Työelämästä.
Olimme vaimon kanssa suunnitelleet sitä vuosikaudet.
Itse valmistelin vetäytymistäni ensin 5:n vuoden pätkätyökaudella.
Siinä vaiheessa kun minä täysvapaana ryhdyin kuluttamaan niiden 500pv:n loppuja, meinasi pupu mennä vaimoni pöksyihin.
Ilmeisesti oli liian pitkään istunut osa-aikaisesti marketin kassalla.
Ajatuskin toisen töissäkäymisestä tuntui kuitenkin täysin älyttömältä!!
Ajankäytön suhteen oli kyllä suunnitelmia.
Ei siinä vaimon lopetuksessaa mitään todellista kynnystä loppujen lopuksi ollut mutta alkuviikkoina tiettyä kaihoa oli havaittavissa.
Miten juohevasti nämä samaan aikaan tapahtuvat lopetustilanteet mahtavat palkkatyöläisillä ylipäätään hoitua?
Olin kuvitellut että viivakoodien vingutuksesta olisi ollut helpompi luopua.
Kaipasi kuulemma alkuun ihmisteita.
Suulas kun on.
Nythän tuohon vaiheseen on jo aikaa seitsemän vuotta.
Olimme vaimon kanssa suunnitelleet sitä vuosikaudet.
Itse valmistelin vetäytymistäni ensin 5:n vuoden pätkätyökaudella.
Siinä vaiheessa kun minä täysvapaana ryhdyin kuluttamaan niiden 500pv:n loppuja, meinasi pupu mennä vaimoni pöksyihin.
Ilmeisesti oli liian pitkään istunut osa-aikaisesti marketin kassalla.
Ajatuskin toisen töissäkäymisestä tuntui kuitenkin täysin älyttömältä!!
Ajankäytön suhteen oli kyllä suunnitelmia.
Ei siinä vaimon lopetuksessaa mitään todellista kynnystä loppujen lopuksi ollut mutta alkuviikkoina tiettyä kaihoa oli havaittavissa.
Miten juohevasti nämä samaan aikaan tapahtuvat lopetustilanteet mahtavat palkkatyöläisillä ylipäätään hoitua?
Olin kuvitellut että viivakoodien vingutuksesta olisi ollut helpompi luopua.
Kaipasi kuulemma alkuun ihmisteita.
Suulas kun on.
Nythän tuohon vaiheseen on jo aikaa seitsemän vuotta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kovin näyttää Sinua, "laiska-lasse", vaivaavan tuo oloneuvokseksi siirtyminen "murroksineen", "yhteisine vetäytymisineen", yms. Onko siinä jotain ongelmia? Vaikka eihän se mitään; saahan siitä kirjoitella.
Itse jäin yksilölliselle varhaiseläkkeelle todellisesta ihmissuhdetyöstä 60-vuotiaana. Minkäänlaisia vieroitus-, tms-oireita ei esiintynyt. Ainoastaan suunnaton helpotuksen tunne. Ja miksei tietysti pikku ylpeyskin; että niinkin pitkään olin kyennyt ko. kuluttavaa työtä tekemään.
Ja ne työn tulokset; lähes päivittäin niihin törmään. Läheskään kaikkien nimiä en enää muista, mutta moikkaavat kuitenkin, kukahan lastenvaunujen tai taksiauton ohjaimista, kukahan teknisen myyjän tai johtajan paikalta.
Hyvältä tuntuu, elävät, menestyvätkin.
Kaikki poistuvat työelämästä (siinä olleet) tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.
Puolisoiden mahdollinen, ehkä tavanomaisin vaihesiirto, vaikuttanee eri lailla.
Kuten totesin, olin lievästi hämmästynyt vaimoni lievästä nihkeydestä huolimatta valmisteluista.
Eriaikaisuus aiheuttanee useammin sivuvaikutuksia samanaikaiseen vetäytymiseen verrattuna?
Ajattelin vain kuullostella samassa tilanteessa (yhtäaikaisesti pensselit santaan) olleiden tuntemuksia.
Mutta älä ota tästä migreeniä!
pääsi eläkkeelle 65-vuotiaana, itse olin 63-vuotias. Suunnittelimme yheiseen osoitteeseen muuttamista, kun pääsisin eläkkeelle. Hän oli minua 8 vuotta vanhempi ja lensi taivaan sineen yhtäkkiä ilman varoitusta. Yhteistä osoitetta meillä ei koskaan ollut, nyt asun yksin hänen kodissaan. Onneksi jäin osa-aikaeläkkeelle 56-vuotiaana. Ehdimme olla enemmän yhdessä. Elän tätä päivää, en haikaile menneitä, en sure tulevia. Etäavioliiton aikana opin olemaan yksin. Asioilla on puolensa.
tekevät töitä! Järkeä-- sociaali ja muut tänään..
En asu suomessa, mutta kaikki Te köyhät, Te olette minun ystäviä.
kun saan olla terve. Jäin työeläkkeelle täysin palvelleena. Ja työtä riittää, saa nyt itse valita ajan, paikan ja työn. Esim. isäni oli 38 v toisten autettavana. Kyllä minun tilanteeni on paljon parempi.
Juuri tuota ajattelin.
Tavallisinta lienee jonkinlainen epäsynkrooni eläköitymisessä.
Toisille se sopii.
Toisille ajankäytön erilaisuus aiheuttaa ongelmia.
Itse hämmästyin lievästi vaimon nihkeyttä työn lopetuksen suhteen.
Meillä tilanne "toinen töissä, toinen vapaana" olisi taatussti johtanut ristiriitoihin.
En pidä itseäni hölmönä tai apinana vaikka juuri kuun vaihteessa tulikin 45 vuotta täyteen työelämässä. Olen ollut siitä hyvässä asemassa, että olen saanut tehdä töitä joista olen pitänyt.
Työelämässä olo on antanut jotain sellaista jota ei rahalla saa, nimittäin elämän kokemusta.
Vaikka asun Suomessa eikä raha merkitse mulle paljoakaan en kylläkään pidä itseäni köyhänä.
Mielestäni köyhä on sellainen jolla on vain rahaa ja maallista omaisuutta, lainattuahan ne vaan on.
Itse olen eläkkeellä, nuorempi mieheni ei, eikä ole vielä muutamaan vuoteen. Kaipaan tavattomasti seuraa ja ihmiskontakteja. Kun hän lysähtää kuorsaamaan tv:n ääreen työstä tultuaan, ei siinä paljon sanoja vaihdeta, vaikka joka päivä niin toivonkin. Etäavioliitto olisi paljon parempi, voisin järjestellä ns. vapaa-ajan viettotapani täysin hänestä riippumatta! Ehkä löytää uusia ystäviä...
oli saatu sellainen tulos, että keskimäärin parisuhteessa elävät puhuvat aktiivisesti toistensa kanssa vain muutaman minuutin päivässä. Me puhelimme päivittäin puhelimessa ja tuon ajan keskityimme vain toisiimme. Lisäksi tapaaminen oli aina suuri ilo, ei itsestään selvyys. Ei varmaan sovi kaikille, mutta jotkut eronneet ovat sanoneet, että varmaan olisivat vieläkin yhdessä, jos olisivat eläneet etäliitossa.
Voisit esittää.
Onko työ- vai parisuhde tärkeämpi?
Mitä merkitystä niillä marginaalieuroilla on?
Miksi et nyt pysty järjestelemään vapaa-ajan viettoasi????
kyllä siu kirjotus on kuin miu entisestä avolliitosta. Nyt kyl rauha hänen sielulle,muutti taivaan laulukuoroon vähän aikaa sitten;( kyllä siinä hurahti,18v sitä katelles.Miten siihen juuttuukaan. Voi ei.
Isäni kuoli työn ääreen 59-vuotiaana. Eläkevuosia ei siten kerennyt nauttimaan yhdessä äidin kanssa.
Minusta on paras pyrkiä eläkkeelle heti, kun se on tarpeeksi kannattavaa.
Samanlainen muisto lapsuuden kodistani.
Isäni sinnitteli sairaslomien välissä palkkatyössä palkkatyössä.
Kitui kaksi vuotta sairaseläkkeellä.
Siinä koko elämä.
Kannattavuudesta en tiedä.
Kyse on vain vaihtoehdoista.
Kahden joutilaan on rattoisampaa vanheta kuin toisen kituen ja kumppanin töissä.