aurinko hiipii puiden latvojen takana
pariksi tunniksi piiloon
lahden toisella rannalla soi
vähän jo väsyneen haitarin kaiho
kohennan nuotion tulta
sen savu soutaa sinisenä tyynen veden pinnalla
nousen ja kiedon villaisen huivin
lämmöksi harteillesi
sanoitta
kätesi kosketus kertoo
näin näin
tämä on jälleen
meidän yhteinen
kesäyö
pariksi tunniksi piiloon
lahden toisella rannalla soi
vähän jo väsyneen haitarin kaiho
kohennan nuotion tulta
sen savu soutaa sinisenä tyynen veden pinnalla
nousen ja kiedon villaisen huivin
lämmöksi harteillesi
sanoitta
kätesi kosketus kertoo
näin näin
tämä on jälleen
meidän yhteinen
kesäyö
Vastaukset 4
Vanhimmat
olethan Sinäkin sentään olemassa.
Sinua ja runojasi on kaivattu, ei se passaa että
tuolla tavalla kadotaan viikkokausiksi täältä.
Tunnelmallinen, aivan ihana on runosi eikä siinä
ollut nyt lainkaan sitä melankoliaa, joka niin
usein on runoissasi ollut.
Kiitos että toit luettavaksemme tämän, ja ihanaa
kuulla että olet siellä yhä.
siinä ja siinä
paljon tuntemuksia
saa kesä
Kirjoitit niin käsinkoskelteltavan kauniin tunnelman - taas!
kanssasi kuulosti
lumoavalta!