Haluaisin tietää miksi naiset yleensä, ja eritoten lesbot ovat niin haluttomia naistenkeskeiseen yhteistyöhön ja ilonpitoon. Onko lepakoita vaan kahta sorttia, kotona parisuhteessa istuvia tai häikäilemättömässä iskuliidossa jatkuvasti uutta saalista vaanivia? Täälläkään ei näy mitään yhteishenkeä, kerrotaan omat surut ja jatketaan matkaa.
Lisäksi haluan aiheesta älykkään keskustelun enkä mitään selontekoja tyyliin 'olen rakastunut pohjalliseen prismassa ja olen ältsin mustana joten pysykää kaukana mun kaupasta kaikki ja mitä se sulle kuuluu'.
Lisäksi haluan aiheesta älykkään keskustelun enkä mitään selontekoja tyyliin 'olen rakastunut pohjalliseen prismassa ja olen ältsin mustana joten pysykää kaukana mun kaupasta kaikki ja mitä se sulle kuuluu'.
Vastaukset 5
Vanhimmat
halut :) mutta ei kohdetta... ;)
johon ne voisi toteuttaa...
enkä mä silleen o jatkuvassa iskuliidossa. Kun löytyy hyvä, niin kyllä sitä sitten voi kotona
pitää hyvänä.
Mutta tietenkin hyvän löytämiseen kuluu aina aikaa.
Mitä enemmän ikää tulee sen vaikeemmaks tuntuu juttu muuttuvan.Toisinsanoen samanikäset alkaa
oleen melko rauhallisia.*huh* ja hyvin vaikeasti lähestyttäviä.
Mutta minä en luovuta aina on löytynyt ja aina tulee löytymään.
Ennemmin taikka myöhemmin.
Itse olen löytänyt ihanan kauniin naisen. Seksi on mahtavaa ja syventyy entisestään ajan kanssa. Se ei todellakaan ole tylsää ja kummallakaan ei juuri estoja ole ;-) Emmekä ole enää lapsosia.
Siis joo, seksi toimii tai ei... Halut ne on hiirelläkin. Mutta miksi niitä on niin erilaisia, hiiriä siis? Toisilla on ne halut, toisilla ei...
rakastaja,niin minkäs sille voi.
Kaikilla on halut..ne vaan pitää herättää.