Miten teillä hoidot tai niiden aloittaminen on vaikuttanut parisuhteeseen?
Meillä vasta oltaisiin aloittamassa tosissaan hoitoja, mutta nyt mies lyönyt äkkiä jarrut päälle. Hänellä aikaisemmasta liitosta lapsia eli "vika" on enemmän minussa. Olen luvannut maksaa hoidot, ettei hänen tarvitse, mutta nyt ei sitten enää käykään mitä erilaisimmista syistä. "Luonnollisesti" voidaan toki jatkaa yrittämistä.
Yritetty ollaan viisi vuotta ja perustutkimukset tehty.
Pitäiskö vaihtaa ukkoa, kun itselläni lähenee neljäkymmentä eli kello käy vähiin. Asiasta riidellään jo jatkuvasti ja minulle lapsen yrittäminen hoidoilla on tullut jollain tavalla kynnyskysymykseksi avioliittoon jäädäkseni, sillä molemmat ovat olleet lasten hankinnan puolella ennen kuin pitäisi muutama tonni heittää kehiin (ja tuloksesta ei voi olla varma).
Paljonko keskimäärin yksi IVF maksaa KELA-korvausten jälkeen?
Meillä vasta oltaisiin aloittamassa tosissaan hoitoja, mutta nyt mies lyönyt äkkiä jarrut päälle. Hänellä aikaisemmasta liitosta lapsia eli "vika" on enemmän minussa. Olen luvannut maksaa hoidot, ettei hänen tarvitse, mutta nyt ei sitten enää käykään mitä erilaisimmista syistä. "Luonnollisesti" voidaan toki jatkaa yrittämistä.
Yritetty ollaan viisi vuotta ja perustutkimukset tehty.
Pitäiskö vaihtaa ukkoa, kun itselläni lähenee neljäkymmentä eli kello käy vähiin. Asiasta riidellään jo jatkuvasti ja minulle lapsen yrittäminen hoidoilla on tullut jollain tavalla kynnyskysymykseksi avioliittoon jäädäkseni, sillä molemmat ovat olleet lasten hankinnan puolella ennen kuin pitäisi muutama tonni heittää kehiin (ja tuloksesta ei voi olla varma).
Paljonko keskimäärin yksi IVF maksaa KELA-korvausten jälkeen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
on tosiaan ollut parempia ja huonompia päiviä.. alussa asiasta ei oikein osattu keskustella, hoitoon vaan ohjauduttiin lääkäreiden kautta. Nyt olen pystynyt ilmaisemaan, miten tärkeä asia on minulle. Meni yli puoli vuotta, että itkin asiaa (epäonnistumisia toisensa perään) aina itsekseni salaa puolisolta. Kun sitten vihdoin näki tilanteen vakavuuden ja itkuni siinä samalla, hän myönsi heti, ettei ollut ymmärtänyt asian koko merkitystä minulle. Mies on siis enemmän sillä kannalla, että ei tässä mitään kiirettä, että raskaus alkaa jos alkaa.. hän kuitenkin toivoo kovasti lapsia, mutta sanoo, ettei ole kiirettä minun takia. Vika siis minussa ja miehellä kaikki ok. Tavallaan hoidot on meidän oma salaisuus, kun ei olla saatu kerrottua kenelläkään että tavallaan ne myös yhdistää ja lähentää meitä.
Kannattaa siis yrittää kertoa, miten tärkeä asia on sinulle. Miehet ajattelevat näistä asioista ehkä vähän erilailla..
julkisen puolen kautta ivf:stä meillä ainakin jäi jotain satasen pintaan maksettavaksi ja tuleehan se sitten maksukattokin vastaan lääkkeissä ym.
Yksityisellä ivf taitaa olla pari tonnia, ja kela korvaus n. 40%. Hinnat vaihtelee kuitenkin klinikoittain. Hintoja on muuten esim. Klinikka in-tiimin sivuilla, jos haluat vertailun vuoksi katsoa: http://www.in-tiimi.com/index.php?sivu=48&p=48
Tämä asia on varmasti yksi suurimmista elämän kriiseistä ja se näkyy varmasti parisuhteessa tavalla tai toisella. Itse näkisin tärkeimpänä mahdollisimman avoimen kommunikaation, että molemmat tietäisivät, mitä toinen asiasta oikeasti ajattelee/mikä pelottaa jne.
meillä vikaa miehessä. Mies suostui hoitoihin vain, jos minä maksan. Nyt keväällä tehty icsi, joka maksoi yksityisellä kelan korvauksen jälkeen n. 1700e ja lääkkeet n. 800e päälle. Tuloksena yllätys yllätys, nega.
Meinaan tehdä vielä muutaman icsi:n ja jos ei tärppää, on pakko vaihtaa miestä. En haluaisi, mutta kyllä se lapsi on tällä hetkellä tärkein.
Onneksi mies on kuitenkin mukana näissä hoidoissa ja haluaa lapsen yhtäpaljon kuin minäkin, ettei tarvitse riidellä asiasta.
Kuulostipas pahalta, että "jos ei tärppää, on pakko vaihtaa miestä. En haluaisi, mutta kyllä se lapsi on tällä hetkellä tärkein. "
Että ennemmin lapsi ja vaikka huono parisuhde, kuin hyvä parisuhde ilman lasta?
Oletteko ajatelleet luovutussperman käyttöä tai vaikka adoptiota?
Vai onko parisuhteenne todella siinä jamassa, ettet tarvitse miestäsi tällä hetkellä muuhun kuin siittämään lapsesi?
oli aika karkeasti sanottu, koska tällä hetkellä meidän parisuhde on hyvällä mallilla. Itseasiassa nämä hoidot ovat jopa lähentäneet sitä.
Tarkoitin sitä, että en voisi kuitenkaan kuvitella eläväni ilman lapsia lopun elämäni. Kyllä se viimeistään meidän suhteen hajottaa, jos ei hoidoilla tulosta synny. Silloin on pakko etsiä uusi mies, jos meinaa lapsia tehdä ennen mummoikää.
Adoptioon en ryhtyisi, koska haluaisin omakohtaisesti kokea odotuksen ja synnytyksen.
Luovutetut siittiöt ovat tietenkin se viimeinen vaihtoehto, mutta mies ei siihen ole ainakaan vielä suostuvainen. Eikä tarvitsekaan, koska meillä vasta yksi hoito takana ja uskon ja toivon, että kyllä meillä vielä tärppää.
Mä ehdin aikaisemman mieheni kanssa tukimuksiin asti, joissa todettiin ettei kummassakaan oo mitään vikaa. Meidän piti koittaa luomukeinoin vielä viime kesä ja sitten aloitella hoitoja, mut ei sitten jaksettukaan yhdessä kesää yrittää. Nyt siis onneks mulla uus mies, joka haluaa kanssani lapsia... mut sama ongelma näyttää olevan edessä :(
Luulen että suhde kaatui juuri siihen ettei tunteista puhuttu, kumpikaan ei ymmärtänyt toista eikä toisen surua lapsettomuudesta. Mies hautautui työhön ja harrastuksiin, minä lemmikin kanssa yksin kotiin.... Myös tutkimusten/hoitojen aloittaminen taisi olla liian kova pala exälleni, minusta tuntui että hän pelkäsi, mutta ei osannut sitä mulle kertoa.
Mulle kävi noin,mutta se ei toki tarkoita että te ette voi hoidoista selvitä yhdessä toisianne tukien. Voihan olla, että mun ja exäni suhteessa oli muutakin vikaa kuin vain lapsettomuus. Tärkeetä on puhua ja koittaa oikeesti tukea toista.
Meillä sain patistella miestä hoitoihin, kun ei alkanut tulosta syntymään vuoden sisällä.
Molemmille tosi tärkeä asia oli lapsi.Vikaa todettiin vain minussa ja koin myös oikeudenmukaisena maksaa hoidot, toki mies osallistui paljon koko muun elämisen ym.rahoittamiseen.Puhuin miehelle jatkuvasti tuneistani ja kävin juttelemassa myös ulkopuolisen henkilön kanssa.Mies ei juuri tunteistaan puhu.
Kävimme yksityisellä puolella lähes koko 2v hoidoissa.Viimeisimmässä hoidossa alkoi mieskin oikein kunnolla reagoimaan ja suremaan lapsettomuutta ja tämä oli rankinta vaihetta minulle, onneksi kuitenkin sen hoidon aikana onnistuimme ja olemme nyt pienen vauvan onnelliset vanhemmat.
Halusin käydä yksityisellä, koska hoidot siellä tehokkaammat,vaikkakin kallista.Vaadin itselleni parasta hoitoa ja se kannatti, muuten kävisimme ehkä vieläkin hoidoissa.Halusin myös hoidot tehtävän mahdollisimman nopeassa tahdissa ikäni takia.
Mielestäni ei kannata jäädä julkiselle puolelle "roikkumaan" pitkäksi aikaa, mikäli tulosta ei kohtuu nopeasti synny.Jos vain taloudellinen tilanne sallii, yksityisellä pääsee nopeammin hoitoon.
Onnea yritykseen!
Älkää ymmärtäkö väärin. Kannatan sukupuolten tasa-arvoa; mm. minulla ja miehelläni on omat pankkitilit (tosin myös yhteinen). Päähäni ei silti vain mahdu tässä ketjussa kerrotut tarinat siitä, että puolisoista toinen ottaa maksaakseen lapsettomuushoidot!
Etenkin edellinen: "vikaa todettiin vain minussa ja koin myös oikeudenmukaisena maksaa hoidot", on mielestäni ihan selkäpiitä karmivaa tekstiä! Siis eikö lapsi/perhe olekaan pariskunnan yhteinen päätös/projekti? Jakavatko nämä parit ruokalaskutkin sen mukaan kumpi syö mitäkin? Entäs sitten kun se lapsi tulee? Maksaako nainen kaiken koska oli aktiivinen hoitojen suhteen ja maksoikin hoidot itse? Mitäs erotapauksessa? Eikös tällä (talous)logiikalla lapsi ole kokonaan naisen omaisuutta kun hän on huolehtinut kustannuksistakin alusta saakka...? Mihin näissä suhteissa sitä miestä enää oikeasti tarvitsee? Kaikki sujuisi yhtä näppärästi yksinkin.
Veit todellakin sanat suustani! Ihmettelen tätä aina näitä viestejä lukiessani, mutta yritin olla kommentoimatta ja puuttumatta ...
Kyllä meilläkin on miehen kanssa omat pankkitilit, mutta kulut ovat kyllä yhteisiä! Oli kyse mistä tahansa kulusta, niin se maksaa, jolla on sillä hetkellä rahaa. En voisi edes kuvitella tilannetta, että mieheni sanoisi, että "mennään vaan lapsettomuushoitoihin, mutta sinä kyllä kustannat sen lystin". Kyllä lapsettomuus on meillä ihan yhteinen ongelma ja silloin kun lapsettomuus todettiin, puhuttiin että tärkeämpää on se, että meillä on toisemme kuin se, saadaanko välttämättä koskaan biologista lasta. Täytyy olla onnellinen siitä mitä ON, eikä keskittyä siihen, mitä PUUTTUU. Eli meillä ei todellakaan olla mietitty, että jos ei saada lasta, niin lähdetään eri teille ...
Mutta meitä on moneen junaan, kukin taaplaa tavallaan jne.
Mukavaa kuulla, että on sentään muitakin "samanmielisiä" (ainakin vielä)! Välillä alkaa totuus hämärtyä näitä palstoja lukiessa, ja toisinaan alkaa epäillä että on itse vaan pudonnut kärryiltä tai jotenkin outo ajatuksineen...
Meillä siis täysin samanlainen asenne lapsettomuusongelmaan kanssa kuin teilläkin "pimpelipom ;)". Kovasti toivotaan ja yritetään, mutta lapsen saamista tärkeämpää on kuitenkin meidän parisuhde ja sen vaaliminen. Eli ei hinnalla millä hyvänsä (esim miestä/naista vaihtamalla) lasta. Mutta toki jokainen tavallaan.
Hyvää jatkoa kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville!
Lueskelin vasta nyt näitä tekstejä ja huomasin kommenttinne kirjoitukseeni.Oli väärin kirjoittaa että maksoin hoidot, koska mies maksoi kyllä omaa osuuttaan.Paremminkin maksoin suurimman osan hoidoista.Jos olisin maksanut aivan kaiken, olisi se kyllä tuntunut minustakin epäoikeudenmukaiselta.Ja niinkuin kirjoitin mieheni on osallistunut muun elämän rahoittamiseen sekä auttanut monessa muussakin asiassa niin paljon että kyllä meillä menee ihan tasan tämä osallistuminen kun ottaa koko elämäntilanteen huomioon.
Sori, mutta olen vähän "horteessa" tuon vastasyntyneen hoitamisesta eli rankat hoidot tuottivat meille onnellisen lopputuloksen.
Kiva kun kommentoitte viestiini ja onnea kaikille hoitoihin!
Älkää nyt käsittäkö väärin.Jokainen elää tavallaan ja luulisi sitten teidän olevan onnellisia erittäin toimivasta parisuhteesta ja saavan siitä voimaa elämän vastoinkäymisiin.
En oikein ymmärrä sitä, että vaikka olisin maksanut hoidot täysin itse, mitä siinä on arvostelemista.
Jos taas kyse on siitä että on vaikea olla yhtään iloinen toisten onnistuessa, niin ehkä se lohduttaa että: elämässäni on ollut sairautta ja erittäin vaikeita vastoinkäymisiä jo ennen lapsettomuutta.Lannistajia löytyy kyllä lähipiiristäni ihan omasta takaa.
Yritän nyt kuitenkin vaalia niitä ilon hetkiä joita minunkin elämääni välillä mahtuu.
Sulla on vähän sama tilanne kun mulla. Mä mieheni kanssa haluaisin tenavan, mutta ei onnistu millään. olemme olleet yhdessä noin 12 vuotta eikä mitään tapahdu. Toivoisin että joku voisi neuvoa mitä seuraavaksi tehdä,kun lekuri sanoo vain,että hormoonit tai laihdutus eikä niistä mikään tehoa. Mulla aikoinaan sulffalääkitys pilasi elimistön, mutta sillä ei kuulemma pitäisi olla merkitystä! Haluaisin vain tietää, miten saisimme aikaan jälkeläisen?
jos kerran sulla on ylipainoa..niin mitäs voisit tehdä???jos lääkäri ehdottaa hormooneja niin kannattaa kysyä että miten ja mihin jos et viel tiedä itse...hhhmmm.kyllä minäkin oon yli 10v ollu lapsettomuus hoidoissa,ei voi minkään,ja vika kun selvisi jo ekasta kohdunulkoisesta niin oli hyvä korjata.. tai siis mennä hed.hoitoihin..ukko kyllä vaihtui,onneksi.. ota nyt selvää mikä vikana..ennenkuin on myöhästä..25v jälkeen hedelmällisyystasosi laskeeeeeeeee kuin lehmän häntä..sad but thrue.. ja ONNEA MATKAAN :)