Opiskelin Helsingin yliopistossa sanskritin kieltä kokonaiset 5 opintoviikkoa, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Kun yritin sanakirjan avulla kääntää erästä hindutekstiä, koko homma tyssäsi ensimmäiseen sanaan; ja kurssini suoritin sentään hyvin arvosanoin. Kaikki mitä opin oli oikeastaan vain se, että hindulaisuutta tai sen traditioon kuuluvia suuria intialaisia uskontoja on mahdotonta ymmärtää täydellisesti ilman sanskritin tuntemusta. Pieni oivallukseni oli se, että hindujen pyhät tekstit sisältävät paljon sellaista huumoria ja silmäkulmanpilkettä, joka ei yksinkertaisesti käännyt junttikielille, kuten suomeksi. Siksipä usein täällä ihmetellään esimerkiksi Puranoiden kummallisuuksia, ja vielä enemmän ihmetellään kuinka kukaan voi niihin uskoa ihan oikeasti. Bhagavata Puranassa esimerkiksi väitetään, että kuu on kauempana maasta kuin aurinko....onko tämä sitten huumoria vai ei, mene ja tiedä, mutta jokin juju tässä on; se joka on lukenut Puranat ja Maha-bharatan läpi alkuperäiskielellä, voi ehkä ymmärtää...itse en ymmärrä. Vaisnavalle sanoisin sen verran, että jos osaat sanskritia niin hyvin että voit jo itse suomentaa Gitaa, niin voit tunnontuskitta kutsua itseäsi neroksi.
sanskrit
bamalara
1234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En valitettavasti osaa sanskriittia. Mutta Gitasta on tehty niin monta kymmentä englanninkielistä käännöstä, että kun tutkin alkuperäisiä säkeitä, sana-sanalta -käännöstä ja sen jälkeen englanninkielisiä käännöksiä, sanoma alkaa hahmottua. Ja huumorikin :) Olen niin monet kerrat nauranut makeasti pilkkeelle Krishnan silmäkulmassa.
Hindiä kyllä koitan kovasti oppia ja sehän on kehittynyt sanskriitistä niin kuin ranska latinasta. Välillä löytyy tuttuja sanoja :)