontoa ymmärtävistä lapsista? Jos nimittäin lapsi vaikkapa repii (mitä tahansa) eläintä hännästä ja muutenkin pahoinpitelee ja lyö, niin siitähän ei hyvää seuraa ikinä.
Ensimmäinen ehto lasten kanssa eläimiä pidettäessä on molemminpuolisen kunnioituksen oppiminen. Ja päällimmäisenä häärää tietysti kaikki mahdolliset konflitit hetkessä ratkova lauman ylin Alfa.

Terveisin Alfa-Mamma

Lue lisää

Aloittaja tahtoi vissiin tietää että miten basenjit tulee toimeen lasten kanssa? No oma basenjini ei kauheasti välitä lapsista. Sitä ei kiinnosta niiden touhut (ellei sitten lapsella ole ruokaa). Basenjini ei kuitenkaan ole ikinä murissut lapsille vaikka aikuisille onkin.

Meillä basenjia on pystynyt kouluttamaan parhaiten namien ja ruuan avulla. Kyllä se jotain on oppinutkin (istuu, menee maahan, antaa tassua jne) mutta vapaana ollessa se ei kauhean helposti tule takaisin vaikka kuinka huutaisi ja yrittäisi tarjota ruokaa. Eli siis ulkoilemmekin vain aidatuilla alueilla ja joskus harvoin jossain turvallisella paikalla pellolla.

Kovasti ei kannata basenjin koulutuksesta ottaa pään vaivaa. Tietysti "tavoille" pitää opettaa mutta basenjin isompi kouluttaminen on melko vaikeaa.

Minulle basenjini on ensimmäinen oma koirani. Koiria olen aikaisemminkin hoitanut, mutta en kouluttanut. Kunhan osaat varautua kaikkeen - hyvässä että pahassa - niin basenji on oikea koira sinulle.

((Kannattaa tutustua basenjiperheisiin paremmin ja pyytää vaikka basenjeja kylään niin huomaat että miten ne käyttäytyvät lasten kanssa. Tietty jokainen koira on yksilöllinen, mutta kyllä basenjien ja lasten yhdessäolosta saa hieman osviittaa noin.))

basenjielämää kirjoitti:

Aloittaja tahtoi vissiin tietää että miten basenjit tulee toimeen lasten kanssa? No oma basenjini ei kauheasti välitä lapsista. Sitä ei kiinnosta niiden touhut (ellei sitten lapsella ole ruokaa). Basenjini ei kuitenkaan ole ikinä murissut lapsille vaikka aikuisille onkin.

Meillä basenjia on pystynyt kouluttamaan parhaiten namien ja ruuan avulla. Kyllä se jotain on oppinutkin (istuu, menee maahan, antaa tassua jne) mutta vapaana ollessa se ei kauhean helposti tule takaisin vaikka kuinka huutaisi ja yrittäisi tarjota ruokaa. Eli siis ulkoilemmekin vain aidatuilla alueilla ja joskus harvoin jossain turvallisella paikalla pellolla.

Kovasti ei kannata basenjin koulutuksesta ottaa pään vaivaa. Tietysti "tavoille" pitää opettaa mutta basenjin isompi kouluttaminen on melko vaikeaa.

Minulle basenjini on ensimmäinen oma koirani. Koiria olen aikaisemminkin hoitanut, mutta en kouluttanut. Kunhan osaat varautua kaikkeen - hyvässä että pahassa - niin basenji on oikea koira sinulle.

((Kannattaa tutustua basenjiperheisiin paremmin ja pyytää vaikka basenjeja kylään niin huomaat että miten ne käyttäytyvät lasten kanssa. Tietty jokainen koira on yksilöllinen, mutta kyllä basenjien ja lasten yhdessäolosta saa hieman osviittaa noin.))

Lue lisää

Kun meidän tyttö lähti kävelemään niin annettiin turvallisuussyistä basu mummolaan muutamaksi kuukaudeksi hoitoon. Tyttö nääs oli niin innoissaan basun kippurahännästä että vanhalla herralla meinasi mennä hermo. No nyt kun tyttö on 1,5 niin homma sujuu taas ja ovat ylimmät ystävykset, varsinkin kun tytöllä on ruokaa. Tytsy puolittaa kaiken ja antaa basuherralle, joka on oppinut että tytön kädestä ei saa ottaa. Paitsi jos minä olen tarpeeksi kaukana niin varmasti nappaa :)Lenkillä käydään usein niin että on kaksi hihnaa, minulla toinen ja tytöllä toinen, ei haittaa koiraa vaikka pieni ohjaa, ja isommat kiskomiset otan minä sitten vastaan toisella hihnalla.Koirall a pitää olla oma paikka jossa tietää saavansa olla rauhassa, eli lapselle pitää opettaa että sinne ei saa mennä. Vuoden ikäiselle ei vielä mennyt kaaliin, mutta nyt 1,5 v osaa jo jollain lailla kunnioittaa toisen paikkaa, ei mene koskemaan koiraan mutta saattaa viedä sille sinne leluja :)Pehmolelujen kanssa on ollut vääntämistä, basuherrahan oli lapsen tullessa aivan innoissaan, että näääin paljon uusia saaliita, oppi kyllä nopeasti mikä on hänen ja mikä lapsen, mutta protestoidessaan ottaa kyllä varmasti lapsen rakkaimman nallukan ja repii korvat irti. Hoitopaikan löytäminen on ollut joskus vaikeaa, koska ainakaan meidän basua ei voi jättää minnekään muualle yksin kun kotiin ja senkin voi tehdä vaan yhden kerran päivässä. Olemme videokuvanneet basun yksinoloa ja ikävöi kyllä koko ajan, istuu tai makaa eteisessä ja tuijottaa ovea, sitten juokee ees taas ja vinkuu ja ulvoo, taas kököttää ja sitten taas eestaasjuoksu. Basullamme on huono tapa yksin olleessaan jäytää ovenpieliä, videolta selvisi, että hän teki sen n.5 min ennen kotiinpaluutamme, muutenkin meni ihan sekas, joten tiesi jostain että olemme tulossa, vaikka emme olleet vielä edes lähellä kotipihaa. Samoilla säännöillä pärjää kun uhmaikäisen kanssa. Joten tietyllä tavalla jalostavat toinen toisiaan. Kun kielletystä tekee sallittua ja sallitusta kiellettyä niin on tyytyväisiä kaikki. Esim. jos basenji pääsee karkuun niin kannattaa esittää basenjille että se oli tarkoituskin, mennä muina miehinä istuskelemaan johonkin rauhalliseen paikkaan niin eipä aikaakaan kun basuli istuu siinä sun vieressäs. Jos taas hätääntyy ja otta askeleenkin tätä päin, voi olla varma että jahtausleikki ja jatkuu yömyöhään asti.

tessutessu kirjoitti:

Kun meidän tyttö lähti kävelemään niin annettiin turvallisuussyistä basu mummolaan muutamaksi kuukaudeksi hoitoon. Tyttö nääs oli niin innoissaan basun kippurahännästä että vanhalla herralla meinasi mennä hermo. No nyt kun tyttö on 1,5 niin homma sujuu taas ja ovat ylimmät ystävykset, varsinkin kun tytöllä on ruokaa. Tytsy puolittaa kaiken ja antaa basuherralle, joka on oppinut että tytön kädestä ei saa ottaa. Paitsi jos minä olen tarpeeksi kaukana niin varmasti nappaa :)Lenkillä käydään usein niin että on kaksi hihnaa, minulla toinen ja tytöllä toinen, ei haittaa koiraa vaikka pieni ohjaa, ja isommat kiskomiset otan minä sitten vastaan toisella hihnalla.Koirall a pitää olla oma paikka jossa tietää saavansa olla rauhassa, eli lapselle pitää opettaa että sinne ei saa mennä. Vuoden ikäiselle ei vielä mennyt kaaliin, mutta nyt 1,5 v osaa jo jollain lailla kunnioittaa toisen paikkaa, ei mene koskemaan koiraan mutta saattaa viedä sille sinne leluja :)Pehmolelujen kanssa on ollut vääntämistä, basuherrahan oli lapsen tullessa aivan innoissaan, että näääin paljon uusia saaliita, oppi kyllä nopeasti mikä on hänen ja mikä lapsen, mutta protestoidessaan ottaa kyllä varmasti lapsen rakkaimman nallukan ja repii korvat irti. Hoitopaikan löytäminen on ollut joskus vaikeaa, koska ainakaan meidän basua ei voi jättää minnekään muualle yksin kun kotiin ja senkin voi tehdä vaan yhden kerran päivässä. Olemme videokuvanneet basun yksinoloa ja ikävöi kyllä koko ajan, istuu tai makaa eteisessä ja tuijottaa ovea, sitten juokee ees taas ja vinkuu ja ulvoo, taas kököttää ja sitten taas eestaasjuoksu. Basullamme on huono tapa yksin olleessaan jäytää ovenpieliä, videolta selvisi, että hän teki sen n.5 min ennen kotiinpaluutamme, muutenkin meni ihan sekas, joten tiesi jostain että olemme tulossa, vaikka emme olleet vielä edes lähellä kotipihaa. Samoilla säännöillä pärjää kun uhmaikäisen kanssa. Joten tietyllä tavalla jalostavat toinen toisiaan. Kun kielletystä tekee sallittua ja sallitusta kiellettyä niin on tyytyväisiä kaikki. Esim. jos basenji pääsee karkuun niin kannattaa esittää basenjille että se oli tarkoituskin, mennä muina miehinä istuskelemaan johonkin rauhalliseen paikkaan niin eipä aikaakaan kun basuli istuu siinä sun vieressäs. Jos taas hätääntyy ja otta askeleenkin tätä päin, voi olla varma että jahtausleikki ja jatkuu yömyöhään asti.

Lue lisää

Komppaan täysillä tessutessun tekstiä. Täsmälleen oikeat otteet teillä, sekä koiran että lapsen suhteen siis. Congratulations:)

Suosittelen lämpimästi toisen basenjin (tai minkä vaan muun koira/kissakaverin hankkimista koiruudelle. Helpottuisi eroahdistuskin, ehkä. Tosin en uskalla luvata, että pehmonallen korvat olisivat eläinkaverin hankinnan jälkeenkään turvassa, mutta kaksinverroin hauskempaa kuitenkin olisi basulla. Sekä ihmisillään...

Arvelee tiinamuori

tessutessu kirjoitti:

Kun meidän tyttö lähti kävelemään niin annettiin turvallisuussyistä basu mummolaan muutamaksi kuukaudeksi hoitoon. Tyttö nääs oli niin innoissaan basun kippurahännästä että vanhalla herralla meinasi mennä hermo. No nyt kun tyttö on 1,5 niin homma sujuu taas ja ovat ylimmät ystävykset, varsinkin kun tytöllä on ruokaa. Tytsy puolittaa kaiken ja antaa basuherralle, joka on oppinut että tytön kädestä ei saa ottaa. Paitsi jos minä olen tarpeeksi kaukana niin varmasti nappaa :)Lenkillä käydään usein niin että on kaksi hihnaa, minulla toinen ja tytöllä toinen, ei haittaa koiraa vaikka pieni ohjaa, ja isommat kiskomiset otan minä sitten vastaan toisella hihnalla.Koirall a pitää olla oma paikka jossa tietää saavansa olla rauhassa, eli lapselle pitää opettaa että sinne ei saa mennä. Vuoden ikäiselle ei vielä mennyt kaaliin, mutta nyt 1,5 v osaa jo jollain lailla kunnioittaa toisen paikkaa, ei mene koskemaan koiraan mutta saattaa viedä sille sinne leluja :)Pehmolelujen kanssa on ollut vääntämistä, basuherrahan oli lapsen tullessa aivan innoissaan, että näääin paljon uusia saaliita, oppi kyllä nopeasti mikä on hänen ja mikä lapsen, mutta protestoidessaan ottaa kyllä varmasti lapsen rakkaimman nallukan ja repii korvat irti. Hoitopaikan löytäminen on ollut joskus vaikeaa, koska ainakaan meidän basua ei voi jättää minnekään muualle yksin kun kotiin ja senkin voi tehdä vaan yhden kerran päivässä. Olemme videokuvanneet basun yksinoloa ja ikävöi kyllä koko ajan, istuu tai makaa eteisessä ja tuijottaa ovea, sitten juokee ees taas ja vinkuu ja ulvoo, taas kököttää ja sitten taas eestaasjuoksu. Basullamme on huono tapa yksin olleessaan jäytää ovenpieliä, videolta selvisi, että hän teki sen n.5 min ennen kotiinpaluutamme, muutenkin meni ihan sekas, joten tiesi jostain että olemme tulossa, vaikka emme olleet vielä edes lähellä kotipihaa. Samoilla säännöillä pärjää kun uhmaikäisen kanssa. Joten tietyllä tavalla jalostavat toinen toisiaan. Kun kielletystä tekee sallittua ja sallitusta kiellettyä niin on tyytyväisiä kaikki. Esim. jos basenji pääsee karkuun niin kannattaa esittää basenjille että se oli tarkoituskin, mennä muina miehinä istuskelemaan johonkin rauhalliseen paikkaan niin eipä aikaakaan kun basuli istuu siinä sun vieressäs. Jos taas hätääntyy ja otta askeleenkin tätä päin, voi olla varma että jahtausleikki ja jatkuu yömyöhään asti.

Lue lisää

Tähän tessutessun ongelmaan voi olla ratkaiuna se, että joko jättää taloon radion/tv:n päälle kun lähtee, niin että koira kuulee sen, mutta meillä koiraa on opetettu olemaan yksin näin:
Kun se oli ihan pieni, se oli suljetussa huoneessa noin 4h, koska ei voinut jättää taloonkaan, kun olisi repinyt kaiken. Aina kun koira jätettiin huoneeseen, sille annettiin makupala, ja aina kun tultiin takaisin, sille annettiin makupala. Meilläkin oli kamera siinä huonessa, josta selvisi että koira kyllä vahtasi ovella ensimmäisen viikon, mutta sitten se ymmärsi että omassa pehmeässä korissa on paljon mukavampi odottaa :D Ja sitten kun koira päästettiin vapaaksi taloon silloinkin kun se oli yksin, se osasi jo nätisti odotella jonkun saapuvan kotiin. Välill jos me lähdetään johonkin kauas pois kotoa, ja koira jää kotiin, annetaan sille muutama herkku. Mutta koiralle on opetettava, että se saa herkun vain silloin kun se on kiltisti. Esim. Jos meidän koira oli purrut jonkun tyynyn rikki, me vietiin se tyynyn luo ja näytettiin mitä se oli tehnyt, eikä sitten annettu namupalaa. Sitten taas kun se oli kiltisti, annettiin herkku. Niin se sitten oppi, ettei huonekaluja sabotoida xD

Hienoa, että basupoikanne on lapsirakas! Vaan tuo kokemus / väittämä, että basenji käy vieraan kimppuun, koska on -tähän asti- saanut nukkua isäntäväen sängyssä, menee kyllä minulta hiukan yli kokemuksen että myös ymmärryksen...

Miksi ihmeessä se moista tekisi? Kävisi vieraan kimppuun?? Näykkisi 'kaksin kertaista kipua' tuottaen:-))

Nokkela se on kyllä, ja tarvittaessa viekaskin. Pitääkös minunkin hommata tramboliini pihaan, että pystyn ottamaan tähän kantaa. Tyttären pihalla seisovasta vastaavasta värkistä ne kuitenkaan eivät ole pätkääkään kiinnostuneita olleet. Ovien avaamiseenkin ne näyttävät hyväksikäyttävän talon doberwoman- käyttökoiruutta:-))