Oon kohta 18 vuotias tyttö. Mulla on muutamia kavereita, joita en edes nää kun koulussa ja joskus käyn niiden kans jossain.
Oon tosi kaunis, niin mulle sanotaan ja kyllä itsekkin sen tiedän....
Mutta oon ihan hirveen ujo, mutta toisaalta oon tosi itsevarma. En osaa selittää.. Näytän itsevarmalta koska luotan itseeni ja näin mutta sitten kun pitää katsoo ihmisii silmiin ja jutella jotain niin meen lukkoon. :( En sitte enää luotakaan itteeni. Musta aina tuntuu että mulla on jotenki puuteria liikaa (en edes käytä paljon meikkiä, eikä puuteria oo liikaa) niin on vaikee kattoo ihmisiä samalla kun puhuu.
En tiiä mistä tollanen trauma on jääny. Pojat kehuu mun kroppaa ja oon itekki aika tyytyväinen. EN osaa vaan keskustella enkä osaa en sitten paskaakaan tutustua uusiin ihmisiin.
Tämä on tosi sekava, mutta olkaa kilttejä ja kertokaa sellanen ulkopuolisen näkökulma ja antakaa vinkkejä.
Ja sitten sellanen vielä että oli yks poika. Se osoitti jotain kiinnostuksen merkkejä ja kehui mua ja näin mutta sitten se ei vastannutkaan viestiin... Tollaset justiinsa alkaa tympimään.
Oon tosi kaunis, niin mulle sanotaan ja kyllä itsekkin sen tiedän....
Mutta oon ihan hirveen ujo, mutta toisaalta oon tosi itsevarma. En osaa selittää.. Näytän itsevarmalta koska luotan itseeni ja näin mutta sitten kun pitää katsoo ihmisii silmiin ja jutella jotain niin meen lukkoon. :( En sitte enää luotakaan itteeni. Musta aina tuntuu että mulla on jotenki puuteria liikaa (en edes käytä paljon meikkiä, eikä puuteria oo liikaa) niin on vaikee kattoo ihmisiä samalla kun puhuu.
En tiiä mistä tollanen trauma on jääny. Pojat kehuu mun kroppaa ja oon itekki aika tyytyväinen. EN osaa vaan keskustella enkä osaa en sitten paskaakaan tutustua uusiin ihmisiin.
Tämä on tosi sekava, mutta olkaa kilttejä ja kertokaa sellanen ulkopuolisen näkökulma ja antakaa vinkkejä.
Ja sitten sellanen vielä että oli yks poika. Se osoitti jotain kiinnostuksen merkkejä ja kehui mua ja näin mutta sitten se ei vastannutkaan viestiin... Tollaset justiinsa alkaa tympimään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on monella ongelma ettei silmiin katsominen onnistu.
Mä pääsin siit yli kun katsoin ihmisii vaan enemmän silmiin(isä pakotti aina mäkissä kattoo myyjii silmiin:)).
Ei vain pidä keskittyä mihinkään asiaan toiselle puhuessa vaan keskittyy vaan siihen et kuuntelee toista ja on oma itsensä.
Aikansa se voi ottaa mutta kyllä se itsetunto paranee kokoajan :)
Siit viesti jutust en tiedä mut älä anna sen vaivata.
Aivan ku oisin ite kirjottanu ton. Aivan mieletöntä.
Ja sori ku mää jauhan tänne oman tarinani, mutta ku on niin vastaava tilanne. Että et oo ainoa.
Oon itekki kohta 18-vuotias tyttö, tosin ystäviäni näen päivittäin. Minunkin ulkonäköäni ja kroppaani kehutaan usein, ja itsetuntoni on noussut sen myötä. En enää pidä itseäni sellaisena rupikonnana, kuin pidin vuosi takaperin.
Ja oon kans ihan sairaan ujo, mutta itsevarma. Pystyn puhumaan kaikesta ja olemaan rennosti kavereitten kans, mutta pikkasenkaan oudompien seurassa meen ihan lukkoon enkä puhu juuri mitään. En vaan kertakaikkiaan keksi mitään sanottavaa. Joka päivä päätän että nyt mää lopetan tän mykistelyn, ku en tiiä ees miksi teen niin, mutta silti vaa aina meen lukkoon.
Ja tuo poikajuttu. Mulla oli juttua tän tyypin kans about puoli vuotta (nähtii aika harvoin sen intin vuoksi), ja ainaki luulin että se oli kiinnostunu ku kerta niin sanoki. Sitte se yhtäkkiä alko hirveen etäiseksi ja ei enää vastannutkaa viestiin. En sitte tiiä että kuvittelenko vaan, saa nyt nähä ku tuo intti loppuu miten asiat oikeasti on.