Moniko on huomannut, että hallitus aikoo säätää uuden henkilörekisterilain, jossa tieto siitä, onko adoptoitu ja keitä ovat biologiset vanhemmat, aiotaan SALATA alle 18-vuotiailta adoptoiduilta. Tämä tulisi koskemaan esimerkiksi tässä ryhmässä aiemmin kirjoittanutta, jolla VIELÄ on mahdollisuus asia tarkastaa väestörekisteristä tai kirkkoherranvirastosta. Jatkossa varmaan seurakunnat pakotettaisiin väärentämään virkatodistukset adoptiovanhempien nimelle, jos laki menee läpi.
Ks. HE 89/2008, 38 §.
www.eduskunta.fi -> Valtiopäiväasiat ja -asiakirjat -> Hallituksen esitykset
Esitys on tietysti kuohuttava, ja ei voi olla sattumaa, että sitä yritetään ajaa läpi ennen mahdollista samaa sukupuolta olevien parien adoptiota.
Ks. HE 89/2008, 38 §.
www.eduskunta.fi -> Valtiopäiväasiat ja -asiakirjat -> Hallituksen esitykset
Esitys on tietysti kuohuttava, ja ei voi olla sattumaa, että sitä yritetään ajaa läpi ennen mahdollista samaa sukupuolta olevien parien adoptiota.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tosi mielenkiintoista Mikko! Löydätkö asian käisttelyyn liittyviä mietintöjä. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, miten tätä asiaa on perusteltu.
Minusta kyseinen laki kuulostaa äkkikuulemalta huonolta nimenomaan adoptoitujen kannalta. Enkä ajattele tässä pelkästään kotimaisia vauva-adoptioita, vaan myös perheensisäisiä adoptioita yms.
Löytyy eduskunnan sivulta siitä osoitteesta minkä mainitsinkin. Siellä on hallituksen yksityiskohtaiset perustelut, mutta mitään vakuuttavaa syytä ei tuollaiselle osata esittää:
-----
Pykälän 1 kohdan mukaan väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja ottolapsisuhteesta ja siitä, kuka on ottolapsen biologinen vanhempi, voidaan luovuttaa ottolapselle, jos hän on täysi-ikäinen. Säännöksen tarkoituksena on tukea ja turvata täysi-ikäisen henkilön tiedollisen itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Pykälän 2 kohdan mukaan väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja ottolapsisuhteesta ja siitä, kuka on ottolapsen biologinen vanhempi, voidaan luovuttaa ottolapselle ja ottovanhemmille yhteisesti, jos ottolapsi on täyttänyt viisitoista vuotta. Yksimielisyyden vaatimus edellyttäisi tässä tapauksessa sitä, että ttolapsi ja molemmat ottovanhemmat olisivat ilmaisseet asiasta nimenomaisen, vapaaehtoisen ja myönteisen tahdonilmaisunsa. Myös tämän säännöksen tarkoituksena on tukea ottolapsen tiedollisen itsemääräämisoikeuden toteutumista ottaen kuitenkin huomioon hänen ikänsä ja se, että hän on toistaiseksi vielä ottovanhempiensa huoltajuuden alainen.
-----
Hallitukselta todella pilkallista ja nöyryyttävää katsoa, ettei 17-vuotiaskaan olisi "kypsä" käsittelemään tätä itseään koskevaa rekisterimerkintätietoa. Todellinen syy on ilman muuta se, että halutaan salata lapselta esimerkiksi se, että hänet on aikanaan otettu adoptoitavaksi pakolla tai haluttu estää hänen muodostavan kontaktia biologisiin vanhempiinsa. Lesboparien adoptioissa halutaan, ettei lapsi esitä perusteltua vaatimusta isästään toisen äidin asemesta näitä tietoja "pureksittuaan".
Olen kirjottanut asiasta myös uuteen blogiini:
http://iotulevaisuus.blogspot.com/
kuultaa läpi kirjoituksistasi. Kaikessa ei ole kyse lesbojen etujen ajamisesta, vaan asioille voi löytyä ihan järkevät selitykset...
Faktaa:
Adoptiotaho on velvollinen säilyttämään adoptiota koskevat tiedot 100 vuoden ajan. Adoptoidulla, hänen adoptiovanhemmillaan sekä myöhemmin jälkeläisillään on oikeus näihin tietoihin. Alaikäinen lapsi saa halutessaan (vaikka 5-vuotiaana) adoptiovanhempiensa kanssa nähdä adoptiotietonsa ja käydä keskustelemassa sosiaaliviranomaisen kanssa adoptioon johtaneista syistä yms asioista. Adoptiovanhemmilla on myös heti lapsen saamisesta lähtien tiedossaan lapsen biologisen/biologisten vanhemman tiedot (nimi, adoptioon johtaneet syyt, toiveet adoptiovanhemmille, jne). Joten välttämättä sosiaaliviranomaisia ei edes tarvita. Yleensä nämä biologista vanhempaa koskevat keskustelut käydäänkin nykyään adoptoidun-adoptiovanhemman välillä. Sosiaaliviranomaisella saattaa kuitenkin olla hallussaan esim. biologisen vanhemman kirje adoptoidulle, jonka hän on oikeutettu saamaan tultuaan täysi-ikäiseksi. Toisaalta biologinen vanhempi voi myös kieltää tietojensa ja nimensä luovuttamisen. Sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa myös "suodattaa" tietoa, jos epäilee siitä olevan lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tälläinen tieto voi olla esim. raiskaus- tai insestitausta. Täysi-ikäiseksi tultuaan adoptoidulla on oikeus nähdä tietonsa ilman adoptiovanhempien läsnäoloa.
Ottolapsilaki:
"Ottolapsella ja hänen huoltajallaan sekä ottolapsen jälkeläisillä on oikeus tarpeellisella tavalla ohjattuina saada tietoja 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista asiakirjoista. Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua."
Tähän asti lakia on pystynyt kiertämään esim. väestörekisterin tai virkatodistuksen avulla, jos vain on tiennyt mistä etsiä. Systeemihän on toiminut myös toistepäin; biologinen äiti on saattanut saada adoptoidun lapsen tiedot ko. reittejä pitkin, vaikka toisaalla käräjäoikeus on määrännyt nuo tiedot salaisiksi. Väestörekisteristä ja virkatodistuksesta ei myöskään näe, onko biologinen vanhempi kieltänyt tietojensa luovutuksen. Tällöinkin vaitiolovelvollisuus rikkoontuu. Näkisin itse niin, että uudella aloitteellä pyritään estämään tämän "porsaanreiän" väärinkäyttö. Mikä ei taas tarkoita sitä, etteikö tiedot olisi saatavilla adoption hoitaneilla viranomaisilla.
Nyt alaikäiset adoptiolapset ovat syntyneet 90- tai 2000-luvulla. Tällöin on adoptiotaustasta puhuttu avoimesti. Adoption "salaaminen" onkin todella vanhaa perua. Tiedän kyllä, että esim. vielä 70-luvulla jotkut adotiovanhemmat halusivat jostakin syystä salata adoption. Nykyään adoptiosta kertominen on itsestäänselvyys ja kertominen aloitetaan vähitellen jo leikki-iästä lähtien. Itse asiassa adoptioneuvonnassa ohjataan kertomaan adoptiosta jo ihan vauvasta lähtien, jotta asiasta puhumisesta tulisi luonnollinen osa perheen elämää. Onhan adoptiotaiusta iso osa lapsen identiteettiä. Asian paljastuminen yht`äkkisesti (niin kuin ennen pitkää kävisi) olisi todella traumaattista. Adoptiotaustasta kertominen korostuu ja sitä käydään paljon lävitse juuri adoptioneuvonnassa, jonka yhtenä tarkoituksena on valmentaa adoptiovanhempia vanhemmuuteen. Itse henkilökohtaisesti en edes ymmärrä miksi adoptio pitäisi salata??? Pidetäänkö adoptiota jotenkin "likaisena" asiana?
Mitä tulee kommenttiisi:
Todellinen syy on ilman muuta se, että halutaan salata lapselta esimerkiksi se, että hänet on aikanaan otettu adoptoitavaksi pakolla..."
Niin kerron sinulle, että pakkoadoptio ei ole Suomessa käytössä, eikä ole koskaan ollutkaan. Ketään ei siis ole voitu ottaa adoptoiduksi pakolla, vaan adoptioon johtaa aina biologisen vanhemman toivomus ja suostumus. Pakkohuostaanotto on kyllä käytössä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä adoption kanssa. Mahdatkohan nyt sekoittaa nämä kaksi asiaa?
Kirjoitit myös:
"Lesboparien adoptioissa halutaan, ettei lapsi esitä perusteltua vaatimusta isästään toisen äidin asemesta näitä tietoja "pureksittuaan".
Uskotko todella, että jos lesboparin toinen osapuoli on "hankkiutunut" raskaaksi, niin hän ilmoittaisi isän nimen väestörekisteriin/kirkkoherranvirastoon? Eiköhän tälläisissä tapauksissa isän nimen kohdalla ole tyhjä sarake (mikään taho ei edellytä isän ilmoittamista). Tai jos on kyseessä lesbo/homoparin yhteinen lapsi, niin kyllähän lapsi siinä tapauksessa jo tuntee molemmat isänsä.
Minä taas katsoin yksinkertaisesti, mitä lakiehdotus sisälsi ja näin, että se rajoittaa hyvinkin drastisella tavalla adoptiolapsen oikeuksia tietoonsa alkuperästään ja omasta identiteetistään. Esimerkiksi se, ettei edes 17-vuotiaskaan sen nojalla saisi nähdä virkatodistuksesta, onko hänet yleensäkään adoptoitu tai ei, on melkoinen ylilyönti.
Tottakai monilla on tapana kertoa adoptioista avoimesti, mutta näen selvästi, että tässä asiassa lapsen oikeudet voi toteuttaa vain laintasoisella säätelyllä, jos adoptiovanhempien rakkaus ja perheen yhteisymmärrys ei riitäkään. On myös huomattava, että tämä ehdotus kadottaa konkreettisesti sellaisia ihmisoikeuksia, joita tällä hetkellä on voimassa. Kun joku antaa lapsensa adoptioon, hän ei voi olettaa, että tieto olisi hänen biologiselle lapselleen salainen vaan hän joutuu kantamaan täyden vastuun siitä, että asianhaarat tulevat yksityiskohtaisesti luovuttamansa lapsen tietoon.
Rinnastus homoadoptiolakiin ei ole homofobiaa vaan looginen havainto, että tällaista ollaan tuputtamassa täsmälleen samaan aikaan. Hallitus lupasi lakinsa "biologista vanhemmuutta kunnioittavalla tavalla", nyt sen sijaan on tulossa yhdellä kertaa holtittoman näköinen kokonaisuus, jossa on mukana näitä salailuelementtejäkin.
Mitä pakkoadoptioihin tulee, sellaisia ei Suomessa tällä hetkellä periaatteessa ole, mutta monet arvovaltaisetkin keskusteluosapuolet ovat ilmaisseet pakkoadoption tavoitteekseen esimerkiksi pitkäaikaisten huostaanottojen yhteydessä. Nykyisen lastensuojelulain sukulaissijoituspreferenssiä kohtaan on osoitettu halveksuntaa. Samoin on puhuttu pakkoadoptioista niissä tapauksissa kun lapsi viedään synnytysvuoteelta. Nämä lait voivat olla osa ja pohjustus vielä huonommalle jatkokehitykselle.
Kirjoituksessasi on joitakin virheitä ja useita tietyn vaikutelman antamaan pyrkiviä lauseita, mutta puutun vain yhteen asiaan.
Väitit, että Suomessa ei ole käytössä pakkoadoptiota eikä sitä ole sinun mukaasi ennenkään ollut käytössä. Tuo väitteesi on pötyä ja se on ihan helppo juridisestikin todistaa vääräksi.
Laki lapseksiottamisesta (8.2.1985/153) sisältää seuraavan kohdan (§9):
"Lapseksiottaminen voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhemmat tai toinen heistä eivät ole antaneet suostumustaan lapseksiottamiseen taikka ovat peruuttaneet aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että lapseksiottaminen on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että vanhemman suostumuksen antamatta jättämiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ei ole riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään vallitseva suhde ja sen laatu.
Lapseksiottaminen voidaan 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti vahvistaa myös silloin, kun vanhempi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka kun vanhemman olinpaikka on tuntematon."
Tuota lakia on itse asiassa ennen käytetty paljonkin esimerkiksi sijaisperheisiin sijoitettuja lapsia adoptoitaessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen käräjäoikeus sai ammattipiireissä kyseenalaista huomiota sijaisperheiden ajamien adoptioiden vahvistamisessa. Huostaanotettujen lasten kohdalla adoption perusteeksi riitti usein se, että biologiset vanhemmat eivät pitäneet sijoitettuihin lapsiinsa riittävästi yhteyttä. Taustalla oli tietenkin kuntien säästötoimet ja usein lapsettomuudesta kärsivien sijaisvanhempien halu adoptoida sijoitetut lapset. 1990-luvulle tultaessa vasten biologisten vanhempien tahtoa toteutetut adoptiot ovat käsittääkseni vähentyneet lähes minimiin. Nykyään ns. pakkoadoptioita voidaan tehdä esimerkiksi vakavista rikoksista tuomituille biologisille äideille sellaisessa tilanteessa, jossa on syytä olla huolissaan lapsen terveydestä.
Edelleen korostan, että biologisten äitien rikollinen tausta on erittäin harvinaista. Myös edellisen kirjoittajan mainitsema raiskaus- tai insestitausta on hyvin harvinainen suomalaisten adoptioiden yhteydessä.
"Samoin on puhuttu pakkoadoptioista niissä tapauksissa kun lapsi viedään synnytysvuoteelta"?
Kun äiti kertoo haluavansa lapsen adoptioon, niin lapsi siirtyy automaattisesti synnytysvuoteelta lastenhuoneeseen hoidettavaksi. On erittäin harvinaista, että lapsi menisi adoptioon äidin jo kotiuduttua lapsen kanssa. Käytännössä siis kaikki adoptiolapset "viedään synnytysvuoteelta". poislukien tietysti perheen sisäiset adoptiot. Äiti saa halutessaan sylitellä vauvaa tai vain katsoa häntä. Kaikki äidit eivät halua edes nähdä. Äiti voi myös halutessaan käydä lastenhuoneessa lapsen luona, mutta harva käy. Yleensä lapsensa adoptioon luovuttaneet äidit lähtevät sairaalasta synnytyksen jälkeen niin pian kuin mahdollista. Lapsi siirtyy sairaalasta muutaman vuorokauden ikäisenä suoraan sijaisperheeseen tai lastenkotiin odottamaan äidin harkinta-ajan päättymistä.
Miten tämä synnytysvuoteelta vieminen liittyy pakkoadoptioon? En ymmärrä? Ja kuka sellaisesta on puhunut?
Kyselee kätilö
Kiitos näistä faktoista. En tiennytkään tosta lainkohdasta.
"Lesboparien adoptioissa halutaan, ettei lapsi esitä perusteltua vaatimusta isästään toisen äidin asemesta näitä tietoja "pureksittuaan"."
Kuten joku muukin mainitsi, minessakaan tapauksessa toista adoptiovanhempaa ei ole. Lasta ei siis luovuteta isältä toiselle äidille. Lesboparien lapset kyllä tietävät, etteivät he voi olla molempien vanhempiensa biologisia lapsia. He siis tietävät biologisen isän olemassaolosta, ja monet jopa tietävät, kuka tämä on. Sitä ei välttämättä ole mitään syytä salata, ellein solunluovuttaja ole sitä erikseen pyytänyt ja vanhemmat halua hänen toivostaan kunnioittaa. Mutta se tässä nyt ihmetyttää, että mikä ilo koko asiasta olisi, vaikka biologinen isä olisikin kirjattu johonkin ja lapsi saisi virallisia teitä tietää isän henkilöllisyyden alaikäisenä? Ei lapsi voi halutessaankaan pyytää doption (sitten kun perheen sisäinen adoptio totetuu) purkua tai sitä, että isä, joka on jo kerran hänestä luopunut, ottaisi hänet takaisin lapsekseen. Hän saattaisi ehkä saada tavata tuon tuntemattoman solunluovuttajan, mutta toisaalta hän ehtii tehdä sen aivan hyvin sittenkin, kun on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Sama on oikeastaan muidenkin kuin sateenkaariperheiden adoptiolasten kohdalla. Minkä takia lapsen pitäisi päästä katselemaan rekisterimerkintöjä? Eikö biologisten juurien etsintä, jos adoptiolapsi tahtoo siihen ryhtyä, voi odottaa täysi-ikäisyyteen?
En ymmärrä tätä kohua tästä asiasta. Eihän kyseessä ole alun perinkään se, saako adoptoitu tietoa taustastaan vai ei ja että minkä ikäisenä sitä saa. Sehän on ollut lailla päätettynä jo lähes 30 vuoden ajan. Nythän on vain kyse siitä, että tukitaan sellainen informaatiolähde, joka kiertää aiemmin laadittua lakia ja jakaa oikeuden päätöksellä salaisiksi luokiteltuja sekä vaitiolovelvollisuuteen perustuvia tietoja lähes kenelle tahansa kiinnostuneelle. Väestörekisteriin kun on pääsy yllätävän monella ihmisellä. Myöskään toisen virkatodistuksen saaminen ei ole kovinkaan vaikeaa.
Jos nyt välttämättä haluaa tietää onko adoptoitu vai ei (eikä voi sitä vanhemmiltaan kysyä), niin ainahan voi pyytää syntymäsairaalaltaan syntymätodistuksestaan jäljennöksen. Omiin potilastietoihin on aina oikeus, ei siinä väestörekisteriä tarvita. Monella on myös tallessa esim. sairaalassa vastasyntyneen sängynpäässä ollut lappu tai ranneke. Sen nimiseksi sitä on syntynyt kun niissä lukee. Mahdollinen adoptio on tapahtunut aikaisintaan kahden kuukauden ikäisenä. Siihen asti sitä on oltu synnyttäjä-äidin nimissä. Järkevintä olisi tietysti selvittää asia vanhempiensa kanssa. Toisaalta mietin, että kuinka moni teini "haaveilee" olevansa adoptoitu. Silloin vanhempien sanomiset oli yhtä tyhjän kanssa. Muistelen omaa murrosikääni ja taisteluita vanhempien kanssa. Kyllä minäkin unelmoin olevani jonkun "kauniin ja rohkean" lapsi...Kuinkahan paljon väestörekisteriin tulee alaikäisiltä kyselyitä mahdollisesta adoptiotaustasta? Todennäköisesti kuitenkin suht` paljon, koska asiaan on päätetty puuttua.
Tietoja taustastaan saa yhä edelleen adoptioviranomaisilta. Tähän ei ole tulossa muutosta. Eikös se ole myös kaikkien osapuolten etu, että nimen lisäksi kuulee perusteluja, selityksiä, tietoja, mahdollisen toiveen yhteydenotosta, viestejä, kuvia, jne. Rekisteristä saa vain nimen.
Mainittakoon ensin, että laki on jo mennyt valiokuntakäsittelyyn, KUKAAN kansanedustaja ei puuttunut tähän seikkaan lähetekeskustelussa!
Lisäksi on huomattava, että kirkkoa saatetaan lain 48 §:n nojalla estää luovuttamasta virkatodistusta oikeilla biologisten vanhempien tiedoilla. Samoin saattaa laki sitoa synnytyssairaalaakin.
Toisaalta, jos myöhemmin mennään jenkkikäytäntöön, saattaa olla, että pyydettyihin väestörekisteriotteisiin ja passien henkilötietoihin saatetaan yhteiskunnan "suostumuksella" väärentää syntymäkotikunta kotimaisissa adoptiossa toiseksi kuin mikä se oikeasti olisi ollut, esimerkiksi vastaamaan lapseksiottamisen vahvistuskuntaa.
Koko ajan on korostettu, miten adoptiossa, ETENKIN siinä nyt kaavaillussa samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien sisäisessä adoptiossa, olisi "tärkeää että lapsen etu toteutuisi" ja lisäksi uudistukset piti tehdä "biologista vanhemmuutta kunnioittavalla tavalla".
Näillä nyt nähdyillä "uudistuksilla" ei ole sellaisen kanssa mitään tekemistä, ne ovat salailu- ja peittelytoimenpiteitä ja pohjustavat mitä ilmeisimmin yhteiskuntaa, jossa taloudellisesti heikossa asemassa olevien vanhempien tai etävanhempien vanhemmuusoikeudet ovat kiikkerässä, väkisinadoptiot etenkin pitkäaikaisten huostaanottojen tilanteessa tuodaan takaovesta ja ylimääräisiä tiedusteluita ja asioiden ottamista esiin halutaan hillitä.
väkisinadoptiot? Nyt sinä kyllä näet mörköjä. Minä tiedän tapauksen, jossa lapsi, jota ei koskaan olisi voitu palauttaa vanhemmilleen, toivoi enemmän kuin mitään muuta, että hänen sijaisvanhempansa olisivat voineet adoptoida hänet, mutta se ei ollut mahdollista, koska vanhemmat eivät missään vaiheessa antaneet suostumustaan. Ei sellainen, että ilman biologisten vanhempien suostumusta adoptoitaisiin lapsi, ole Suomessa mahdollista. Tässä ei myöskään ole kysymys siitä, että keknkään syntymätodistuksia ruvettaisiin väärentämään. Biologisia vanhempia ei poisteta lapsen tiedoista (jos kummankin kohdalla biologinen vanhempi tiedetään). Lapsella ei vain ole mitään tarvetta saada tietää esimerkiksi biologisten vanhempiensa henkilöllisyyttä ennen täysi-ikäisyyttä. Monesti lapsesta luopumiseen voi liittyä rankkojakin asioita, joita alaikäinen ei kykene käsittelemään. Ihanan täydellisen äidin etsintä saattaa päättyä siihen, kun lapsi löytää oksennukseensa tukehtuneen narkkariäidin. Aikuisen on jo paljon helpompi kohdata tällaiset asiat. Lapsella voi olla tarve löytää geneettiset juurensa samalla tavalla kuin aikuisellakin, mutta hänellä ei ole kykyä käsitellä näitä asioita rationaalisesti.
..."lapsi voi löytääkin oksennukseen tukehtuneen narkkariäidin"...
Siinä sitä taas kirjoitetaan kunnioittavasti (HAH!) biologisista vanhemmista.
Olen oikeasti huolissani Suomen nykyisen hallituksen ja kansanedustajien moraalista ja lakien valmistelun tasosta. Rahaa otetaan ties mistä, Luoja tietää, miten hämärä vaalirahoitus päätöksiä ohjailee!
Jotkut nykyiset hankkeet ovat täysin edesvastuuttomia, kansallisesti häpeällisiä ja tulevat aiheuttamaan raskaita ongelmia niille henkilöille, jotka joutuvat henkilökohtaisesti tekemisiin näiden lakipykälien sisällön kanssa oikeustoimissaan.
että sellainen ei ole mahdollista? Uskotko, että jokainen äiti on unelmaäiti? Tietenkään kaikki biologiset äidit eivät ole narkkareita ja juoppoja, mutta meistä jokainen, joka on nähnyt perheellisiä alkoholisteja tai vastaavia, tietää, mitä tekee lapselle nähdä vanhempansa sellaisessa tilassa. Tai saada kuulla, että oma biologinen äiti on vaikkapa todellakin kuollut tukehtumalla omaan oksennukseensa. Minkä takia alaikäinen, kasvava lapsi, tarvitsee tällaista tietoa ihmisestä, joka on hänet antanut pois? Hänellä on loppuikä aikaa ottaa näitä ja muita, ehkä mukavampiakin asioita selville omasta biologisesta suvustaan. Mutta kannattaa kuitenkin huomata, että tässä puhutaan nimenomaan adoptoiduista lapsista, joiden biologiset vanhemmat eivät ole halunneet heitä. Tätäkin asiaa on helpompi käsitellä aikuisen kuin lapsen, jonka kyky ymmärtää on rajallinen. Adoptiolapselle onkin parasta käsitellä näitä asioita turvallisesti omien vanhempiensa kanssa ilman, että biologisia vanhempia liiemmin henkilöidään. Joskus nämä asiat vain ovat raskaita käsitellä, enkä ymmärrä, mikä tarve niitä on kaataa lapsen niskaan.
Joo, mutta täytyy myös muistaa, että useimmille bioille lapsen adoptioon antaminen on RASKAS PÄÄTÖS!
Nämä biot ovat ehkä joutuneet antamaan lapsen adoptioon, vaikka eivät olisi sitä ehkä halunneet tehdä. Osa on tavannut lasta ennen vaikeaa adoptiopäätöstä. Jotkut ovat halunneet tehdä avoimen adoption.
On järjetöntä puhua sellaista, että biot eivät olisi halunneet lasta. Moni adoptiokotiin päätyvä lapsi on saanut alkunsa vahingossa, mutta yhdeksän kuukauden aikana heistäkin tulee rakkaita vahinkoja, joista luopuminen on RAASTAVAA. Joskus lapsen adoptioon antaminen on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ. Tuntuu karmealta, että kaikenlainen tiedonsaanti estetään ja bioja kohdellaan kuin saastaisia ruttorikollisia.
mitenkään tuomita tai kohdella kuin rikollista, mutta fakta on se, että jos vanhempi kokee, että tahtoo pitää yhteyttä lapseensa (tämän ollessa vielä lapsi), hän päätyy johonkin muuhun ratkaisuus kuin adoptioon. Hän joko pitää lapsen tai sitten antaa tämän sijaiskotiin. Adoptio on kuitenkin lopullinen päätös. En sano, että se olisi väärä päätös, mutta ihminen, joka on antanut lapsensa kokonaan pois, tietää kyllä lapsesta luopuessaan, että se on nyt annettu pois, eikä toivo enää siinä vaiheessa, kun nimet on papereissa, saavansa lasta takaisin. Toki lapsen pois antaminen on raskasta, ja tunnen myötätuntoa äitejä kohtaan. Mutta miten se liittyy lainkaan siihen, pitäiskö alaikäisillä olla avoin pääsy adoptiotietoihin vai ei?
uudestaan ja ajattele sen jälkeen hetki. KAIKKEA TIEDONSAANTIA EI ESTETÄ. Yhä edelleen adoptiotiodot on saatavissa sieltä mistä laki ne ohjaa antamaan -adoption hoitaneelta taholta. Esityksessä on kyseessä väestörekisterin tietojen saamisen rajoittaminen alaikäisen osalta. Eihän väestörekisterin pitäisikään olla mikään adoptiopalvelunantaja!?! Tietoja saa kyllä ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Jos salassapitovelvollisuudesta säädetään, se koskee kaikkia tahoja, joilla tuollaisia henkilörekisteritietoja on hallussaan. Eli jos esimerkiksi PeLa saa lain voimaantulon jälkeen kyselyn alaikäiseltä ottolapselta, niin he eivät saa luovuttaa hänelle adoptioasiakirjoja tai niiden kopioita.
Todennäköisesti hallitus tulee jossakin vaiheessa edelleen rajoittamaan sitä aikaa, mitä adoptionjärjestelijät yleensä saavat pitää asiakirjoja omassa hallussaan ennen kuin luovuttavat ne kokonaan väestörekisterinpitäjälle. Kuten ihmiset toivottavasti tietävät, yksityisten henkilörekisterien pitoa on tiukasti säännelty ja rajoitettu.
On totta, että luovuttaessaan lapsensa ottolapseksi, biologiset vanhemmat luopuvat kaikista oikeuksistaan lapseen ja näinollen heillä ei ole pääsyä myöskään lapsen henkilötietoihinkaan sen jälkeen. Kysymys koski siis ottolapsen, joka ei ole voinut olla näistä tärkeistä itseään koskevista asioista päättämässä, oikeutta tietää alkuperästään jo ennen täysi-ikäisyyttäkään.
On huolestuttava asia, jos mitkään adoptionjärjestelijät Suomessa käyttävät adoptiovaihtoehtoa tarjotessaan "mahdollisuutta avoimeen adoptioon". Tällaista adoptiomuotoa ei laki virallisesti tunnusta ja nykyään Suomessa toteutettavat lapseksiottamiset ovat aina vahvoja ja jättävät biologiset tai muuten aiemmat vanhemmat vaille mitään oikeuksia lapseen tai toisinpäin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tiedonsaanti lapsen olinpaikasta, vierailut, postikorttien lähettämiset ja muu kommunikointi on pitkälti ottovanhempien armoilla. Jos he päättävät häipyä tuntemattomaan osoitteeseen, niin sitten sen adoption "avoin osuus" päättyi siihen.
Kansainväliset kokemukset esimerkiksi Yhdysvalloista viittaavat siihen, että useimmiten ottovanhemmat todellakin kyllästyvät biologisten vanhempien kanssa yhteydenpitoon ennen pitkää ja "sulkevat" adoption.
siis ratkaisu, johon päädytään tietoisena siitä, ettei lapsen kanssa yhteydenpito enää onnistu. Tämän jälkeen lapsella on oma perhe, josta biologinen vanhempi ei ole osallinen. On aivan selvää, ettei mikään "biologiset ja adoptiovanhemmat kasvattavat lapsen yhdessä" -järjestely toimi, koska lapsi elää joka tapauksessa arkensa omassa perheessään, ja tällä peheellä on paljon sellaisia asioita, joihin he eivät halua ottaa vierasta ihmista osalliseksi. Perhe adoptoi lapsen, jonka vanhempi ei ole tätä halunnut pitää, ei vanhempaa. Mutta miksi biologisen vanhemman edes pitäisi voida pitää yhteyttä tähän vieraaseen perheeseen tai lapsen/perheen biologiseen vanhempaan? En Mikko oikeasti ymmärrä pointtiasi.
adoptiolaki on yhä edelleen voimassa ja uusi laki ei sitä kumoa adoptioviranomaisten osalta. kysehän on vain siitä, että tietoa pitäisi saada adoptiotahoilta, ei kirkkoherranvirastosta tai väestörekisterijärjestelmästä. Nämä ongelmaksi muodostuneet ulkopuoliset tiedonlähteet yritetään nyt poissulkea uuden lain avulla. uusi laki ei todellakaan tarkoittaisi sitä, ettei Pelalta, sossuilta yms adoptioon osallistuneilta viranomaisilta saisi haluamiaan tietoja. Alaikäiset eivät ole adoptioviranomaisilta tähänkään asti saaneet tietojaan, paitsi tietysti yhdessä vanhempiensa kanssa. Sen sijaan täysi-ikäisenä heillä on (kuten ennenkin) oikeus saada tiedot ilman huoltajiaan.
Pela/adoptiotahot eivät myöskään KOSKAAN luovuta adoptioasikirjoja väestörekisteriin. ne ovat oikeuden päätöksellä salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja. Miksi ihmeessä ne pitäisi luovuttaa väestörekisteriin? mitä niillä on keskenään tekemistä. Tajuatko edes mitä adoptioasiakirjat sisältävät? niissä on hieman muutakin materiaalia kuin pelkät nimet. Adoptioasikirjoja tulee adoptiolain mukaan säilyttää 100 vuotta.
Laki lapseksi ottamisesta:
"49 a § (22.3.1996/175)
Kunnan sosiaalihuollon toimielimen, ottolapsitoimiston ja palvelunantajan on säilytettävä ottolapsineuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yhteydessä tehdyt tai vastaanotetut ottolasta, hänen vanhempiaan ja ottovanhempiaan koskevat asiakirjat vähintään 100 vuotta niiden laatimisesta.
Palvelunantaja voi siirtää 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai ottolapsitoimiston säilytettäviksi, joka on antanut asiassa ottolapsineuvontaa, jos toimielin tai ottolapsitoimisto suostuu siihen. Jos ottolapsitoimisto tai palvelunantaja lopettaa tässä laissa tarkoitetun toimintansa, 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on siirrettävä sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen säilytettäviksi, jolle sosiaali- ja terveysministeriö antaa tehtäväksi ottaa vastaan asiakirjat.
Ottolapsella ja hänen huoltajallaan sekä ottolapsen jälkeläisillä on oikeus tarpeellisella tavalla ohjattuina saada tietoja 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista asiakirjoista. Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua."
Ei lapsen adoptioon antamisen syynä ole kovinkaan usein se, että äiti EI HALUA pitää lastaan tai pitää häneen yhteyttä.
Adoption taustalla on yleensä äidin sellainen elämäntilanne, että hän "ei voi" itse kasvattaa lastaan, vaikka sitä haluaisikin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että bioäidin vanhemmat tai muut tärkeät ihmiset suosittelevat adoptiota, jotta bioäiti voi esimerkiksi jatkaa koulujaan. Tai bioäiti itse haluaa jatkaa opintojaan tai muulla tavalla kokee itsensä vielä kyvyttömäksi äidin rooliin. Bioäidillä voi olla jo aiempia lapsia, eikä hän usko energiaa riittävän uuden pienen hoitamiseen. Aiemmissakin lapsissa voi olla esim. sairas tai vammainen lapsi, joka tarvitsee erityishuolenpitoa. Usein kyse on myös rahasta, asunnosta, lapsen hoidosta, elämäntilanteesta jne. Usein bioäidit haluavat pitää lapsen ja jatkaa elämää ilman lasta. Näistä on jompikumpi valittava.
Mutta siis toistoa. LAPSEN ADOPTIOON ANTAMINEN EI TARKOITA SITÄ, ETTEI BIOÄITI OLISI HALUNNUT PITÄÄ LASTAAN. JOS BIOÄITI PÄÄTYY ADOPTIOON, ON ADOPTIO TUNTUNUT HÄNESTÄ PARHAALTA RATKAISULTA (tai hänet on siihen painostettu).
Adoption yhteydessä bioäidin täytyy tietenkin alistua siihen, ettei hän saa pitää yhteyttä lapseensa ennen kuin tämä on täysi-ikäinen.
Tuo avointa adoptiota koskeva juttu liittyi siihen, että edellinen kirjoittaja siitä mainitsi. Kun lisäksi otetaan huomioon, että googlettamalla "avoin adoptio", saadaan ruudulle monia arvovaltaisiakin tahoja, jotka käyttävät tuota termiä, niin se laittaa samalla epäilemään, että "avointa adoptiota" ja siihen liittyviä yhteydenpitomahdollisuuksia käytettäisiin epäeettisesti myös adoptioneuvonnassa.
Esim. "Adoptioperheet r.y.":
http://www.adoptioperheet.fi/tietoa_adoptiosta.html
" Maailmalla tavallisempi ns. avoin adoptio on pienessä mittakaavassa käytössä Suomessakin. Siinä lapsi adoptoidaan virallisesti adoptioperheeseensä, mutta sosiaaliset suhteet biologiseen perheeseen voivat säilyä perheiden sopimalla tavalla. "
Ei kerrota mitään siitä, etteivät nuo asiat ole laillisella sitovuudella sovittavissa Suomessa. Joku lastaan adoptioon antava nuori äiti saattaa käsittää tuon asian väärin, ja se on voinut jopa vaikuttaa hänen adoptioon antamispäätökseensä.
Mikään LAKI EI OHJAA adoptiosta tietoa etsiviä hakemaan apua adoption hoitaneelta taholta. Jokainen adoptiostaan kiinnostunut ihminen voi hankkia tietoa ihan niin monesta tietolähteestä kuin vaan haluaa.
Sen sijaan LAKI VELVOITTAA adoption hoitaneita tahoja huolehtimaan asiakirjoista ja antamaan tietoja adoption osapuolille. Tätäkään nämä adoptiotahot eivät ole kyenneet tekemään, vaan asiakirjoja on hävinnyt eivätkä adoption osapuolet ole saaneet lakisääteistä palvelua eivätkä edes ystävällistä kohtelua. Näistä epäkohdista adoptioon osallisten ihmisten kannattaa tehdä kanteluita, kyselyitä ja vaatia viranomaisten kanssa heille kuuluva palvelu.
Väestörekisterikeskus, puhelinluettelo, internet, käräjäoikeuden arkistot ja muut suomalaisen yhteiskunnan palvelut ovat tietenkin myös adoptoitujen ja adoptioon osallisten henkilöiden käytettävissä. Sitä ei mikään laki eikä keskustelupalstan kirjoittelija estä. Tietoja saa ja niitä kannattaa hankkia useista eri lähteistä.
Tämä edellisen kirjoittajan huomio on aivan totta. Tosin se vain tarkoittaa sitä, että Suomessa vallitsisi sen jälkeen tilanne, jossa väestörekisteriluontoista tietoa on hajallaan eri paikoissa, osin yksityisillä toimijoillakin ja lisäksi tietojen antoperusteet ovat keskenään ristiriitaisia. On mahdollista, että lakivaliokunta puuttuu tähän seikkaan, ja esityksen tullessa sieltä ulos, on tämä asia yhdenmukaistettu.
Tästä syystä tätä tiedonsaantioikeusaspektia, samoin kuin kriittistä asennetta nyt hankkeena oleviin lapseksiottamisprosessien uudistuksiin (tiedonsaantioikeuden huononeminen väestörekisteristä ja homoadoptiot), tulee pitää edelleen yllä.
Vielä kannattaa huomata, että näiden kyseenalaisten "uudistusten" sijasta tärkeämmät uudistustarpeet ovat jääneet sivualalle. Poissaolollaan loistavat erittäinkin tarpeelliset kansainvälisen adoption sääntöjen tiukentaminen, itse järjesteltyihin adoptioihin puuttuminen ja biologisen vanhemmuuden kunnioittaminen, jotka kaikki mainitaan myös oikeusministeriön selvityksissä tai hallitusohjelmassa.
"Vielä kannattaa huomata, että näiden kyseenalaisten "uudistusten" sijasta tärkeämmät uudistustarpeet ovat jääneet sivualalle. Poissaolollaan loistavat erittäinkin tarpeelliset kansainvälisen adoption sääntöjen tiukentaminen, itse järjesteltyihin adoptioihin puuttuminen ja biologisen vanhemmuuden kunnioittaminen, jotka kaikki mainitaan myös oikeusministeriön selvityksissä tai hallitusohjelmassa."
Millä tavalla jo ennestäänkin tarkoin valvottua kansainvälistä adoptiota ja sen tiukkoja sääntöjä tulisi entisestään tiukentaa?
Millä tavoin itsjärjestettyihin adoptiohin tulisi puuttua? Nykyiselläänhän adoptiolaki ehdottomasti kieltää omatoimiadoptiot ja määrää kansainväliset adoptiot tapahtuvaksi sosiaali- ja terveysministeriön valvomien kontaktien kautta. Samainen laki kriminalisoi lapsen välttämisen tai laittomassa adiotiotoiminnassa avustamisen.
Mitä tarkoitat biologisen vanhemmuuden kunnioittamisella tässä yhteydessä?
Sinun mielestäsi 17 v on noin ylipäätänsä tarpeeksi kypsä yksin käsittelemään adoptioonsa liittyviä asioita ? Tai jopa nuorempi.
Adoptio on näet aika iso juttu ja siihen voi liittyä vaikeitakin asioita.
18 v on Suomessa täysi-ikäisyyden raja ja minusta on aivan loogista että tässäkin käytettäisiin samaa ikärajaa.
En tiedä muistatko millaista oli olla (15-)
17 v mutta minä kyllä muistan: silloin kuvitteli (nimenomaan kuvitteli) olevansa melkoisen aikuinen ja ymmärtävänsä elämää. Mikä ei tietenkään ole totta, eikä voi ollakaan, elettyä elämää on vasta hyvin vähän takana tuossa vaiheessa.
Voihan sitä ajatella että 17 tai 18 v, mitä väliä tuolla on, mutta johonkin se ikäraja on laitettava (kuten täysi-ikäisyydenkin ikäraja).
Minulla on varmat tiedot siitä, että olen vanhempieni biologinen lapsi, joten minun on vaikea asettua suoraan tuollaiseen asemaan.
Mutta kyllä 16-17 vuotiaana tai nuorempana olisi kyllä pahasti häirinnyt se, jos ei tietäisi alkuperäistä nimeään, syntymäpaikkaansa eikä kysymyksessä olevia alkuperäisiä vanhempia tai ketään verisukulaisiaan ja että esim. ensimmäisen puolen vuoden tapahtumat ja oma historia olisi viranomaisten suurta salaisuutta. Ei näin normaalisti länsimaisilla ihmisillä ole.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa on järjestetty mielenosoituksia ja joidenkin osavaltioiden salassapitosäädöksiä onnistuttu takautuvasti lieventämään, koska monet adoptoidut ovat pitäneet itseään B-luokan kansalaisina tällaisesta syystä.
Muistutan edelleen myös siitä, että tällekin palstalle on tullut tiheään kyselyitä siitä, miten voi selvittää edes sen seikan, _onko adoptoitu_. Nykyään alaikäinenkin saa itse pyytää tällaisen tiedon ja saada vastauksen, mutta tällaisenkin tiedon hallitus olisi peittämässä asianmukaisilta henkilöiltä itseltäänkin.
Olisi erittäin toivottavaa, että pykälä muuttuisi perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan käsittelyissä, ainakaan mitään lapsen etua ei voi tuollaisessa pykälässä nähdä. Lakihan on lähtöisin samasta Tuija Braxin oikeusministeriöstä kuin homoadoptiolakiehdotuskin, ehkä jotkut haluavat sitä nimenomaan estämään lasta ottamasta selvää, miksi ja miten hän on johonkin sateenkaariperheeseen päätynyt, ja onko hän jäänyt vaille isää hedelmöityshoidon vai etävanhempana olleen isän oikeuksien mitätöinnin takia.
Tuntuu kummalliselta, että tällaisia lakeja ollaan laatimassa. Tiedän muutamia adoptoituja, jotka ovat saaneet alaikäisinä ensimmäisen (jopa toisenkin!) lapsen. Eikö olisi kummallista, että he voivat alle 18-vuotiana olla vanhempia ja päästä jopa presidentin luvalla naimisiin, mutta he eivät saisi uuden lain mukaan saada tietoja omista biologisista vanhemmistaan?
Tällainen laki todennäköisesti lisäksi adoptoitujen katkeruutta entisestään. Adoptiovanhemmat luonnollisesti kannattavat tällaista lakia, mikä tuskin parantaa adoptoitujen ja adoptiovanhempien ryhmittymien välejä. Tulevaisuudessa erilaiset internetissä olevat etsimis- ja hakupalvelut tulevat varmasti yleistymään adoption kohdalla. Jos adoptoidulta estetään pääsy omiin henkilötietoihin, se ihan varmasti vaan lisää hänen uteliaisuuttaan biovanhempien etsimistä kohtaan.
..kukas nyt on yleistämässä? "Adoptiovanhemmat luonnollisesti kannattavat tällaista lakia..." No, en minä ainakaan. :)